Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun lapsi huutaa kaikesta?
21.02.2021 |
Lapsi täyttää ensi kuussa kolme ja osaa puhua hyvin. Silti joka ikinen asia mikä ei mene täysin oman mielen mukaan niin tulee kova huuto. Enkä tarkoita nyt uhmakohtauksia vaan jos joku tavara vaikka vahingossa putoaa tai olisi halunnutkin toisen paidan tms. Ei silloin sano että haluaa eri paidan vaan alkaa välittömästi huutamaan. Ja tämä siis toistuu kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä. Alan olla ihan loppu jatkuvaan huutoon ja tekisi mieli kirkua että ole hiljaa (en ole kirkunut mutta mieli tekisi).
Meillä ei ole saanut tahtoaan läpi huutamalla eli ei ole mitenkään oppinut että huuto olisi toimiva keino. Toisaalta saa kyllä vaikuttaa moneenkin asiaan kunhan sanoo mitä haluaa, huutamatta.
Neuvoja?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Lienet huono kasvattaja.
Onko aloituksessani joku kohta josta päättelet niin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, ettei saa tahtoaan läpi huutamalla, mutta useita kertoja päivässä huutamalla olet antanut periksi vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ettei saa tahtoaan läpi huutamalla, mutta useita kertoja päivässä huutamalla olet antanut periksi vai miten?
En ole antanut periksi huutoon. Huutamalla ei saa asioita. Asioita saa vain pyytämällä, tekemällä itse tai vaikka näyttämällä kädellä jos ei osaa sanoa (vaikka osaa kyllä, puhuu hyvin). Ap
Mulla oli samanlaista noin 5-vuotiaaksi. Olin hyvin jämäkkä kasvattaja, mutta lapsi sattuu olemaan voimakastahtoinen. Nyt koulussa on ihana, ystävällinen, sopeutuva lapsi. Usko siihen mitä teet, äläkä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaista noin 5-vuotiaaksi. Olin hyvin jämäkkä kasvattaja, mutta lapsi sattuu olemaan voimakastahtoinen. Nyt koulussa on ihana, ystävällinen, sopeutuva lapsi. Usko siihen mitä teet, äläkä luovuta.
En vain käsitä miksi tulee heti kova huuto eikä edes yritä kerran sanoa mitä haluaa. Olen todella uupunut huutoon. Mietin pitäisikö olla koko päivä itse peltorit päässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisit vähän kirkuakin.
Onko niin että jos alan kirkumaan että ole hiljaa niin se auttaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun yksi lapsista on tuollainen. Tulta ja tappuraa. Iloitsee kovaa, mutta raivoaakin kovaa. Ei auta kuin kestää ja yrittää opettaa muitakin tapoja pettymyksiin kuin vain se huutaminen. Eiköhän sunkin lapsi vähän rauhoitu, kun kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun yksi lapsista on tuollainen. Tulta ja tappuraa. Iloitsee kovaa, mutta raivoaakin kovaa. Ei auta kuin kestää ja yrittää opettaa muitakin tapoja pettymyksiin kuin vain se huutaminen. Eiköhän sunkin lapsi vähän rauhoitu, kun kasvaa.
Miten tätä huutoa jaksaa? Laskin että tänäänkin on huutanut jo yhteensä yli tunnin. Yleensä menee niin että kun huuto alkaa sanon rauhallisesti mutta tiukasti että sano mitä haluat. Huutaa viisi minuuttia ja sitten huuto loppuu kuin seinään ja sanoo mitä haluaa. Kunnes viiden minuutin päästä alkaa uusi huuto uudesta asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko hyviä käytännön neuvoja? Nimittäin sekä minun että miehen päivät menee nykyään päänsäryn kourissa sen jatkuvan kaikesta tulevan huudon takia. Pitkään jaksettiin vain yrittää jaksaa mutta jaksaminen alkaa olla loppu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaista noin 5-vuotiaaksi. Olin hyvin jämäkkä kasvattaja, mutta lapsi sattuu olemaan voimakastahtoinen. Nyt koulussa on ihana, ystävällinen, sopeutuva lapsi. Usko siihen mitä teet, äläkä luovuta.
En vain käsitä miksi tulee heti kova huuto eikä edes yritä kerran sanoa mitä haluaa. Olen todella uupunut huutoon. Mietin pitäisikö olla koko päivä itse peltorit päässä. Ap
Koska lapsen tunteet tulee niin voimakkaana, ettei hän pysty käsittelemään niitä. Olisikohan lapsen oma tahto jyrätty jossain vaiheessa niin pahasti tai vauva-ajalta toistuva kokemus väärinymmärretyksi tulemisesta, että siksi tulee ensin vain se hallitsematon tunne, joka purkautuu huutona ja saa tuon ikäisen taantumaan vauva-aikaan? Se on sentään hyvä, jos edes sen huudon jälkeen kykenee kertomaan mitä haluaa. Pahempi olisi, jos alkaisi vain lyödä ja riehua.
Nyt tulisi auttaa lasta käsittelemään tuota voimakasta tunnetta rauhoittamalla ja osoittamalla, että hän tulee kyllä kuulluksi ja ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia nämä asiat on mitä hän haluaa? Onko niitä jotenkin vaikea sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaista noin 5-vuotiaaksi. Olin hyvin jämäkkä kasvattaja, mutta lapsi sattuu olemaan voimakastahtoinen. Nyt koulussa on ihana, ystävällinen, sopeutuva lapsi. Usko siihen mitä teet, äläkä luovuta.
En vain käsitä miksi tulee heti kova huuto eikä edes yritä kerran sanoa mitä haluaa. Olen todella uupunut huutoon. Mietin pitäisikö olla koko päivä itse peltorit päässä. Ap
Koska lapsen tunteet tulee niin voimakkaana, ettei hän pysty käsittelemään niitä. Olisikohan lapsen oma tahto jyrätty jossain vaiheessa niin pahasti tai vauva-ajalta toistuva kokemus väärinymmärretyksi tulemisesta, että siksi tulee ensin vain se hallitsematon tunne, joka purkautuu huutona ja saa tuon ikäisen taantumaan vauva-aikaan? Se on sentään hyvä, jos edes sen huudon jälkeen kykenee kertomaan mitä haluaa. Pahempi olisi, jos alkaisi vain lyödä ja riehua.
Nyt tulisi auttaa lasta käsittelemään tuota voimakasta tunnetta rauhoittamalla ja osoittamalla, että hän tulee kyllä kuulluksi ja ymmärretyksi.
Kaikki rauhoittelu vain provosoi lasta lisää pahempaan huutoon. En oikein keksi mikä vauva-ajan tahto olisi jyrätty, meillä on yritetty mennä ns. vauvan tahtisesti, ja kun on ainoa lapsi niin se on ollut pääosin mahdollustakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä asiat on mitä hän haluaa? Onko niitä jotenkin vaikea sanoa?
Ei mielestäni ole vaikea sanoa, osaa puhua hyvin. Ne on mitä vain asioita esim haluaa isomman lusikan kuin satuin antamaan, ei haluakaan olla pitkähihainen päällä sisällä, haluaa oikealle eikä vasemmalle, ei yllä johonkin tavaraan, jokin tavara ei mahtunut siitä kolosta josta yritti sitä työntää tms. Ap
Tunteiden sanoittaminen. Oletko kokeillut? Eli kertoa lapselle että voi sanoa "Minua harmittaa kun muki kaatui" tai "Minulla on nyt paha olo" tai "Minä en halua tuota paitaa". Ideana on, että aikuinen antaa lapselle sanat, joilla voi ilmaista harmistumista tai muuta mielipidettä. Jos tätä lapsi ei osaa, tulee harmistus helposti itkupotkuraivareina. Näitä pitäisi käydä läpi siis silloin, kun lapsi ei ole tunnekuohun vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden sanoittaminen. Oletko kokeillut? Eli kertoa lapselle että voi sanoa "Minua harmittaa kun muki kaatui" tai "Minulla on nyt paha olo" tai "Minä en halua tuota paitaa". Ideana on, että aikuinen antaa lapselle sanat, joilla voi ilmaista harmistumista tai muuta mielipidettä. Jos tätä lapsi ei osaa, tulee harmistus helposti itkupotkuraivareina. Näitä pitäisi käydä läpi siis silloin, kun lapsi ei ole tunnekuohun vallassa.
Olen. Aloitin jo vauvana. Jopa niin usein että mietin joskus alkaako se olla liikaa. Ap
Peltorit ei ole se huonoin ratkaisu. Paljon huonompi on se, että vanhemmat menettävät hermonsa lapsen huudon vuoksi.
Saako tarpeeksi (vai liikaa?) huomiota? Leikittekö lapsen kanssa, luetteko, askarteletteko? Siinä ohessa voi jutella asioiden hoidosta, siitä miten tuntuu kurjalta se huutaminen, voi vaikka keksiä jonkun pehmolelun vastaanottamaan kiukut. Tuon ikäinen lapsi on jo niin kehittynyt, että käyttäytymisen säätelyä voi opettaa. Jos hän kokee ettei saa huomiota kuin huutamalla, käyttää sitten sitä konstia.
Kaikki mun tuntemat uhmaikäiset on just tollasia. Meillä pahin uhmis on ollut 3-5-vuotiaana. Hirveetä huutoa joka asiasta. Esikoinen huusi kuin hyeena joka päivä. Sitten tapahtui joku simsabim ja se muuttui ihanaksi ja rauhalliseksi. Nyt se on ihana ekaluokkalainen.
Lienet huono kasvattaja.