Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan
Kommentit (233)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoista että tässä ketjussa otettiin esiin zombit ja alienit. Asiahan on niin, ettei zombeja tai alieneita ole olemassa, ainakaan todistettavasti. Autistisia ihmisiä sen sijaan on. Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää? Ai niin, koska Sialla on pakkomielle Maddieen.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista että tässä ketjussa otettiin esiin zombit ja alienit. Asiahan on niin, ettei zombeja tai alieneita ole olemassa, ainakaan todistettavasti. Autistisia ihmisiä sen sijaan on. Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää? Ai niin, koska Sialla on pakkomielle Maddieen.
Sössön sössön, hokemisesi menee jo trollaamisen puolelle.
Jos teet leffaa voit valkata kenet lystää. Jos muut tekee leffaa niin ne vastaavasti valkkaa kenet lystää rooliin. Silleen se roolitus toimii, ei huutoäänestyksellä.
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
😂 "Aiheesta käyty keskustelu vauva-palstalla hyytyi heti sen jälkeen, kun keskustelijat ymmärsivät olevansa osa muutosprosessia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
Tämä epäkohta on kyllä kaivettu esiin pinseteillä ja sokerilla. Ymmärrän edunvalvonnassa, jos suunnitellaan palveluja, hoitoa, esteettömyyttä tms., että nothing about us without us. Mutta taide, mielikuvitus, näytteleminen, eläytyminen, heittäyttminen, kyseenalaistaminen - tarinat! Niiden pitäisi olla niin etukäteen päätetyistä kahleista vapaata kenttää kuin mahdollista. Kenen tahansa pitää lähtökohtaisesti voida näytellä ketä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
Tämä epäkohta on kyllä kaivettu esiin pinseteillä ja sokerilla. Ymmärrän edunvalvonnassa, jos suunnitellaan palveluja, hoitoa, esteettömyyttä tms., että nothing about us without us. Mutta taide, mielikuvitus, näytteleminen, eläytyminen, heittäyttminen, kyseenalaistaminen - tarinat! Niiden pitäisi olla niin etukäteen päätetyistä kahleista vapaata kenttää kuin mahdollista. Kenen tahansa pitää lähtökohtaisesti voida näytellä ketä tahansa.
Etenkin jos tähän upeaan muutosprosessiin kuuluu ajatus, että käytännössä näyttelijä on lakkautuksen alla oleva ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
Tämä epäkohta on kyllä kaivettu esiin pinseteillä ja sokerilla. Ymmärrän edunvalvonnassa, jos suunnitellaan palveluja, hoitoa, esteettömyyttä tms., että nothing about us without us. Mutta taide, mielikuvitus, näytteleminen, eläytyminen, heittäyttminen, kyseenalaistaminen - tarinat! Niiden pitäisi olla niin etukäteen päätetyistä kahleista vapaata kenttää kuin mahdollista. Kenen tahansa pitää lähtökohtaisesti voida näytellä ketä tahansa.
Sinä et näe aiheessa epäkohtaa, ja saat vapaasti ajatella näin.
Aiheen julkiseen keskusteluun nostaneet ovat nähneet asiassa epäkohdan ja hekin saavat vapaasti ajatella niin. Ei heidän tarvitse kysyä lupaa asian esille nostamiseen keneltkään. Ei varsinkaan heiltä, jotka ovat aiheesta eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Eihän tuo riitä vaan näyttelijällä pitää olla täsmälleen oikeanlainen autismi koska muuten kyseessä on potentiaalinen vääristely (tai näytteleminen, kuten ennen olisi sanottu) eli loukkaus.
No siitä ei kyllä siinä ollut kyse, ja ymmärtäisit asian, jos kyse olisi jostakin sinulle tutummasta asiasta.
Totta kai näyttelijä näyttelee, fiktiosta siinä oli kyse. Mutta jos hän olisi ao. vähemmistöä edustava itsekin, hän osaisi tuoda hahmoon muitakin piirteitä kuin autismin oirekuvaus.
Et sitten keksinyt mitään millä sen perustelisit joten koitat "et vaan ymmärrä" argumenttia jota kuulee mm. vihreiltä vähän väliä kun nuo ei kykene hankkeitaan perustelemaan.
Minä selitin kyllä sen jo. Kyse ei ole siitä, että "pitäisi olla oikeanlainen autismi", autismi on autismia.
Ja näyttelijä näyttelee joka tapauksessa, vaikka olisikin autismikirjolainen. Mutta jos olisi, hän tietäisi omakohtaisesti, mistä on kysepelkän esittäisi googlettamiaan oireita.
Joitain satoja vuosia sitten naisia ei päästetty näyttämölle, miehet esittävät naistenkin roolit. Mieti asiaa, niin varmaan hoksaat, miksi on oikeasti merkitystä sillä, kuka saa esittää ketäkin.
Miehet näyttelevät naisia vielä tänäkin päiväna, eikä sitä ole heiltä kukaan kieltämässä, paitsi mi'elenterveyongelmaiset mielensäpahoittajat.
Mites muuten nämä mieheksi syntyneet, jotka alkavat väittää olevansa naisia. Mitä he tietävät naisena olemisesta, naiseudesta? Eikö tuo ole ihan puhdasta omimista? Ja monet näistä sukupuolensa 'korjanneista' kovasti arvostelee biologisia naisia? Miksi, millä pönkällä he sen tekevät? Miksi he nimittävät naisia cis-naisiksi? Eikä tuo ole äärimmäisen halventavaa?
Vähiin tulee käymään tällä menolla v'ähemmistöjen työtilaisuudet. Ei ota leiville olla esim. Pohjoismaissa musta tai aasialainen näyttelijä, ei tule rooleja, jos ei niitä sitten itse ala itselleen kirjoittamaan.
Se hyvä puoli tässä on, että taidetaan päästä eroon ainakin räikeimmistä väkivaltapläjäyksista. Sillä massamu'rhaajaa ei voi esittää kuin vain massamu'rhaaja, sitä tunnetilaa esim. murhia suorittaessa, on taviksen varmasti vaikea tavoittaa. Mutta Pohjoismaissakin ei taida olla kuin B'reivik jota voisi rooliin hahmotella, mutta eivät taida päästää sitä ja turvatoimet tulisi niin pirun kalliiksi. Kyllä muutenkin mur'haaminen ja hakkaaminen vähenisi, vaikka niihin olisi näyttelijöitä vankilat ja mielisairaalat täynnä, mutta muuten tulisi vakuutuksien sun muiden kanssa kustannusvaikeuksia. Ja muita näyttelijöitä saattaisi hieman pelottaa tietysti. Ja uhrit? Niihin pitäisi etsiä kuolleita tai vammautuneita, sillä eihän kukaan muu voi /pysty/ taida niihin tunnetiloihin orientoitua.
Järjettömiin ja typeriin vaatimuksiin voi vastata vai järjettömyydellä ja typeryydellä.
Missaat ihan iloisesti koko ajan pointin, jota et halua ymmärtää.
Siinä on juurikin se iso ero, että nykyään mies SAA näytellä naista, mutta naiset saavat myös itse esittää naista.
Autisti ei nyt pääse esittämään autistia.
Olen autismikirjolaisen äitinä nähnyt tsiljoona kertaa, mihin ihmiset päätyvät, kun kuvittelevat tietävänsä, mistä autismissa on kyse. Ovathan he nähneet Sademiehen ja muutaman jakson Rillit huurussa -sarjaa. Ihmiset luokittelevat ja jaksavat yleensä lukea oirekuvauksista pari ekaa riviä ja sillä tasolla on autismikirjon kuvaus monessa elokuvassa tätä nykyä. Se on minusta vähän surullista, koska aihepiiri on laaja ja mielenkiintoinen.
Juu ei ole Sian vastuulla kouluttaa teitä, enkä ole vaatinut hänen elokuvansa kieltämistä. Ihan turhaan siellä suu vaahdossa haukut minua mielenterveysongelmaiseksi mielensäpahoittajaksi. Kyllä tässä ketjussa todellakin se porukka on siellä sinun leirissäsi.
Minä ihan vaan maltilla olen sanonut, että on siinä eroa, kuka esittää tuollaista roolia. Että jos Sia olisi palkannut hyvän ystävänsä sijasta rooliin autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän, joita heitäkin on olemassa, kuvaus olisi todennäköisesti ollut sävykkäämpi ja parempi.
Ihan selvin päinkö nyt muuten rinnastat väkivaltarikolliset ja autistit? Väkivaltarikollista et voi tunnistaa ihmisjoukosta. Autismikirjolaisen voit ja se vaikuttaa olemiseen ja toimintaan huomattavan syvällisellä tavalla.
En ole kieltämässä muutenkaan ketään näyttelemästä vaikka jumalaa, sanonpa vaan, että noin perustavaalaatua oleva ero aistihavaintojen käsittelyssä ja reagoinnissa on asia, jota ei ole helppo aidosti kuvata ja siksi olisi ollut hauskaa nähdä Musicin osassa autismikirjolainen.
Menikö nyt jakeluun, vai jatkatko raivoamistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Eihän tuo riitä vaan näyttelijällä pitää olla täsmälleen oikeanlainen autismi koska muuten kyseessä on potentiaalinen vääristely (tai näytteleminen, kuten ennen olisi sanottu) eli loukkaus.
No siitä ei kyllä siinä ollut kyse, ja ymmärtäisit asian, jos kyse olisi jostakin sinulle tutummasta asiasta.
Totta kai näyttelijä näyttelee, fiktiosta siinä oli kyse. Mutta jos hän olisi ao. vähemmistöä edustava itsekin, hän osaisi tuoda hahmoon muitakin piirteitä kuin autismin oirekuvaus.
Et sitten keksinyt mitään millä sen perustelisit joten koitat "et vaan ymmärrä" argumenttia jota kuulee mm. vihreiltä vähän väliä kun nuo ei kykene hankkeitaan perustelemaan.
Minä selitin kyllä sen jo. Kyse ei ole siitä, että "pitäisi olla oikeanlainen autismi", autismi on autismia.
Ja näyttelijä näyttelee joka tapauksessa, vaikka olisikin autismikirjolainen. Mutta jos olisi, hän tietäisi omakohtaisesti, mistä on kysepelkän esittäisi googlettamiaan oireita.
Joitain satoja vuosia sitten naisia ei päästetty näyttämölle, miehet esittävät naistenkin roolit. Mieti asiaa, niin varmaan hoksaat, miksi on oikeasti merkitystä sillä, kuka saa esittää ketäkin.
Miehet näyttelevät naisia vielä tänäkin päiväna, eikä sitä ole heiltä kukaan kieltämässä, paitsi mi'elenterveyongelmaiset mielensäpahoittajat.
Mites muuten nämä mieheksi syntyneet, jotka alkavat väittää olevansa naisia. Mitä he tietävät naisena olemisesta, naiseudesta? Eikö tuo ole ihan puhdasta omimista? Ja monet näistä sukupuolensa 'korjanneista' kovasti arvostelee biologisia naisia? Miksi, millä pönkällä he sen tekevät? Miksi he nimittävät naisia cis-naisiksi? Eikä tuo ole äärimmäisen halventavaa?
Vähiin tulee käymään tällä menolla v'ähemmistöjen työtilaisuudet. Ei ota leiville olla esim. Pohjoismaissa musta tai aasialainen näyttelijä, ei tule rooleja, jos ei niitä sitten itse ala itselleen kirjoittamaan.
Se hyvä puoli tässä on, että taidetaan päästä eroon ainakin räikeimmistä väkivaltapläjäyksista. Sillä massamu'rhaajaa ei voi esittää kuin vain massamu'rhaaja, sitä tunnetilaa esim. murhia suorittaessa, on taviksen varmasti vaikea tavoittaa. Mutta Pohjoismaissakin ei taida olla kuin B'reivik jota voisi rooliin hahmotella, mutta eivät taida päästää sitä ja turvatoimet tulisi niin pirun kalliiksi. Kyllä muutenkin mur'haaminen ja hakkaaminen vähenisi, vaikka niihin olisi näyttelijöitä vankilat ja mielisairaalat täynnä, mutta muuten tulisi vakuutuksien sun muiden kanssa kustannusvaikeuksia. Ja muita näyttelijöitä saattaisi hieman pelottaa tietysti. Ja uhrit? Niihin pitäisi etsiä kuolleita tai vammautuneita, sillä eihän kukaan muu voi /pysty/ taida niihin tunnetiloihin orientoitua.
Järjettömiin ja typeriin vaatimuksiin voi vastata vai järjettömyydellä ja typeryydellä.
Missaat ihan iloisesti koko ajan pointin, jota et halua ymmärtää.
Siinä on juurikin se iso ero, että nykyään mies SAA näytellä naista, mutta naiset saavat myös itse esittää naista.
Autisti ei nyt pääse esittämään autistia.
Olen autismikirjolaisen äitinä nähnyt tsiljoona kertaa, mihin ihmiset päätyvät, kun kuvittelevat tietävänsä, mistä autismissa on kyse. Ovathan he nähneet Sademiehen ja muutaman jakson Rillit huurussa -sarjaa. Ihmiset luokittelevat ja jaksavat yleensä lukea oirekuvauksista pari ekaa riviä ja sillä tasolla on autismikirjon kuvaus monessa elokuvassa tätä nykyä. Se on minusta vähän surullista, koska aihepiiri on laaja ja mielenkiintoinen.
Juu ei ole Sian vastuulla kouluttaa teitä, enkä ole vaatinut hänen elokuvansa kieltämistä. Ihan turhaan siellä suu vaahdossa haukut minua mielenterveysongelmaiseksi mielensäpahoittajaksi. Kyllä tässä ketjussa todellakin se porukka on siellä sinun leirissäsi.
Minä ihan vaan maltilla olen sanonut, että on siinä eroa, kuka esittää tuollaista roolia. Että jos Sia olisi palkannut hyvän ystävänsä sijasta rooliin autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän, joita heitäkin on olemassa, kuvaus olisi todennäköisesti ollut sävykkäämpi ja parempi.
Ihan selvin päinkö nyt muuten rinnastat väkivaltarikolliset ja autistit? Väkivaltarikollista et voi tunnistaa ihmisjoukosta. Autismikirjolaisen voit ja se vaikuttaa olemiseen ja toimintaan huomattavan syvällisellä tavalla.
En ole kieltämässä muutenkaan ketään näyttelemästä vaikka jumalaa, sanonpa vaan, että noin perustavaalaatua oleva ero aistihavaintojen käsittelyssä ja reagoinnissa on asia, jota ei ole helppo aidosti kuvata ja siksi olisi ollut hauskaa nähdä Musicin osassa autismikirjolainen.
Menikö nyt jakeluun, vai jatkatko raivoamistasi?
Ei, autismikirjolaista ei tunnista useinkaan väkijoukosta. Näyttelemisen perusidea on esittää jotakin, mitä näyttelijä ei oikeasti ole.
Jos haluaa katsoa dokumentin, kannattaa katsoa dokumentti. Tässä ei ole kyse dokumentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.
Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.
Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.
Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?
Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa katsoa dokumentin, kannattaa katsoa dokumentti. Tässä ei ole kyse dokumentista.
Älä? Ihan tosi. Itsekö keksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Eihän tuo riitä vaan näyttelijällä pitää olla täsmälleen oikeanlainen autismi koska muuten kyseessä on potentiaalinen vääristely (tai näytteleminen, kuten ennen olisi sanottu) eli loukkaus.
No siitä ei kyllä siinä ollut kyse, ja ymmärtäisit asian, jos kyse olisi jostakin sinulle tutummasta asiasta.
Totta kai näyttelijä näyttelee, fiktiosta siinä oli kyse. Mutta jos hän olisi ao. vähemmistöä edustava itsekin, hän osaisi tuoda hahmoon muitakin piirteitä kuin autismin oirekuvaus.
Et sitten keksinyt mitään millä sen perustelisit joten koitat "et vaan ymmärrä" argumenttia jota kuulee mm. vihreiltä vähän väliä kun nuo ei kykene hankkeitaan perustelemaan.
Minä selitin kyllä sen jo. Kyse ei ole siitä, että "pitäisi olla oikeanlainen autismi", autismi on autismia.
Ja näyttelijä näyttelee joka tapauksessa, vaikka olisikin autismikirjolainen. Mutta jos olisi, hän tietäisi omakohtaisesti, mistä on kysepelkän esittäisi googlettamiaan oireita.
Joitain satoja vuosia sitten naisia ei päästetty näyttämölle, miehet esittävät naistenkin roolit. Mieti asiaa, niin varmaan hoksaat, miksi on oikeasti merkitystä sillä, kuka saa esittää ketäkin.
Miehet näyttelevät naisia vielä tänäkin päiväna, eikä sitä ole heiltä kukaan kieltämässä, paitsi mi'elenterveyongelmaiset mielensäpahoittajat.
Mites muuten nämä mieheksi syntyneet, jotka alkavat väittää olevansa naisia. Mitä he tietävät naisena olemisesta, naiseudesta? Eikö tuo ole ihan puhdasta omimista? Ja monet näistä sukupuolensa 'korjanneista' kovasti arvostelee biologisia naisia? Miksi, millä pönkällä he sen tekevät? Miksi he nimittävät naisia cis-naisiksi? Eikä tuo ole äärimmäisen halventavaa?
Vähiin tulee käymään tällä menolla v'ähemmistöjen työtilaisuudet. Ei ota leiville olla esim. Pohjoismaissa musta tai aasialainen näyttelijä, ei tule rooleja, jos ei niitä sitten itse ala itselleen kirjoittamaan.
Se hyvä puoli tässä on, että taidetaan päästä eroon ainakin räikeimmistä väkivaltapläjäyksista. Sillä massamu'rhaajaa ei voi esittää kuin vain massamu'rhaaja, sitä tunnetilaa esim. murhia suorittaessa, on taviksen varmasti vaikea tavoittaa. Mutta Pohjoismaissakin ei taida olla kuin B'reivik jota voisi rooliin hahmotella, mutta eivät taida päästää sitä ja turvatoimet tulisi niin pirun kalliiksi. Kyllä muutenkin mur'haaminen ja hakkaaminen vähenisi, vaikka niihin olisi näyttelijöitä vankilat ja mielisairaalat täynnä, mutta muuten tulisi vakuutuksien sun muiden kanssa kustannusvaikeuksia. Ja muita näyttelijöitä saattaisi hieman pelottaa tietysti. Ja uhrit? Niihin pitäisi etsiä kuolleita tai vammautuneita, sillä eihän kukaan muu voi /pysty/ taida niihin tunnetiloihin orientoitua.
Järjettömiin ja typeriin vaatimuksiin voi vastata vai järjettömyydellä ja typeryydellä.
Missaat ihan iloisesti koko ajan pointin, jota et halua ymmärtää.
Siinä on juurikin se iso ero, että nykyään mies SAA näytellä naista, mutta naiset saavat myös itse esittää naista.
Autisti ei nyt pääse esittämään autistia.
Olen autismikirjolaisen äitinä nähnyt tsiljoona kertaa, mihin ihmiset päätyvät, kun kuvittelevat tietävänsä, mistä autismissa on kyse. Ovathan he nähneet Sademiehen ja muutaman jakson Rillit huurussa -sarjaa. Ihmiset luokittelevat ja jaksavat yleensä lukea oirekuvauksista pari ekaa riviä ja sillä tasolla on autismikirjon kuvaus monessa elokuvassa tätä nykyä. Se on minusta vähän surullista, koska aihepiiri on laaja ja mielenkiintoinen.
Juu ei ole Sian vastuulla kouluttaa teitä, enkä ole vaatinut hänen elokuvansa kieltämistä. Ihan turhaan siellä suu vaahdossa haukut minua mielenterveysongelmaiseksi mielensäpahoittajaksi. Kyllä tässä ketjussa todellakin se porukka on siellä sinun leirissäsi.
Minä ihan vaan maltilla olen sanonut, että on siinä eroa, kuka esittää tuollaista roolia. Että jos Sia olisi palkannut hyvän ystävänsä sijasta rooliin autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän, joita heitäkin on olemassa, kuvaus olisi todennäköisesti ollut sävykkäämpi ja parempi.
Ihan selvin päinkö nyt muuten rinnastat väkivaltarikolliset ja autistit? Väkivaltarikollista et voi tunnistaa ihmisjoukosta. Autismikirjolaisen voit ja se vaikuttaa olemiseen ja toimintaan huomattavan syvällisellä tavalla.
En ole kieltämässä muutenkaan ketään näyttelemästä vaikka jumalaa, sanonpa vaan, että noin perustavaalaatua oleva ero aistihavaintojen käsittelyssä ja reagoinnissa on asia, jota ei ole helppo aidosti kuvata ja siksi olisi ollut hauskaa nähdä Musicin osassa autismikirjolainen.
Menikö nyt jakeluun, vai jatkatko raivoamistasi?
Ei, autismikirjolaista ei tunnista useinkaan väkijoukosta. Näyttelemisen perusidea on esittää jotakin, mitä näyttelijä ei oikeasti ole.
Näyttelemistä se olisi autismikirjolaiselle ammattinäyttelijällekin esittää Music-nimistä roolihahmoa, joka kuuntelee musiikkia koko ajan eikä kommunikoi puhumalla. Eikö tämä nyt jo mene jakeluun?
Autismikirjolaiset on diagnosoitu. He erottuvat neurotyypillisistå ihmisistä perusajattelultaan ja aistihavaintojen prosessoinniltasn. Tietysti heitä on monenasteisia, jokainen on yksilö. Silti heidät on kyetty diagnosoimaan. Väkivaltarikoksen tekijää ei voi diagnosoida, pääsääntöisesti ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?
Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
En minä tässä keskustelussa autistien asiaa mieti koska tämä keskustelu on lähinnä siitä että voiko näyttelijä tehdä työtään vapaasti vai pitääkö näyttelijäntyölle asettaa jotain outoja (loogisesti aika mielivaltaisia) rajoituksia sen mukaan minkälaista hahmoa olisi tarkoitus esittää.
Toisaalta tää maailma, varsinkin länsimaat, nyrjähti jo vuosia sitten kun alkoi nousta kohuja joistain vuosikymmeniä sitten tapahtuneista "naamanmustaus" tai "inkkaripäähine" tai "geishavaatteet" yms. naamioasuista tai rooliasuista ja noista vaadittiin isoon ääneen anteeksipyyntöjä.
Voin tässä anonyyminä tunnustaa että olen itsekin esiintynyt joskus kauan kauan sitten naamiaisissa asussa josta varmaan joku imisi hernettä nokkaan 20000 Watin imurin teholla jos sen sattuisi näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?
Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.
Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.
Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.
Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.
Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.
Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.
Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.
Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?
Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?
Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.
Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.
Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.
En minä tässä keskustelussa autistien asiaa mieti koska tämä keskustelu on lähinnä siitä että voiko näyttelijä tehdä työtään vapaasti vai pitääkö näyttelijäntyölle asettaa jotain outoja (loogisesti aika mielivaltaisia) rajoituksia sen mukaan minkälaista hahmoa olisi tarkoitus esittää.
Toisaalta tää maailma, varsinkin länsimaat, nyrjähti jo vuosia sitten kun alkoi nousta kohuja joistain vuosikymmeniä sitten tapahtuneista "naamanmustaus" tai "inkkaripäähine" tai "geishavaatteet" yms. naamioasuista tai rooliasuista ja noista vaadittiin isoon ääneen anteeksipyyntöjä.
Voin tässä anonyyminä tunnustaa että olen itsekin esiintynyt joskus kauan kauan sitten naamiaisissa asussa josta varmaan joku imisi hernettä nokkaan 20000 Watin imurin teholla jos sen sattuisi näkemään.
Juu se on huomattu, että et mieti asiaa.
Valtaväestö katsoo olevansa pätevä esittämään vähemmistöjä ja tietävänsä kaiken heistä. Kyllä se vähemmistöjä harmittaa, ja ymmärrän oikein hyvin miksi.
Ja ei, matemaatikko tai vaikkapa nyt väkivaltarikollinen ei ole vähemmistö. Autismikirjolaiset on. Intiaanit on. Molemmista noista ryhmistä löytyy ammattinäyttelijöitä, joille muutoin riittää varmastikin hyvin vähän rooleja, joten olisi ihan kiva jos he pääsisivät pestiin edes silloin, kun heitä esitetään elokuvassa. Saisivat ikäänkuin itse puhua puolestaan.
Alue: Aihe vapaa
Elokuvan perimmäinen tarkoitus ei ole tuoda asioita esiin jos tuottaja/ohjaaja ei siihen tähtää. Jos haluat tuoda asioita esiin, tee oma elokuva.
Vähän kuin rupeaisit kirjailijalle raivoamaan ettei se tuonut jotain sinun sydäntä lähellä olevaa asiaa riittävästi esiin dekkarissaan, jossa se ehkä mainittiin ohimennen.