Miksi kukaan ei ol kiinnostunut puolisonsa lapsuudesta ??

Hyvä aloitus. Toivotaan että tulee vastauksiakin.

Otsikko oli hyvä, sitten pläsähti "parhaissa jutuissa". Sinällään mielenkiintoisin aihe nyt palstan aiheita selatessa. Totta on että oppii tuntemaan puolisonsa, kun kuuntelee hänen kertomuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitansa lapsuuden ajoilta.

Nykyajan suhteet keskittyvät niin paljon minä-minulle-minun tunteet-juttuihin, ettei välitetä toisen historiasta. Ei silloinkaan kun tulee ryppyjä rakkauteen, kumppania haukutaan mutta ei osata katsoa itse peiliin. Naurettavinta on kumppanin haukkuminen narsistiksi, kun kumppani on reagoinnut ikävästi toisen sanomisiin ja tekemisiin. Narsismi lähtee yleensä lapsuudenkodista, kasvatuksesta, eikä suurimmalla osalla ihmisillä ole käsitystä narsismista. Oikeammin höpistään narsistsista piirteistä, eikä edes ymmärretä että mitä on terve narsistisuus. Niin, pitääkö sitä kumppania yleensäkään haukkua missään, kun oikea tapa olisi tutustua puolisoonsa. Kuten sanoit.

Kyllä tiedän kaiken mieheni lapsuudesta ja anoppi on kertonut loput.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän kaiken mieheni lapsuudesta ja anoppi on kertonut loput.

Älä luota täysin anopin aatoksiin. Älä edes palmun alla Arubassa jos vaikka anoppi avautuisi drinkkeilyn ja hedelmien syönnin lomassa.

No kyllä minä ainakin olen. Puoliso on kertonut hirveästi lapsuudestaan, ja niin minäkin sille. Kuka muka ei olisi kiinnostunut?

Kuinka niin ei muka ole?

Kyllä minua ainakin on kiinnostanut kovastikin.

Miten niin ’kukaan ei ole’? Ihme mutuilua ja yleistystä. Jos sun puolisoa ei kiinnosta sun lapsuus, niin ei varmaan ole kovin syvällistä se kiinnostus sitten, kunhan jonkun sai.

Me ollaan kummankin lapsuus puhuttu läpi heti suhteen alussa. Nimenomaan siitä mies varsinkin tykkää kysellä, vaikka välillä toivoisin että ihan nykyhetkenkin kuulumisia haluaisi joskus tietää.

Outo yleistys, en ole koskaan kuullut tuommoisesta, kyllä yleensä rakastuneet haluaa tuntea toisensa läpikotaisin. Mekin on puhuttu paljon toistemme lapsuudesta, varsinkin sitten kun alettiin omaa perhettä perustamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaisi kyllä kaikkien keskustella lapsuudestaan, se kuitenkin vaikuttaa omaan vanhemmuuteen.

Koska hänestä piti joka sana hohtimilla kiskoa.

Varmaan samasta syystä hänen vanhempansa kuolivat ennenkuin panimme hynttyyt yhteen.

Itse olin kiinostunut puolisoni lapsuudesta ja kyselin paljon. Kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen kuulin kiertotietä, että puolisoni isä sairasti skitsofreniaa. Olin shokissa, koska luulin tuntevani puolisoni elämänkaaren. Luulin asiaa jopa väärinkäsitykseksi. Puolisoni kylmästi salasi asian, koska toinen vanhempi oli lapsesta asti kehoittanut olemaan puhumatta. Edelleenkään en tiedä sairastiko vanhempi oikeasti Parkinsonin tautia vai oliko kyseessä peitetarina päälle päin näkyville psykoosilääkkeiden sivuoireille.

Tässä vain esimerkki, kuinka voi käydä vaikka olisikin kiinostunut.

Ohis