Huolestuttiko sinua isompituloisena ryhtyä parisuhteeseen selvästi pienituloisemman kanssa?
Itseäni huolestuttaa, kun hän on pienipalkkaisella alalla ja itse tienaan selkeästi enemmän. Haluaisin, että kumpikin jakaa taloudellista vastuuta.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ei huolestuta, koska parisuhteessa minulle on ehdotonta, että molemmilla on omat rahat ja kaikki jaetaan puoliksi. Olen ollut itseäni sekä isompi - että pienituloisemman kanssa. Ihan kauhistuttaa naiset, jotka elävät parempituloisen miehensä siivellä ja heistä se kuuluu heille yhteisen talouden, lasten tms myötä.
Menot, asuinkustannukset pitää suhteuttaa pienituloisemman mukaan ja isotuloisempi saa tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä haluaa.
Aloin pyörittelemään silmiäni tuon lapsien myötä, koska lapsien hankinta aina vaikuttaa naisen talouteen negatiivisesti, ennen ja jälkeen hankinnan, koska se on aina nainen, jolle tulee poissaoloja töistä lastensaannin jälkeen, jos lapset ovat esim sairaana tai muuten heitä pitää kuljettaa ympäriinsä. Täten mitä enemmän lapsia, sitä suurempi miinus ilmestyy naisen talouteen. Ei kuulosta terveeltä parisuhteelta, jos tuossa kohtaa mies on yhä sitä mieltä, että "jaetaan kaikki menot tasan".
No, ehkä on niin alistuvia naisia olemassa, että tuollaiseen suostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
On sellainen laki.
Avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan.
Toisin sanoen isompikylyisellä on enemmän potentiaalia osallistua, joten hän osallistuu enemmän. Omaisuudet eivät tähän vaikuta vaan tulot. Kaverini meni kysymään oikein lakimieheltä tätä asiaa. Hänellä oli asiasta riitaa huomattavasti isotuloisemman puolison kanssa.
Ei sinänsä huolestuttanut, mutta yhdeksi ongelmaksi suhteessa muodostui, että kumppani tuntui olettavan, että minä isompituloisena maksan asioita. Olisin voinut hyvin maksaa ja maksoinkin kaikenlaista, mutta en tykännyt siitä tunteesta, että toinen vähän ehkä lokkeilee eikä edes tarjoudu maksamaan itse.
Mielestäni yhteiset kulut voidaan maksaa tulojen suhteessa, mutta molemmilla pitää jäädä myös omaa rahaa, jonka voi käyttää tai säästää oman halunsa mukaan. Se taas ei hänelle olisi käynyt, vaan hän olisi halunnut, että esim. avioliitossa kaikki olisi ollut yhteistä. Sitä olisin pitänyt kohtuuttomana, kun olen itse kerännyt vähän omaisuutta ja säästöjä eikä hänellä ollut mitään. Suhde kaatui sitten moneen muuhunkin näkemyseroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
Sitä sanotaan avioliittolaiksi.
Ja siinä lukee että isompituloinen elättää pienempituloista..? Tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
On sellainen laki.
Avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan.
Toisin sanoen isompikylyisellä on enemmän potentiaalia osallistua, joten hän osallistuu enemmän. Omaisuudet eivät tähän vaikuta vaan tulot. Kaverini meni kysymään oikein lakimieheltä tätä asiaa. Hänellä oli asiasta riitaa huomattavasti isotuloisemman puolison kanssa.
Ehkä se olen vain minä, mutta minusta on ihan eri asia osallistua kykyjensä mukaan kuin av:llä väitetty laki elättämisestä.
Itseäni eniten ahdistaa toisen tuhlaaminen ja holtiton rahankäyttö, sekä se että halutaan eri asioita. Tämä olisi suurin ongelma. Jos tienaan enemmän niin voisin maksaa vähän enemmän yhteisiä menoja. Eihän sitä voi hirveän itsekäs olla, jos haluaa kumppanin ja perheen.
Tuntuu suhteet olevan enemmän jotain kaupankäyntiä keskenään, kun kahden ihmisen välistä rakkautta..
Ei huolestuttanut, mutta olisi pitänyt. Erossa jouduin maksunaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun löysi ihanan, rakkaan ihmisen rinnalleen, niin olisiko muka pitänyt vetää liinat kiinni ja jättää asia sikseen, kun tuleva puoliso oli matalasti koulutettu ja vähävarainen? Ei tullut mieleenkään jättää mahdollisuutta saada elinikäinen, uskollinen kumppani rinnalleen, kun sellainen kerta kaikenmaailman tyrkkyjen joukosta löytyi.
Minä en anna ikinä tilanteen edetä niin pitkälle että jostain parempituloisesta tulisi minulle rakas. En ole lokki enkä loinen. Joten kyllä näin päin pienituloisena kaikki hyvätuloiset menee mappi ööhön vaikka olisi maailman ihanin ihminen. Taloudellisesti eri asemissa olevien ihmisten ei pidä olla keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tätä palstaa lukevat vain ne pienituloiset gold diggerit? Just joo. 😡
APSuurin osa palstan lukijoista on naisia + suurin osa tuloeropariskunnista on sellaisia että mies tienaa enemmän = et saa paljoa vastauksia.
Olen nainen, jolla on hyvät tulot ja varallisuutta enkä osaa vastata mitään, koska olen ollut pitkään sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
Sitä sanotaan avioliittolaiksi.
Ja siinä lukee että isompituloinen elättää pienempituloista..? Tollo.
Kummallakin on elatusvastuu toisistaan avioliitossa. Jos pienempituloinen ei tule omillaan toimeen niin on puolison tehtävä elättää hänet.
Ei minua haittaa että 20-vuotias filipinonaisystäväni ei juuri tienaa tällä hetkellä. Opiskelee nyt ensin suomen kielen ja jonkun tutkinnon.
trv. 43v setämies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
Sitä sanotaan avioliittolaiksi.
Ja siinä lukee että isompituloinen elättää pienempituloista..? Tollo.
Kummallakin on elatusvastuu toisistaan avioliitossa. Jos pienempituloinen ei tule omillaan toimeen niin on puolison tehtävä elättää hänet.
JOS. Jos esim. se 1400 e palkkaa riittää kuluihin niin penniäkään ei tarvitse antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa että 20-vuotias filipinonaisystäväni ei juuri tienaa tällä hetkellä. Opiskelee nyt ensin suomen kielen ja jonkun tutkinnon.
trv. 43v setämies
Tuon ikäinen ei kutsuisi itseään setämieheksi, trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
Sitä sanotaan avioliittolaiksi.
Ja siinä lukee että isompituloinen elättää pienempituloista..? Tollo.
Kummallakin on elatusvastuu toisistaan avioliitossa. Jos pienempituloinen ei tule omillaan toimeen niin on puolison tehtävä elättää hänet.
JOS. Jos esim. se 1400 e palkkaa riittää kuluihin niin penniäkään ei tarvitse antaa.
Ei tietenkään ja yksinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa että 20-vuotias filipinonaisystäväni ei juuri tienaa tällä hetkellä. Opiskelee nyt ensin suomen kielen ja jonkun tutkinnon.
trv. 43v setämies
Tuon ikäinen ei kutsuisi itseään setämieheksi, trolli.
Vaikka voisi olla isoisä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette naimisiin, niin parempituloinwn elättää lain mukaan huonompituloista.
Se on oikein.
Ei sellaista lakia ole olemassakaan.
Sitä sanotaan avioliittolaiksi.
Ja siinä lukee että isompituloinen elättää pienempituloista..? Tollo.
Kummallakin on elatusvastuu toisistaan avioliitossa. Jos pienempituloinen ei tule omillaan toimeen niin on puolison tehtävä elättää hänet.
JOS. Jos esim. se 1400 e palkkaa riittää kuluihin niin penniäkään ei tarvitse antaa.
Ei tietenkään ja yksinkin voi olla.
Niin tai vaikka ansaita itse rahansa? Oletko miettinyt?
Riippuu millainen luonne ja suhtautuminen työntekoon ylipäätään on. Jos pienempituloinen käy töissä, hän kantaa silloin osansa perheen elättämiseksi. Jos olisi vuodesta toiseen kotona tai tekisi töitä vain silloin tällöin, niin en elättäisi.
Esim. ystäväni vaimo vaihtoi jatkuvasti työpaikkoja, kun mikään ei tuntunut omalta. Välissä oli vain kotona (miehen isot tulot mahdollistivat tuon). Sitten syntyi lapset, vaimo kotona useamman vuoden. Piti mennä töihin ja päätti opiskella lähihoitajaksi. Teki keikkaa, kunnes ero tuli ja joutui menemään ihan kunnolla töihin. Tapasi pian uuden miehen ja tuli nopeasti raskaaksi. Jäi kotiin pariksi vuodeksi kunnes opiskeli uuden ammatin, kun lähärin työ ei ollutkaan sitä mitä halusi tehdä (ja ex-miehen piti tietenkin opiskelun ajan maksaa päätä huimaavia elareita, kun äidillä ei kunnon tuloja). Valmistui uuteen ammattiin ja piti mennä töihin, niin kas, taas raskaana. Ja niin paljon pahoinvointia, ettei pysty työntekoon. En katselisi tuollaista ihmistä hetkeäkään omassa parisuhteessa.
Tärkeä aihe. Gold diggereitä riittää, heitä inhoan.
En usko. Puoliso ei vaan osaa ajatella asiaa niin pitkälle. Hän saattaa saada idean, että nyt olisi kiva tehdä sitä tai tätä, joten minä joudun kertomaan, että ei se nyt onnistu. Jos minä en ole kieltämässä, hän toteuttaa päähänpistonsa ja se näkyy sitten lisääntyneinä menoina.