Lue keskustelun säännöt.
Ku oon oppinut sanoo takas ihmisille ni tuntuu et he suuttuvat herkästi
19.02.2021 |
Ennen olin nysverö ja ujo lammas. En uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään. Nyt ku olen saanu ahdistuslääkkeet ja isoin ahdistus on hoidossa, uskallan olla oma itseni.
Tämä on yllättänyt muita koska mulle suututaan nykyään herkemmin. Tiuskitaan ja ei välillä vastata mitään vaik oisin ihan naamaan edessä.
Toinen tyyli ihmisillä on se että puhuvat niiiiin hiljaa ja poispäin musta etten ees kuule.
Ei kai tällainen normia ole? Muistan kerran kun sanoin äidilleni että nyt mä oon oma itseni ja löytänyt oman tyylin. Hän sanoi että ei me susta tollasta kasvatettu.
Eli pitäisikö mun olla taas sama ujo nysvä joka ahdistuu ihmisistä ? Ja pelkää ja alistuu siihen mitä toiset käskyttää.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman. Sain itseluottamukseni takaisin, tai oikeastaan aikaiseksi ensimmäisen kerran elämässäni kun kävin pitkän terapian. Nykyään multa saa takaisin täyslaidallisen, jos alkaa kettuilla. Ihmisiä on pudonnut pois lähipiiristä, mutta en ole siitä surullinen. Anoppi kun kävi meillä, niin kommentoi likaisista ikkunoista ja kuivista huonekasveista, oli rumat kahvikupitkin. Rupesin tekemään samoin kun kävin hänen luonaan, onpa sulla paljon kuolleita kärpäsiä ikkunoiden välissä, milloin pesit nää viimeksi. Enpä ostaisi itse tämän näköistä astiastoa jne. Anoppi laittoi välit poikki kokonaan. :D Oma äiti on toistaiseksi kestänyt, mennyt jopa itseensä ja lopettanut arvostelun melkein kokonaan. Kommentoin hänenkin ulkonäkönsä, sotkunsa ja tekonsa samoin kuin mulle teki vuosikymmeniä.
On tärkeää että syytät niitä ihmisiä jotka lapsuudesta asti ovat kohdelleet huonosti eivätkä ole välittäneet lapsestaan, niitä jotka ongelmasi ovat aiheuttaneetkin eikä sivullisia jotka joutuvat olemaan elämässäsi mukana. Vanhemmat nämä ongelmasi ovat tehneet välinpitämättömyyttään.
Kyllä saa pohtia niidenkin osuutta jotka ovat muuten vaan tulleet haaskalle ja jatkaneet kaltoinkohtelua tai toimineet sen mahdollistajina.
Jopa se oma vanhempi voi olla jonkun muun uhri ja kun suvuista on kyse, voi ne oman vanhemmankin käytökseen osalliset olla edelleen osana perheen elämää. Yleensä tarinoita joissa on yksi syypää josta tuli yhdessä yössä hankala ihminen kannattaa kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman. Sain itseluottamukseni takaisin, tai oikeastaan aikaiseksi ensimmäisen kerran elämässäni kun kävin pitkän terapian. Nykyään multa saa takaisin täyslaidallisen, jos alkaa kettuilla. Ihmisiä on pudonnut pois lähipiiristä, mutta en ole siitä surullinen. Anoppi kun kävi meillä, niin kommentoi likaisista ikkunoista ja kuivista huonekasveista, oli rumat kahvikupitkin. Rupesin tekemään samoin kun kävin hänen luonaan, onpa sulla paljon kuolleita kärpäsiä ikkunoiden välissä, milloin pesit nää viimeksi. Enpä ostaisi itse tämän näköistä astiastoa jne. Anoppi laittoi välit poikki kokonaan. :D Oma äiti on toistaiseksi kestänyt, mennyt jopa itseensä ja lopettanut arvostelun melkein kokonaan. Kommentoin hänenkin ulkonäkönsä, sotkunsa ja tekonsa samoin kuin mulle teki vuosikymmeniä.
On tärkeää että syytät niitä ihmisiä jotka lapsuudesta asti ovat kohdelleet huonosti eivätkä ole välittäneet lapsestaan, niitä jotka ongelmasi ovat aiheuttaneetkin eikä sivullisia jotka joutuvat olemaan elämässäsi mukana. Vanhemmat nämä ongelmasi ovat tehneet välinpitämättömyyttään.
En ymmärrä mitä tarkoitat? En syytä ketään, enkä halua tuhlata elämääni syyttelyyn. Joka minua nokkii, nokin takaisin samalla mitalla, oli se sitten äiti, anoppi tai naapurin Pera. Niin simppeliä. Jos siitä suuttuu että saa takaisin nenilleen, niin ongelma on itsellä. Minä haukun anopin kotia vastapainoksi hänen solvauksistaan, se pitää vaan kestää jos on vi ttuilun tielle itse lähtenyt. Tai lopettaa ilkeily. Onneksi maailmassa on myös henkisesti tasapainoisia ja mukavia ihmisiä.
Oman ystäväpiirin saa aikuisena onneksi valita ihan itse. Ei tarvitse olla sellaisten kanssa, joiden kanssa ei tule hyvä olo.
On hyvä olla puoliaan pitävä ja oikeuksistaan kiinni pitävä, mutta samalla on hyvä muistaa että joskus ero suorapuheisuuden ja mulkvistiuden välillä on ohut. Heiluri heilahtaa herkästi toiseen ääripäähän näillä, jotka jollain tavalla ovat päässeet siitä ns. nössöydestään ja ujoudestaan eroon.