Pohdintaa parisuhteista ja kauneudesta VS. rikkaudesta

Käytännön kokemus osoittaa, että kauniit ihmiset useimmiten "löytävät" kumppanin ja "pääsevät" parisuhteeseen, jos haluavat. Niin miehet kuin naiset.
Silti kauniskin nainen voi päätyä myöhemmin yksinäiseksi ja hylätyksi. Monta kertaa.
Kauneus vieläpä lopuksi katoaa joka tapauksessa. Moni entinen "seksisymboli" ja kaunotar on päätynyt viettämään vanhuutensa ilman miessuhdetta. (Pamela se jaksaa yrittää...)
Ulkomuodoltaan miellyttävillä miehillä riittänee naisia vanhoinakin, eikä rahattomuuskaan haittaa. Näinkö?

Entä varakkuus: "löytävätkö" rikkaat useimmiten kumppanin, jos sellaisen haluavat? Onko eroa, jos varakkuus liittyy yläluokkaisuuteen eli perittyyn varallisuuteen, tai omilla pyrkimyksillään/onnellaan rikastunut? Tottakai hännystelijöitä riittää niin miehillä kuin naisillakin, mutta entä onnellisen, tyydyttävän parisuhteen todennäköisyys?
"Yläluokkaiset" kai edelleen pariutuvat oman luokkansa jäsenten kanssa (enimmäkseen, poikkeuksiakin on). Pääseekö varakas/yläluokkainen mutta ulkonäöltään epämiellyttävän näköinen mies oikeaan parisuhteeseen?
Vastaan itse: kyllä, tästä on paljon esimerkkejä, ei tarvi mainita nimiä.
Mutta saako varakas/yläluokkainen ruma, epämiellyttävän näköinen nainen kokea onnea parisuhteessa? Onko esimerkkejä?