Olen väsynyt esittämään, että kaikki on hyvin

Miksi on pakko esittää hyväntuulista kaikille? Mitä tapahtuisi, jos he näkisivät sinut sellaisena kuin olet?

Miksi on muka pakko esittää?

Ei tarvitse esittää ainakaan koko ajan. Jos muut luulevat sun jaksavan, niin he saattavat vaatia liikaa, mikä vain pahentaa ongelmaa.

Kannattaa pyytää jotain mielialalääkitystä tk:sta. Omilla huolilla ei kannata muita rasittaa, siitä ei mitään hyvää seuraa.

Tiedän tunteen. Olen tässä pikku hiljaa alkanut myöntämään itselleni, että taida olla oikeasti masentunut. Olen yrittänyt opetella näyttämään muille todelliset tunteeni, mutta silti huomaan yleensä vetäväni pirteys-naamion kasvoille kun tapaan esim. ystäviäni. Johtuu kyllä myös siitä, että kun joskus olen saanut kakistettua vähän tuntemuksiani, niin olen huomannut, että ketään ei oikeasti kiinnosta tai kukaan ei ymmärrä tilanteen vakavuutta. Lisäksi ajattelen, että silloin harvoin kun nykyään tapaan ystäviäni, niin jos en esitä hyväntuulista niin kuka minun seuraani jaksaa jatkossa senkään vertaa. Voispa vaan kadota tältä maapallolta, ilman, että se aiheuttaa kellekään mitään ylimäärästä tuskaa. 

Pahimmalta tietysti tuntuu lasten takia, kun en voi tuoda mitään hyvää heidän elämäänsä. Muilla ihmisillä ei loppujen lopuksi olekaan niin väliä.

No, kovasti masentuneilta kuulostatte. Masennus on sairaus, joka saa ajattelemaan negatiivisia ajatuksia.

Nyt just kannattaa tarkkailla omaa mielialaa ja hakea itselleen apua. Elämme todellisuutta, joka altistaa kenet tahansa ahdistukselle ja masennukselle. Eikä siitä ole pakko kärsiä.

Mitä pitemmälle annatte tilanteen luisua, sitä vaikeampi sieltä on nousta ylös.