Mitkä oudot paikat tuntuvat teistä kotoisalta?
Mulle tulee synkistä, pimeistä, ehkä vähän kylmistä paikoista kotoisa olo, kuin kuuluisin sinne.
Esim. pimeä metsä tuntuu sellaiselta, vaikken sinne silti haluaisi mennä.
Samoin kaikki elokuvissa olevat hylätyt hallit, tehtaat, tms. tuntuu sellaiselta että siellä olisi hyvä tehdä itselleen "koti" ja elää salassa. Kaikki dystopiatyyliset elokuvat joissa ihmiset asuvat hökkeleissään selviytyen myös tuovat jotenkin samanlaisen tunteen.
En ole mitenkään synkkä ihminen enkä tiedä mistä tuo johtuu.
Kommentit (26)
Netflixin Dark-sarjassa alussa näytetään ylhäältä kuvattuna jotain sumuista metsäaluetta jossa on voimalinjoja, sekin aiheuttaa saman kotoisan olon.
Siitä tää tulikin mulla mieleen.
-ap
Sairaalat, putkat ja erillaiset virastot kuten sossula. Tuli lapsena vietettyä niissä paljon aikaa joten tuntuvat kotoisilta paikoilta.
Mulle tuo olo tulee vanhoista, isoista maalaistalojen tuvista. Eikä tuvan tarvitse olla edes siisti, vaan esim. sellainen 100 vuotta sitten eläneen köyhän perheen tupa, jossa on iso uuni ja pitkä pirttipöytä, harmaat hirsiseinät ja lankkulattia. Mitä alkeellisempi, sitä kotoisampi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo olo tulee vanhoista, isoista maalaistalojen tuvista. Eikä tuvan tarvitse olla edes siisti, vaan esim. sellainen 100 vuotta sitten eläneen köyhän perheen tupa, jossa on iso uuni ja pitkä pirttipöytä, harmaat hirsiseinät ja lankkulattia. Mitä alkeellisempi, sitä kotoisampi minulle.
Hyvä esimerkki tästä oli Havukka-ahon ajattelija elokuvassa sekä Tuntemattomassa sotilaassa Rokan kotitalo.
Mulle tulee kotoisa olo Intiasta. Sekä siellä paikan päällä, että kuvista ja dokkareista.
Olen se vanhat maalaistuvat kotoisaksi tunteva. Muistan kun kävimme kerran Savonlinnassa silloin linnan luona olevassa Hilpeä munkki -ravintolassa, joka oli pelkkiä vanhoja hirsilatoja. Olin aivan ihastunut paikkaan. <3 Nyt rakennukset on jo purettu.
Kirjastot on viihtyisiä. Ne on usein låmpimiä, valoisia, puisia huonekaluja. Ja tietty kirjoja.
Ullakot. Vanhat puuseinät, lautalattiat ja -katot. Jos vielä sade ropisee kattoon, niin voisin jäädä sinne asumaan.
Kerrostalojen häkkikellarit. Ei mitään aavistusta että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo olo tulee vanhoista, isoista maalaistalojen tuvista. Eikä tuvan tarvitse olla edes siisti, vaan esim. sellainen 100 vuotta sitten eläneen köyhän perheen tupa, jossa on iso uuni ja pitkä pirttipöytä, harmaat hirsiseinät ja lankkulattia. Mitä alkeellisempi, sitä kotoisampi minulle.
Tämä mullakin. Kai tunnen yhteyden suvun menneisyyteen. Tosin suvun talot olleet enemmän pieniä.
Tällaiset tuntemukset saavat uskomaan entisiin elämiin...
Sairaala. Mulla on elämäni aikana ollut vain yksi työpaikka. Olen täysin laitostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo olo tulee vanhoista, isoista maalaistalojen tuvista. Eikä tuvan tarvitse olla edes siisti, vaan esim. sellainen 100 vuotta sitten eläneen köyhän perheen tupa, jossa on iso uuni ja pitkä pirttipöytä, harmaat hirsiseinät ja lankkulattia. Mitä alkeellisempi, sitä kotoisampi minulle.
Tämä mullakin. Kai tunnen yhteyden suvun menneisyyteen. Tosin suvun talot olleet enemmän pieniä.
Isovanhempani elivät pienessä maalaistuvassa, joten kai se on mullakin geeneissä. Isoisovanhemmilla on kuvan perusteella ollut suuri hirsitupa Kainuun korvessa.
Pimeä metsä.
Lähden aamulla lenkille niin aikaisin että siellä on varmasti pilkkopimeää.
Kohta ei taas onnistu moneen kuukauteen.
Hautausmaat, rakastan sitä rauhaa ja ajatusta miten kaikki ovat olleet aikansa elossa ja mikä lopulta minuakin odottaa, se jollakin tavalla rauhoittaa ja saa oloni seesteiseksi ja tutun turvalliseksi.
Purjevenesatamat ja kaikenlaiset purjehdusklubit ja muut. En ole purjehtija ollenkaan.
Metsäiset lähiöt. Juuri ne, joissa on talot ripoteltu metsään ja metsäalueet talojen välissä. Muutimme 80-luvulla keskiluokkaiselle omakotitaloalueelle ja olen asunut keskustassa koko aikuisikäni, mutta peruslähiö on sielunmaisemani
Tykkään olla hautausmailla ja tyhjissä kirkoissa.
Malmin hautausmaa. Jotenkin levollinen olo tuolla, nyt en ole kyllä aikoihin käynyt, kuin mielessäni.