Miksi joillain ihmisillä on tarve huomautella toisen ulkonäöstä?

Saan usein kuulla pienestä koostani (159/48). Tämä on ongelma vain minua huomattavasti isommille naisille ja tavallaan ymmärrän miksi. Miehille asia nimittäin on kaikkea muuta kuin ongelma ja hoikilta naisilta olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Oletan siis, että syynä on isokokoisten kateus ja huono itsetunto.

Ei se silti hyvältä tunnu, etten sano mitään takaisin. Kyllä se jää päähän pyörimään, kun isot naiset haukkuvat aikuista naista "lapsen kokoiseksi" tai epäilevät, että en syö mitään. (Kesäisin töissä menee 3800 kcal päivässä ja kuluu myös.)

Yritän kerätä rohkeutta vastata seuraavaan ihmettelyyn täältä lukemallani kotikasvatuskommentilla. Kiitos siitä.

Olen miettinyt otsikon kysymystä pitkään itsekin. Mun ulkonäköäni jatkuvasti kommentoi ja muutenkin nokki edellisessä työpaikassani yksi pomoistani. Ollaan päällisin puolin mukavia ja sitten livautetaan jotakin ilkeää. Kai tässäkin on kyseessä vallanhalusta ja toisten kontrolloimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:llä jalassa jotkut HIRVEÄT Kuomat tms? 😂

Olin ostanut uudet lenkkarit, joiden koko oli niinkin hurja kuin 40.

Ap

LOL

Tsemppiä!

t. N kengän koko 43

Kummityttöni (11 vuotta) on alkanut kommentoida ihmisten ulkonäköä samalla tavalla kuin äitinsä.

Mitä tehdä, kun lapsi on oikeasti aika veemäinen. Tähän tapaan: "Sori vaan mutta sun kulmakarvat on kyllä tosi selkeesti kynällä piirretyt." (Ei ollut meikkiä.) "Mikä ihme patti sulla on tuossa nenän vieressä, muuten olisitte saman näköisiä." (Kun tapasi siskoni, jolla oli pieni syntymämerkki. Kävi leikkauttamassa sen pois samana kesänä.)

Onko mun asiani opettaa käytöstapoja. Yrittänyt olen mutta ei mene perille, koska lapsen äiti on se vahvempi esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Mä ostan ensi talveksi kuomat ja vielä tuunaan ne oikein näyttäviksi. Tää sivusto saa mut haluamaan niin.

Hyvät ovat. Mulla Kuoman talvitarralenkkarit jo monta vuotta, helpot kengät. Ja koko sopiva :)

Oudointa on että jotkut ottavat oikeudekseen töksäytellä tahattomasti tai tahallisesti. Mutta eivät itse siedä poikkipuoleista sanaa mistään asiasta. Lähipiiristä olen kohdannut tällaista töksäyttelyä ja vihjailua ulkonäöstä.  Mutta henkilö on sellainen että saattaa suuttua mistä tahansa asiasta, siis ihan mistä tahansa ja jos hänen ulkonäköään moittisi niin varmaan vetäisi herneen nenään niin ettei puhuisi enää ikinä sanaakaan. Järjestäisi järjettömän draamakohtauksen jne. 

Minusta tällainen on hemmetin väärin. Häntä kohdellaan kuin raakaa kananmunaa ettei menisi rikki ja sitten hän itse voi heittää sillä päin pläsiä. Kyse jo 60-vuotiaasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kummityttöni (11 vuotta) on alkanut kommentoida ihmisten ulkonäköä samalla tavalla kuin äitinsä.

Mitä tehdä, kun lapsi on oikeasti aika veemäinen. Tähän tapaan: "Sori vaan mutta sun kulmakarvat on kyllä tosi selkeesti kynällä piirretyt." (Ei ollut meikkiä.) "Mikä ihme patti sulla on tuossa nenän vieressä, muuten olisitte saman näköisiä." (Kun tapasi siskoni, jolla oli pieni syntymämerkki. Kävi leikkauttamassa sen pois samana kesänä.)

Onko mun asiani opettaa käytöstapoja. Yrittänyt olen mutta ei mene perille, koska lapsen äiti on se vahvempi esimerkki.

Juurikin  olin tähän ketjuun tulossa kommentoimaan, että suomalaisvanhemmat eivät enää osaa opettaa jälkikasvulleen käytöstapoja, kun heillä ei itselläänkään niitä ole ja kerroit juuri oivan esimerkin!

Minä ihmettelen myös sitä, miksi joillakin on tapa kiinnittää ylipäänsä huomiota toisten ulkonäköön. Siis eivät sano tälle henkilölle vaan kommentoivat muille jostain sivullisesta rumasti miten lihava on tai rumasti pukeutunut. Tunnen tällaisen ihmisen enkä voi ymmärtää, miksi kaikkea pitää kommentoida.

Minulle miehet kokevat tarpeelliseksi kertoa että olen lihava.

Sanon aina että vai niin. Olen kyllä tietoinen asiasta. Käännä päätä jos ahdistaa.

Mutta kyllä ärsyttää.

Ihan kuin naisen ulkonäkö ja kroppa olisi jokin yleinen asia, johan on tarpeellista miesten puuttua.

Vai onko se sitä että kun olen tälläinen jakojäännös  kroppani suhteen miehet kokevat menettävänsä yhden mahdollisen panopuun? Kummallista!!

Toinen perinteinen ihmetyksen aihe on että ensin vongataan mutta sitten kun tulee pakit, niin koetaan tarpeen kertoa että olet niin läski, että olisit tyytyväinen kun joku sua haluaa tai sanotaan että en olisi halunnutkaan.

Kyllä on heikko itsetunto.

Jotkut miehet kuvittelevat lisäksi että läskiltä saa helposti. No ei ainakaan minulta.

Kukaan nainen ei koskaan huomauttele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Huomauttelijalla on usein huonot sosiaaliset taidot eikä hän erota kohteliaisuuksia ja small talkia tahdittomista töksäytyksistä. Toiset vain haluavat leikkiä olevansa parempia kuin muut ja mikä sen parempi keino kuin tölväistä jotain ulkonäköön liittyvää. Laiskan ja tyhmän ihmisen keino oman egon pönkittämiseen, koska ulkonäköön on kaikkein helpointa tarttua.

Hyvin sanottu. Täysin samaa mieltä. OLI ystävä, joka haukkui ihan kaikki, siis IHAN kaikki.. jopa äänen perusteella. Todella raskasta seuraa. Mutta yhtään kritiikkiä ei hän itse kestänyt, pisti välit poikki kun huomautin asiasta, että mautonta arvostella muita? Onko itsellä varaa? No, teki palveluksen ja poistui elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on että jotkut ottavat oikeudekseen töksäytellä tahattomasti tai tahallisesti. Mutta eivät itse siedä poikkipuoleista sanaa mistään asiasta. Lähipiiristä olen kohdannut tällaista töksäyttelyä ja vihjailua ulkonäöstä.  Mutta henkilö on sellainen että saattaa suuttua mistä tahansa asiasta, siis ihan mistä tahansa ja jos hänen ulkonäköään moittisi niin varmaan vetäisi herneen nenään niin ettei puhuisi enää ikinä sanaakaan. Järjestäisi järjettömän draamakohtauksen jne. 

Minusta tällainen on hemmetin väärin. Häntä kohdellaan kuin raakaa kananmunaa ettei menisi rikki ja sitten hän itse voi heittää sillä päin pläsiä. Kyse jo 60-vuotiaasta ihmisestä.

Itse päätin, että seuraavan kerran kun joku vanhempi ihminen tulee kommentoimaan mun kiloista tms., niin annan palautteen heti esim. heidän isosta nenästään tai mitä nyt löydän kommentoitavaa heistä tyyliin "Hei, kiloja tulee ja menee ja niistä pääsee helposti eroon, mutta tuo sun nenäsi on jo vaikeampi juttu!"

Kaverini joka on erittäin introvertti ja oma polun kulkija saa aina kuulla sen sääristä koska hän on mallin kokoinen. Työpaikalla sairas pomo kiusas hänet.

Ohooh mitkä pitkät kintut, ohoh mitkä sek sisääret. Onpas pitkät sääret.

Nyt hän ei enää käy missään. Lakkas käyttämästä mekkoja. Liikaa on liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeitä ihmisiä on maailmassa paljon. Tuollaisia kommentteja lausuvat ihmiset on helppo kitkeä pois lähipiiristään. Itselläni on nykyään nollatoleranssi ilkeilylle ja elämässäni on sijaa vain ihmisille joiden kanssa on mukava olla.

Oliskin noin. Mun oma äitini on koko elämänsä ajan arvostellut ulkonäköäni. Hän oli itse aikoinaan kuin Elisabeth Taylor, miehet juoksivat perässä. Tummat kiiltävät hiukset, isot ruskeat silmät, helmihampaat ja omasta takaa instabeiben suloinen suu. Muodokas ja sopusuhtainen. Niin suloinen.

Minä, isani näköinen harmaavarpunen, haalakkasilmäinen, isojalkainen, kömpelö  ja ikuisesti painoni kanssa taisteleva. Jätti ikuiset ongelmat, kun sai jatkuvasti kuulla olevansa ei mitään. Isä sentään oli komea, vaikka nuo geenit eivät naiselle sopineetkaan.

Paljon on ihan lähisuvussa noita pirullisia sukulaisia, isoisiä ja mummoja. Jo pienelle lapselle saattavat alkaa huomautella. Vakio tuo "ennen vanhaan oltiin hoikkia, ei kellään mitään läskiä missään" jne.

Kun ei niitä välejäkään haluaisi pistää kokonaan poikki. Ja turhaa myöskään yrittää keskustella asiasta.

Itse olen surutta laittanut välit poikki sukulaisiini jotka jo lapsena ja teini-iässä ollessani arvostelivat ulkonäköäni tyyliin "sulle onkin taas kertynyt lisää kiloja" tai "miten sulla on noin näppyläinen naama nykyään" ym. Joka kerran kun sukulaiset tulivat kylään niin sai pelätä mitä kommentteja sieltä tällä kertaa tulee.

Kun muutin pois kotoa, niin en halunnut enää nähdä ketään heistä. He olivat osasyynä huonoon itsetuntooni teini-iässä ja vielä aikuisenakin kärsin siitä.

Yksinkertaista: haluavat että toinen häpeää itseänsä ja menee lukkoon. Näin on helppo pitää yllä omaa valta-asemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Saan usein kuulla pienestä koostani (159/48). Tämä on ongelma vain minua huomattavasti isommille naisille ja tavallaan ymmärrän miksi. Miehille asia nimittäin on kaikkea muuta kuin ongelma ja hoikilta naisilta olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Oletan siis, että syynä on isokokoisten kateus ja huono itsetunto.

Ei se silti hyvältä tunnu, etten sano mitään takaisin. Kyllä se jää päähän pyörimään, kun isot naiset haukkuvat aikuista naista "lapsen kokoiseksi" tai epäilevät, että en syö mitään. (Kesäisin töissä menee 3800 kcal päivässä ja kuluu myös.)

Yritän kerätä rohkeutta vastata seuraavaan ihmettelyyn täältä lukemallani kotikasvatuskommentilla. Kiitos siitä.

Tää on varmaan sellainen asia, että nuo töksäyttelijätkin luulee ettei ole paha asia kommentoida jonkun pienuutta. Mutta onhan se tottakai yhtä ikävää jos siitä aina huomautellaan ja varsinkin jos lapsen kokoiseksi sanotaan. Mulla on työkaveri joka on siro ja pienikokoinen ja hänelle usein siitä huomautellaan, hän osaa kyllä vastata kohteliaasti mutta napakasti takaisin. Ja tuo kenkien koko, en tiedä mikä olisi "sallittu" koko, mulla on 37 ja kuulen jatkuvasti kommenttia kääpiöjaloistani...

Vierailija kirjoitti:

Minulle miehet kokevat tarpeelliseksi kertoa että olen lihava.

Sanon aina että vai niin. Olen kyllä tietoinen asiasta. Käännä päätä jos ahdistaa.

Mutta kyllä ärsyttää.

Ihan kuin naisen ulkonäkö ja kroppa olisi jokin yleinen asia, johan on tarpeellista miesten puuttua.

Vai onko se sitä että kun olen tälläinen jakojäännös  kroppani suhteen miehet kokevat menettävänsä yhden mahdollisen panopuun? Kummallista!!

Toinen perinteinen ihmetyksen aihe on että ensin vongataan mutta sitten kun tulee pakit, niin koetaan tarpeen kertoa että olet niin läski, että olisit tyytyväinen kun joku sua haluaa tai sanotaan että en olisi halunnutkaan.

Kyllä on heikko itsetunto.

Jotkut miehet kuvittelevat lisäksi että läskiltä saa helposti. No ei ainakaan minulta.

Kukaan nainen ei koskaan huomauttele mitään.

Tiedän juuri mistä puhut ja mitä tarkoitat, miehistä.

Olet ilmeisesti vielä nuori ihminen? Ikävä kyllä minun on puhkaistava sun kupla naisista koskien etteivätkö kommentoi toisten naisten painoa... Nyt 40-50-vuotiaana olen asunut eri maalaispaikkakunnilla ja kyllä kommentoivat tai ilmeelllään kertovat jotkut naiset (ikähaitari 20-70), että ei ole suositeltavaa naisen olla lihava. Ei ihan suoraan päin näköä, mutta selkeää kovaäänistä kommentointia selän takana kavereilleen kaupassa, parkkipaikalla jne. Ei mullekaan nuorempana teini-ikäisestä kolmekymppiseksi yleensä naiset kiloista kommentoineet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miehet kokevat tarpeelliseksi kertoa että olen lihava.

Sanon aina että vai niin. Olen kyllä tietoinen asiasta. Käännä päätä jos ahdistaa.

Mutta kyllä ärsyttää.

Ihan kuin naisen ulkonäkö ja kroppa olisi jokin yleinen asia, johan on tarpeellista miesten puuttua.

Vai onko se sitä että kun olen tälläinen jakojäännös  kroppani suhteen miehet kokevat menettävänsä yhden mahdollisen panopuun? Kummallista!!

Toinen perinteinen ihmetyksen aihe on että ensin vongataan mutta sitten kun tulee pakit, niin koetaan tarpeen kertoa että olet niin läski, että olisit tyytyväinen kun joku sua haluaa tai sanotaan että en olisi halunnutkaan.

Kyllä on heikko itsetunto.

Jotkut miehet kuvittelevat lisäksi että läskiltä saa helposti. No ei ainakaan minulta.

Kukaan nainen ei koskaan huomauttele mitään.

Tiedän juuri mistä puhut ja mitä tarkoitat, miehistä.

Olet ilmeisesti vielä nuori ihminen? Ikävä kyllä minun on puhkaistava sun kupla naisista koskien etteivätkö kommentoi toisten naisten painoa... Nyt 40-50-vuotiaana olen asunut eri maalaispaikkakunnilla ja kyllä kommentoivat tai ilmeelllään kertovat jotkut naiset (ikähaitari 20-70), että ei ole suositeltavaa naisen olla lihava. Ei ihan suoraan päin näköä, mutta selkeää kovaäänistä kommentointia selän takana kavereilleen kaupassa, parkkipaikalla jne. Ei mullekaan nuorempana teini-ikäisestä kolmekymppiseksi yleensä naiset kiloista kommentoineet!

Olen 40 ja asun Helsingissä.

En sitten tiedä onko tuo mainitsemasi tyyli pienten paikkakuntien juttu vai eikö ole sattunut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle miehet kokevat tarpeelliseksi kertoa että olen lihava....

Minulle taas naiset kokivat tarpeelliseksi kertoa, että olin laiha&hoikka (180cm/70kg) ja miehiä ei kiinnostanu. 

Tuosta 12 vuotta salia +30kg lihasta niin naiset ei enää kommentoi, mutta miehet kehuvat ja pyytelevät ottamaan paitaa pois. Tosi omituista.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt otsikon kysymystä pitkään itsekin. Mun ulkonäköäni jatkuvasti kommentoi ja muutenkin nokki edellisessä työpaikassani yksi pomoistani. Ollaan päällisin puolin mukavia ja sitten livautetaan jotakin ilkeää. Kai tässäkin on kyseessä vallanhalusta ja toisten kontrolloimisesta.

Ensinnäkin, inhimilliseltä näkökannalta täysin asiatonta käytöstä pomoltasi. Ja toisekseen, eikös tuo täytä nykytyölakien mukaan kaikki häirinnän/epäasiallisen käytöksen määritelmät työpaikalla, josta voi vetää lakitupaan? (En ihan täysin tietoinen ole oikeista termeistä, sorry!)

Täällä myös pieni nainen, samoissa kaliibereissa mennään. Sanoisin sulle piristävää ymmärrystä silleen, että isompikokoiset naiset eivät oikeasti ymmärrä, kuinka joku muu voi olla NIIN eri lailla kuin he itse ovat - he ovat itse asiassa _kiinnostuneita_, miten onnistut pysymään leviämättä kuin pullataikina ja samalla he oikeuttavat oman olemisensa "parempana" (viittaus lapseen vertaamiseen, elikkä implisiittisesti naisellisuus liittyy heihin ja iso on ihanaa jne) jotta he eivät kokisi huonommuutta suhteessa sinuun. Ulkonäkö/painoaihe on siis heille ongelmallista. 

Mitä voit tehdä, niin jatkossa jos siellä taas ihmetellään ettet varmaan mitään syö, niin suhtaudu valistuksella, ja sano että syöt hyvin mutta aika terveellisesti ja lisäksi liikut paljon. Tavallaan pelkkä ihmettely on melkein kohteliaisuutta ja siihen voi sanoa valistusta. Jos vielä lisäät näin "Mutta jos söisin iltaisin kakkuja ja keksejä enkä liikkuisi kuin autolla, niin sitten olisin ennen pitkää ylipainon puolella. Elimistö myös pyrkii pitämään sen painotilan, mikä ihmisellä on ollut pidempään, joten pudottaminen hoikempaan tilaan on haasteellista mutta palkitsevaa, äitini tuttava/siskoni kaima jne teki niin ja nyt on hänen olonsakin jee jee. Mutta sen mukaan saisi ihmiset olla, kuin missä tuntuu hyvältä ja kaikille vapaus olla itsejään, eikö vaan??" 

Voit vaikka ottaa kännykällä kuvan tosta litaniasta, ja sitten sanot sen seuraavalla kerralla.... . 

Mä olen päättänyt että jos joku tulee mulle sanomaan hoikkuudesta, niin riippuen mitä sanotaan, voi tulla kiitosta, valistusta tai napakkaa palautusta. Voin myös sanoa, että sopii tehdä samoin, esim urheilemiseni on sellaista että moni ei siihen lähde mutta minä oikeen tykkääään, kukonlaulun aikaan pakkaseen juoksemaan jne.