Mies ei auta fyysisesti eikä tue henkisesti

Vierailija kirjoitti:

Äiti saattaa tiedostamattaan toimia portinvartijana isän ja vauvan välisessä suhteessa. Äiti kokee, että hän osaa hoitaa lasta paremmin kuin isä ja neuvoo ja opastaa jatkuvasti. Jotkut äidit rakentavat itsetuntonsa tähän ainutlaatuiseen paremmuudentunteeseen. Jos isä tyytyy rooliinsa äidin apulaisena, tämäkin malli voi toimia.

Hoivaava isä kykenee pistämään omat tarpeensa syrjään ja olemaan lapsen saatavilla, jos ei ympärivuorokautisesti, niin kuitenkin omasta kyllästymisestä riippumatta. Moni isä leikkii ja touhuaa lapsen kanssa aktiivisesti, mutta unohtaa, että aktiivisen vuorovaikutuksen lisäksi lapsi kaipaa myös passiivisempaa yhdessäoloa, saatavilla oloa. Saatavilla olo tarkoittaa, että lasta mennään auttamaan ja lohduttamaan, kun tämä ilmaisee tarpeensa, vaikka kuinka laiskottaisi tai tulipa televisiosta mitä hyvänsä.

Pelkän äitiyden varaan rakennetussa itsetunnossa on syy siihen miksi palstallakin usein näkyy kommentteja, joilla jotkut äidit lyttäävät kaikkia ei-äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten ei ole helppoa vauvaa hoitaa kun vauvoille kelpaa yleensä vaan äiti hoitajaksi mutta voisi auttaa kotitöissä tai sitten vähintään olla valittamatta niistä jos ei aio auttaa.

Niinhän siinä käy, kun mies ei hoida vauvaa. Vauva alkaa vierastaa outoa ihmistä. Se suhteen luominen menee sitä vaikeammaksi, mitä enemmän lapsella on ikää. Ja tässä puhutaan muutamasta vuodesta.

Ap täällä. Mies on taas ´ylittänyt´ itsensä.

Vanhempani on muuttamassa palvelutaloon ja hänen asuntonsa täytyy saada siivottua. Kukas muu sen tyhjentää ja siivoaa kuin minä! Roinaa on paljon. Palvelutalon kanssa on ollut vaikka millaista palaveria ja sieltä tulee jatkuvasti puheluita. Vauvan ja muiden lasten kanssa näiden asioiden hoitaminen tosi hankalaa ja oon tosi väsynyt kaiken tavaran kuskaamisesta ja siivoamiseen.

Mies ei auta. Valittaa kun joutuu muutaman h (n 2h) päivässä hoitavaan vauvaa. Kuulemma hänellä ei ole ollenkaan vapaaaikaa. Mielestäni on, koska käy harrastamassa kesken työpäivän, lounailla kavereittensa kanssa, kun lapset menee unille klo 20, siinähän miehellä on 4-5h vapaata ennen nukkumaan menoa. Minä pääsen nukkumaan klo 21.30 kun vauva nukahtaa. Hoidan yksin vauvan yöheräämiset. Ja nytkin vauva on herännyt 6.30, mies vaan nukkuu.

Ottaa päähän. Onko muilla samanlaista? Oon oikeesti tilanteessa, jossa olisi parempi että hän olisi paljon poissa, koska en jaksa katsella hänen velttoilua ja kuunnella valitusta ja haukkumista kaikesta mitä minä olen hoitanut huonosti. Kuulemma kun se että autan vanhempani muutossa ei hyödytä häntä mitenkään. Ja kuulemma minä en hyödytä häntä mitenkään. Voin kuulemma etsiä itselleni uuden elättäjän :(

Elämä sujuu ihan hyvin, jos mulla ei ole mitään ylimääräistä kuin kodin ja lasten hoito. Heti kun tulee joku ylimääräinen iso asia, on mun tosi vaikeaa selvitä. Jos kerron että oon väsynyt, kommentti on että no mitä sinäkin olet muka tehnyt; vauvahan nukkuu puoli päivää päiväunia ja tää koti on ihan läävä. Sama mies valittaa siitäkin, miksi sänkyelämä on kuollutta. Siksi, että mun fiilis häneltä on ettei hän välitä minusta yhtään.

Ap