Vuosi mennyt korona-aikaa. Miten voitte?

Voin hyvin. Olen ollut terve. Vähän tylsää on välillä, mutta vielä pärjäilen ihan hyvin.

Hyvin, elämä ei ole kauheasti muuttunut.

Elämä ei ole muuten muuttunut mitenkään paitsi nyt ei ole päässyt uimahalliin marraskuusta lähtien.

Kävin aiemmin 2-3 krt vko.

Tylsää. Olen henkisesti kuollut.

Menee kuten ennenkin. Erakkomaiselle ihmiselle tämä ei ole ollut niin kauheaa ollenkaan mutta tottakai sellainen huoli on ajatuksissa kokoajan että miten ihmiskunta tästä tulee selviytymään ja matkaansa jatkamaan. Sitten on toinen huoli eli ilmastonmuutos. Maskit jne eroaa entisestä elämästä. Ehkä arvomaailmassa on tapahtunut joitakin muutoksia.

Ei mitään muutosta. Yhtä syrjäytyneenä elelen täällä korvessa, yhtä harvoin käyn kaupassa, ja muualla en ole vuosiin käynytkään.

Olen kyllä hajoillut vuoden aikana paljon.  Toinen lapsi syntyi kesällä, mikä on ollut hyvä harhautus koronahommista. 

 Harmittaa vaan kun kaikki lasten menot on karsittu pois. Ei pääse perhekerhoihinkaan. Yksinäistä on. 

Luovemmaksi olen kyllä tullut kun on pitänyt tekemistä keksiä :) 

Mietin hirttäytymistä joka päivä. En ole oppinut mitään koko etäopiskelu aikana eikä näillä taidoilla tulla töitä saamaan valmistumisen jälkeen, kaikkien kavereiden kanssa on mennyt välit/eivät enää vastaa, en näe vanhempiani, mies on alkanut ryyppäämään ja paljon... Apua ei viitsi edes hakea koska tietää että sitä ei saa. 

Etätyö on ollut parasta työurani aikana. Olen voinut huomattavasti paremmin, kun ei ole tarvinnut olla avokonttorin melussa.

Minun elämäni on muuttunut vain vähän ja lähinnä parempaan suuntaan.

- olen ollut kohta vuoden etätöissä, ei enää tunnin pyöräilyä säässä kuin säässä aamuin illoin

- ennen kävin itsepalvelukirppiksellä hakemassa kirjoja luettavaksi, nyt luen kirjaston e-kirjoja

- käyn ruokakaupassa paljon harvemmin kuin ennen, vain pikaisesti hiljaisena aikana

- muissa kaupoissa en käy enää ollenkaan

- aloin harrastaa liikunta älykellon tukemana ja painoni on pudonnut noin 10 kiloa, eli tavoitelukemiin

- lumityöt eivät stressaa kun olen aina kotona, niin ehdin tehdä ne. Toista oli lähityössä käydessä.

- kissalle on aina seuraa, eikä tarvitse pelätä että se jää koko työpäivän ajaksi ulos pakkaseen

- rahatilanteessa ei minulla ole muutoksia, en harrastanut turhaa shoppailua aikaisemminkaan

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on muuttunut vain vähän ja lähinnä parempaan suuntaan.

- olen ollut kohta vuoden etätöissä, ei enää tunnin pyöräilyä säässä kuin säässä aamuin illoin

- ennen kävin itsepalvelukirppiksellä hakemassa kirjoja luettavaksi, nyt luen kirjaston e-kirjoja

- käyn ruokakaupassa paljon harvemmin kuin ennen, vain pikaisesti hiljaisena aikana

- muissa kaupoissa en käy enää ollenkaan

- aloin harrastaa liikunta älykellon tukemana ja painoni on pudonnut noin 10 kiloa, eli tavoitelukemiin

- lumityöt eivät stressaa kun olen aina kotona, niin ehdin tehdä ne. Toista oli lähityössä käydessä.

- kissalle on aina seuraa, eikä tarvitse pelätä että se jää koko työpäivän ajaksi ulos pakkaseen

- rahatilanteessa ei minulla ole muutoksia, en harrastanut turhaa shoppailua aikaisemminkaan

Ai niin, lopetin alkoholin käytön noin vuosi sitten.

Eipä oo muuttunut elämä. Sekä miehellä että mulla töitä toistaiseksi. Meillä pieni firma, mulla ei ole laitteita tehdä töitä kotona. Mies voisi, mutta työpaikalla on vain muutama, joten hän käy mieluummin siellä, koska ergonomia on parempi. Ainoa, että kotimaassa reissataan vähemmän ja muualla asuva lapsi käy meillä harvemmin. Syömässä ravintolassa käytiin syksyllä kerran, mutta nyt on päädetty että ei mennä ennen kuin tartuntaluvut laskee reilusti. On sen sijaan haettu kotiin pari tai kolme kertaa / kk, että edes vähän tuetaan muita kun itsellä menee ihan ok vielä. Koetetaan suosia paikallisia pieniä yrittäjiä, joskus kyllä ketjuistakin muttei mitään mäkkärisapuskaa.

Voin paljon paremmin kuin vuosi sitten. Olen ollut tupakoimatta 11 kuukautta ja  laihtunut 19 kg. Ulkoilen enemmän kuin koskaan aikuiselämäni aikana. Syön terveellisemmin ja nukun paremmin. Viikonloppuisin ei tarvitse enää nukkua univelkaansa pois, koska vuorokausirytmi on koronavuoden aikana muuttunut säännölliseksi eikä iltaisin tule enää valvottua liian pitkään. Rahaa on säästynyt todella paljon, kun kaikki maksulliset harrastukset ja huvitukset ovat jääneet kokonaan pois.  Ruokaa ja muita päivittäistavaroita lukuunottamatta ei ole vuoden aikana tarvinnut ostaa yhtään mitään. Muihin ihmisiin pidän yhteyttä somen kautta ja kaikista läheisimpiä tapaan ulkoilun merkeissä. 

Mukavaa! Ei tarvi mennä mihinkään ja voi vaan olla kotosalla <3 

Voin ihan hyvin.

Muutaman kerran sairastanut vuoden aikana flunssan joka ei ole ollut koronaa ainakaan testien mukaan.

Kuitenkin koko vuoden on saanut jännittää ja pelätä omaisten ja tuttavien puolesta. Onneksi kellään ei ole mitään pahempaa ollut. Kylläkin työttömyyttä. 

Työskentelen sos terv alalla hammashoidossa ja työt ovat jatkuneet koko ajan. Meillä ollaan todella tarkkoja koronan suhteen ja tunnen olevani siinä mielessä turvassa. 

Syksyllä oli jotenkin henkisesti rankempaa, mutta nyt taas jotenkin tottunut enemmän tähän rajattuun elämään.

Tokihan tämä alkaa väsyttää kun elämä on tyyliin nuku, herää, mene töihin, matkusta kotiin kaupan kautta, käy lenkillä, katso joku leffa tms.. mene nukkumaan,,,,

Mitään ylimääräistä ei voi tehdä ja missään ei voi käydä (keski-ikäinen riskiryhmään kuuluva).

Tylsää tämä on ja välillä tekisi mieli luovuttaa ja tehdä mitä huvittaa. Mutta tyhmäähän se nyt olisi kun jo näin kauan sinnitellyt, tuntuu vaan siltä ettei tämä ikinä lopu.

Ihan hyvin, ei ole vaikuttanut mun elämään oikein mitenkään. Kivaa kun koulussa siirryttiin etäopetukseen.

Ihan hyvin voin. Uimista kaipaan, mitään muuta en erityisen paljon ja ilman uimistakin pärjään. Kiirettä ei ole ikävä.

Viime vuonna menetimme kolme läheistä (ei koronan vuoksi), joita emme päässeet koronarajoitusten vuoksi tapaamaan. Se on surullista.

Työssäni pelkään altistuvani joka päivä, mutta mitään en voi asialle tehdä, sillä koulut halutaan pitää lähiopetuksessa suurista riskeistä huolimatta.

Voin hyvin, etätyö ja kotona olo sopii mulle, tulee nukuttuakin riittävämmin. Elän tarkasti rajoitusten mukaan. Asun yksin ja näen ystäviäni & perhettäni vain tosi harvoin ulkona tai virtuaalisesti, mutta vaikka olen sosiaalinen, viihdyn erittäin hyvin yksinkin. Puhelut ja chattaily on kuitenkin tärkeää.

Kaipaan tietysti ihmisten tapaamista ja sitä, että voisi liikkua normaalimmin mm. julkisilla, käydä teattereissa, ulkona syömässä ja keikoilla - ja ihan vaan olla ihmisten ilmoilla, vaikka vähän tungoksessakin :) Optimistina uskon, että se aika on edessä, vaikka ei varmaankaan samanlaisena kuin ennen koronaa.

Olen itse +50 v , mutta kokemuksesta tiedän, että nuorempana olisin kaivannut enemmän ihmisten seuraan ja menoihin. yms. Eikä tämä kaikille muillekaan sovi, erilaisista syistä. Heidän, työssään kuormittuvien ja altistuvien sekä sairastuneiden puolesta tätä asiaa murehdin enemmän kuin itseni.

Ihan yhtä hyvin voin kuin ennenkin. Käyn töissä kuten ennenkin. Muutama harrastus on ollut katkolla kokoontumisrajoitusten takia. Muuten arki on muuttunut vain maskien ja käsidesien verran.