Miten oppia olemaan sosiaalisissa tilanteissa näkymätön ja piilossa?

Kysy muilta kysymyksiä, sitten kuuntele tarkasti ja aidosti. Mieti mitä he sanovat. Voit pitää pienen tauon ja sitten kerro omat ajatuksesi asiaan.

Ei ole mitään väärää siinä jos on sosiaalinen mutta ihmiset tykkäävät kun heitä kuunnellaan eivätkä jää itse puheliaampien jalkoihin.

Ja jos ongelma on "väärissä" mielipiteissä niin siitä ei tarvitse välittää. Tietysti kannattaa opetella kertomaan mielipiteensä rauhallisesti niin että kaikilla on tilaa puhua.

Kyllä kykenen kysymään ja kuuntelemaan.

Ongelmia tulee, jos minun mielipidettäni kysytään; miten vastata vastaamatta mitään, miten muistaa pitää omat ajatuksensa omana tietonaan, koska vastapuoli haluaa kuitenkin kuulla jotakin tiettyä, miten arvata mitä vastapuoli haluaa kuulla. Miten ihan oikeasti väistää kysymykset ja keskustelut loukkaamatta toista. Miten ymmärtää pitää suunsa kiinni esimerkiksi kokouksissa ja koulutuksissa, miten piiloutua kysymyksiltä? Miten hillitä halunsa kertoa asioita?

Pidät vain suusi kiinni.

Teippaa suusi jesarilla.

Jos tekee puhekierroksen. Esim. 4 min per henkilö. Jokainen saa sanottua. Ja uusi kierros. Tai joku muu idea. Myöhemmin vapaampi keskustelu.

Minä olen päihkäillyt saman suuntaista pitkän aikaa. Olen totuuden torvi ja koen ilmeisesti liian luontevaksi puhua asioista asioina, enkä aina hahmota jonkun voivan kokea henkilökohtaisesti hyökkäävänä sen, että toinen on eri mieltä asiasta. Jopa perustelujen pyytäminen tuntuu monesta olevan hyökkäävää kyseenalaistamista, vaikka kysyisin niitä rehellisesti vain ymmärtääkseni asiaa. Uskon, että minua pidetään ärsyttävänä pätijänä.

Joskus olen sinnitellyt hiljaa ja hokenut itselleni, ettei minun tarvitse kaikkeen ottaa kantaa tai oikaista kaikkia ihmisten vääriä tietoja tai uskomuksia. Tästä olen saanut hirvittävän päänsäryn ja monesti sydän on tykyttänyt niin, että olen uskonut sen purskahtavan rinnasta.

Aivan vasta aloitin uudessa työpaikassa ja olen kovasti koettanut skarpata, aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Ehkä pitäisi vain koettaa ajatella, että ihmiset puhuvat mitä puhuvat ja sen ei tarvitse vaikuttaa minuun mitenkään. Ajatella, että siinä linnut laulavat vieressä ja olla välittämättä sisällöstä.

ongelma ei todellakaan ole se, etteikö muut saisi puheenvuoroa, vaan se, että pitäisi luontevasti olla käyttämättä omaansa tai ainakin pystyä sanomaan jotakin, mikä ei lopulta tarkoita mitään. Olla puuttumatta asioihin. Olla nostamatta kissaa pöydälle.

Tänäänkään en koulutuksessa ollut tajunnut, että firman kirjoittamaton sääntö on, että etätöissä tehdään aivan samoja töitä, joita avokonttorillakin. Etätöissä ei julkisen mielipiteen mukaan yhteydet takkua tai avokonttorilla ole liian hälyistä tietyntyyppisiin ajatustehtäviin. Julkisesti tulee esittää, ettei näitä ongelmia ole. Koulutuksessa ei olisi pitänyt sanoa, että jättää etätyöpäivään kotona tehtäväksi sopivia töitä, koska sille ei ongelmien puuttuessa ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen päihkäillyt saman suuntaista pitkän aikaa. Olen totuuden torvi ja koen ilmeisesti liian luontevaksi puhua asioista asioina, enkä aina hahmota jonkun voivan kokea henkilökohtaisesti hyökkäävänä sen, että toinen on eri mieltä asiasta. Jopa perustelujen pyytäminen tuntuu monesta olevan hyökkäävää kyseenalaistamista, vaikka kysyisin niitä rehellisesti vain ymmärtääkseni asiaa. Uskon, että minua pidetään ärsyttävänä pätijänä.

Joskus olen sinnitellyt hiljaa ja hokenut itselleni, ettei minun tarvitse kaikkeen ottaa kantaa tai oikaista kaikkia ihmisten vääriä tietoja tai uskomuksia. Tästä olen saanut hirvittävän päänsäryn ja monesti sydän on tykyttänyt niin, että olen uskonut sen purskahtavan rinnasta.

Aivan vasta aloitin uudessa työpaikassa ja olen kovasti koettanut skarpata, aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Ehkä pitäisi vain koettaa ajatella, että ihmiset puhuvat mitä puhuvat ja sen ei tarvitse vaikuttaa minuun mitenkään. Ajatella, että siinä linnut laulavat vieressä ja olla välittämättä sisällöstä.

Itsekin pelkään hyvin paljon, milloin olen taas jakanut omia ajatuksiani tai kysynyt väärän kysymyksen. Milloin olen tonkinut väärää asiaa liian syvältä.

Olen myös huomannut, että usein työpaikoilla ihmiset eivät halua ratkaisuja ongelmiin. Jos erehtyy keskustelemaan ratkaisukeskeisesti niin, että itse ehdottaa ratkaisuja, on heti huonossa valossa. Pitäisi ymmärtää olla puuttumatta ongelmiin ja antaa niiden vain olla. Mutta oma luonne ei kertakaikkiaan anna tässä periksi, joku vain pimahtaa aivoissa ja suusta taas suoltaa ajatuksia.

Samoja ongelmia, olen nopea ja osaan helposti ilmaista ajatuksiani. Olen liikaa äänessä vaikka pyrinkin olemaan hienotunteinen muita kohtaan. Haluaisin olla enemmän taustalla. Kait se jonkinlaista tiedostamattomuutta on että tempautuu niin nopeasti ajatusten virtaan ja alkaa puhumaan. Nyt jos alan muuttamaan käytöstäni niin voi olla että muut voisivat hämmentyä ja ajatella että mökötän tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös huomannut, että usein työpaikoilla ihmiset eivät halua ratkaisuja ongelmiin. Jos erehtyy keskustelemaan ratkaisukeskeisesti niin, että itse ehdottaa ratkaisuja, on heti huonossa valossa. Pitäisi ymmärtää olla puuttumatta ongelmiin ja antaa niiden vain olla. Mutta oma luonne ei kertakaikkiaan anna tässä periksi, joku vain pimahtaa aivoissa ja suusta taas suoltaa ajatuksia.

Pitäisi luottaa ihmisten ammattitaitoon ja siihen, että kaikki tavat tehdä ovat oikeita. Mutta koen myös, että minulla on työntekijänä velvollisuus firmaa (ja myös työkavereita) kohtaan koettaa kehittää asioita, jotka selvästi jarruttavat tai sekavoittavat työtä. En usko, että firman perusajatus on, että ihan sama mitä tehdään, kunhan näytetään siltä että tehdään jotakin. Jos työskennellään yhdessä, niin luulisi kaikkien haluavan kehittyä paremmiksi ja tehdä mahdollisimman hyvää työtä. Mutta ei. Kehitysehdotuksen tai uuden oivalluksen ilmaiseminen tulkitaan muodossa "olette kaikki ihan p*skoja työssänne ja olen teitä parempi".

Minä olen havainnut, että työt kannattaa tehdä vain juuri ja juuri nopeammin kuin hitain työntekijä. Näin säästyy ylimääräiseltä huomiolta; ei ole liian hyvä työssään, mutta ei huonoinkaan. Ja aina pitää tehdä huonommin ja hitaammin kuin se työntekijä, josta pomo pitää, jos haluaa pystä "piilossa".

Eli ei tee itsestään numeroa.

Siis aivan loistavia kommentteja. Itselläkin tämä sama ongelma,  puhun ihan liikaa töissä. En välttämättä puutu palavereissä ongelmiin, mutta yleinen pulpattamiseni ärsyttää toisia, se on tämä luonne sellainen, että puhetta tulee. Mutta siis miten oppisin olemaan enemmän hiljaa, kuin puhumaan?

Nosto tälle ketjulle.

Kerrankin joku pukee sanoiksi omat ajatukseni sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Voi että, itsellä ihan päinvastainen ongelma. En koskaan keksi mitään puhuttavaa vieraampien ihmisten kanssa.