Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaltoinkohdellusta kasvaa itsekäs ja kiittämätön?
17.02.2021 |
En kysy tätä haukkuakseni ketään. Vaan itselläni on huomio kaverista, jolla oli kurja lapsuus ja monenlaista kaltoinkohtelua riitti. Tästä on seurauksensa nykypäivään, eli vieläkin oireilee.
Mutta sitten se huomioni mikä minua tällä kertaa mietityttää, että hän on tietyllä tavalla itsekäs ja kiittämätön. Ymmärrän, että johtuu varmaan lapsuudesta, eivätkä nuo ominaisuudet meidän kaveruutta tuhoa. Mutta mietin vain, että miten kaltoinkohtelu ja traumatisoituminen johtaa siihen, ettei aikuisenakaan oikein osaa muuta kuin odottaa itse saavansa muilta, aina vain on tarpeita ja kaipaa saavansa jotain.
Onko se sitä, että kun ei ole lapsena saanut, niin se vaillejäämisen tunne jatkuu ja jatkuu vielä aikuisenakin? Vai miten sitä voisi kuvailla?
Kommentit (9)
No kuule, olen täysin PÄINVASTAISTA mieltä. Juuri kaltoinkohdellut ja kaikkea ikävää kohdanneet on kaikkein empaattisimpia ja ystävällisimpiä. Ilkeimpiä on hyväosaiset joilla on harhaluulo että heidän onnensa on omaa ansiota.
Se ratkaisee paljon millaiseen kotiin syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti riippuu jokaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Omalla kohdalla nuorena aikuisena kyse oli siitä, että muihin ei voi luottaa: älä jää kiitollisuuden velkaa kellekään ja näe kaikissa vain itsekkyyttä, joku taka-ajatus siellä on kuitenkin, ei kukaan tee hyvää vain hyväntahtoisuuttaan.
Vanhemmiten sitä on oppinut ihmisistä lisää eikä kaikkea tarvitse peilata niiden epäluotettavien vanhempien kautta joiden varassa oli silti pakko olla.
Ap tuntee yhden tuollaisen ja yleistää. Olen yksinkertainen.
T. Myös kaltoinkohdeltu, empaattinen ja avulias ja muita paljon auttava
Se on jo lapsesta asti iskostunut alitajuntaan että mitään ei kannata vapaaehtoisesti muiden hyväksi tehdä ja kaikki mikä lähtee kannattaa ottaa itselle, koska muuten ei pärjää ja itseltä viedään viimeisetkin. Ei tuossa mitään kovin epäselvää ole.
Se riippuu perimästä ja lapsuudesta millainen ihminen tulee. Jos on hankala lapsuus niin riski kaltoinkohdella muita tai tulla kaltoinkohdelluksi aikuisena kasvaa, koska lapsuudessa opittuja toimintamalleja on vaikea purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti riippuu jokaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Omalla kohdalla nuorena aikuisena kyse oli siitä, että muihin ei voi luottaa: älä jää kiitollisuuden velkaa kellekään ja näe kaikissa vain itsekkyyttä, joku taka-ajatus siellä on kuitenkin, ei kukaan tee hyvää vain hyväntahtoisuuttaan.
Vanhemmiten sitä on oppinut ihmisistä lisää eikä kaikkea tarvitse peilata niiden epäluotettavien vanhempien kautta joiden varassa oli silti pakko olla.
Hei mahtavaa! Kiitos! Tämä auttaa ymmärtämään.
Ap
Kasvaa velkaongelmainen, patologinen valehtelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jo lapsesta asti iskostunut alitajuntaan että mitään ei kannata vapaaehtoisesti muiden hyväksi tehdä ja kaikki mikä lähtee kannattaa ottaa itselle, koska muuten ei pärjää ja itseltä viedään viimeisetkin. Ei tuossa mitään kovin epäselvää ole.
Eli jotain sellaistako, että kukaan ei minua auta, vaikka olisin miten hyvä toisille, joten miksi vaivautuisin? Ja koska kukaan ei minua auta kuitenkaan, niin minun on selviydyttävä itse? Siis kaikki on paras ottaa varmuuden vuoksi itselle.
Näinkö voisi kaltoinkohdeltu ajatella?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Lopeta jo nämä aloitukset. Ei kuule ketään kiinnosta.