Nainen, haittaisiko sinua jos seurustelukumppanisi ei voisi muuttaa kanssasi virallisesti yhteen, koska hänen tukitasonsa romahtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ylimielisiä kommentteja. Tiedoksi teille, että ihan kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, vaikka olisi ollut kymmeniä vuosia työelämässä. Tilanteet voivat muuttua. Itse olen koulutukseltani laborantti ja tällä hetkellä töitä ei ole ja tilanne näyttää heikolta pienellä paikkakunnalla. Onneksi mieheni ei tilanteesta minua tuomitse, vaan suunnitellaan yhdessä muuttoa lähivuosina isompaan kaupunkiin, jossa mahdollisuuksia töihin olisi kummallekin enemmän. Ellei tilanne täällä muutu tai löydän alan, mihin kouluttautua ja työllistyä vielä.

On aivan eri asia joutua työttömäksi ja yhteiskunnan tuille, kuin se, että sen takia ei voi asua yhdessä, kun tuet romahtaa. Jälkimmäisessä tapauksessa halutaan elää nimenomaan tukien varassa . Jos ihminen haluaa asua erillään vain siksi, että saa tukia enemmän, niin kysessä on kyllä todellinen yhteiskunnan loinen.

Jyrkkä ei elämäntapatyöttömille!

Mies, joka asettaa elämäntavoitteekseen laiskottelun, ei ole puoleensavetävä. Tulojen määrä ei kiinnosta, kunhan haluaa elämässään jotain muuta kuin kaljan litkintää.

Erikseen asuminen olisi mulle toimiva juttu, eipähän tarvi siivota toisen jälkiä. Toisaalta jos käyn miehen kämpillä ja se on kaatopaikka, en voisi kuvitella yhteistä tulevaisuutta. Se olisi merkki minulle siitä, että joutuisin piian rooliin. Seuraisin pidempään, onko miehellä motivaatiota siivota omia jälkiään. En ala passaamaan aikuista ihmistä.

Ennemmin jään vanhaksipiiaksi.

Minulla ei ole mitään tukia vastaan, mutta toivoisin kumppania, jolla olisi edes jonkinlainen toive tai pyrkimys päästä elämässä eteenpäin. 

Ei haittaisi. Omatkin tuet romahtaisivat.

En aio ikinä ottaa enää yhtäkään miestä kattoni alle, joten ei haittaa. Enemmän haittaa yhteen muuttoa kaavailevat.

En osaa edes kuvitella tuollaista. Sitähän kumppania etsiessä tunnustellaan, että onko kaksi elämää sovitettavissa yhteiseksi tulevaisuudeksi. No ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyt tapailusuhde olisi minun elämänvaiheessa ihan ok, joten kävisi.

Entä ihan seurustelu?

Ennemmin tapailu. Eihän seurustelu nyt niin hirveästi eroa tapailusta. Mihinkään tukikikkailuun en ala, joten mitään muualla kirjoilla olemiseen ja toisaalla asumiseen en suostu.

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka asettaa elämäntavoitteekseen laiskottelun, ei ole puoleensavetävä. Tulojen määrä ei kiinnosta, kunhan haluaa elämässään jotain muuta kuin kaljan litkintää.

Miksi työttömyys = juopottelu automaattisesti?

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapainkkarit ja tukitimpat ei kuulu siihen miesjoukkoon, jonka piiristä katselen potentiaalista seurustelupartneria. Jos onnistuukin huijaamaan alkuun niin mitä pikemmin tämmöset tulee ilmi sen parempi. Loppuu seukkailut ja tapaamiset siihen  paikkaan. 

Entä jos mies aloittaa elämäntapainkkaroinnin lasten saamisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka asettaa elämäntavoitteekseen laiskottelun, ei ole puoleensavetävä. Tulojen määrä ei kiinnosta, kunhan haluaa elämässään jotain muuta kuin kaljan litkintää.

Miksi työttömyys = juopottelu automaattisesti?

Koska paha maa -elokuva.

En halua enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa, eli siinä mielessä ok. Toisaalta en kyllä ole kiinnostunut tukien varassa elävistä. Kaverina ok, seuristelukumppanina ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka asettaa elämäntavoitteekseen laiskottelun, ei ole puoleensavetävä. Tulojen määrä ei kiinnosta, kunhan haluaa elämässään jotain muuta kuin kaljan litkintää.

Miksi työttömyys = juopottelu automaattisesti?

Koska paha maa -elokuva.

En ole nähnyt kyseistä elokuvaa. En katso työttömiä alakanttiin, koska olen ollut itsekin työtön. Mutta aika yleisessä tiedossa on se, että useampi syrjäytynyt mies ratkeaa juomaan kun muuta kanavointia murheille ei ole.

Alkuperäinen kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ylimielisiä kommentteja. Tiedoksi teille, että ihan kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, vaikka olisi ollut kymmeniä vuosia työelämässä. Tilanteet voivat muuttua. Itse olen koulutukseltani laborantti ja tällä hetkellä töitä ei ole ja tilanne näyttää heikolta pienellä paikkakunnalla. Onneksi mieheni ei tilanteesta minua tuomitse, vaan suunnitellaan yhdessä muuttoa lähivuosina isompaan kaupunkiin, jossa mahdollisuuksia töihin olisi kummallekin enemmän. Ellei tilanne täällä muutu tai löydän alan, mihin kouluttautua ja työllistyä vielä.

Miksi pitää kiskaista herne nokkaan, kun ihmiset eivät halua aloittaa seurustelua jonkun tyyppisen ihmisen kanssa? Vaikka nyt satutkin edustamaan sitä tyyppiä.

Ja jos joku on ammatiltaan laborantti, tietää että pikkupaikkakunnalla ei ole työtä ja silti jämähtää sinne, se on varoitusmerkki.

Jos tilanne olisi väliaikainen, niin eihän tuo haittaisi, mutta jos mies on pitkään työttömänä niin luulen, ettei meidän elämänarvot sopisi lainkaan yhteen. Joten todennäköisesti siinä vaiheessa, kun yhteenmuutto edes olisi pöydällä, olisimme jo eronneet kerta mies yhä on tukien varassa, eikä esim opiskelemassa parempaa ammattia tai töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka asettaa elämäntavoitteekseen laiskottelun, ei ole puoleensavetävä. Tulojen määrä ei kiinnosta, kunhan haluaa elämässään jotain muuta kuin kaljan litkintää.

Miksi työttömyys = juopottelu automaattisesti?

Koska paha maa -elokuva.

En ole nähnyt kyseistä elokuvaa. En katso työttömiä alakanttiin, koska olen ollut itsekin työtön. Mutta aika yleisessä tiedossa on se, että useampi syrjäytynyt mies ratkeaa juomaan kun muuta kanavointia murheille ei ole.

Alkuperäinen kommentoija

Tämä pitää paikkansa omankin kokemukseni mukaan. Tiedän yhden miehen joka ei alkanut ryypätä. Pari on juonut terveytensä pilalle.

En seurustele loisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en alkaisi edes seurustelemaan ihmisen kanssa joka ei tee työtä.

Höpöhöpö... Jos mies olisi miljonääri niin ei siinä mikään töiden tekemättömyys enää merkitse yhtään mitään.

Sillä ei myöskään ole mitään merkitystä miten ne rahat on ansaittu tai haalittu itselle. Jos olet asiasta eri mieltä, niin suosittelelen miettimään asiaa mahdollisimman objektiivisesti ja koko maailmaa havannoiden. On nimittäin älyllisesti aika laiskaa väittää muuta..

Ei haittaisi, jos mies edes yrittäisi hankkia töitä. Elämäntaparotan kanssa taas en alkaisi suhteeseen.

En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa noin 10 vuoteen, sitten on ehkä lapset pois muuttaneet ja kämppä maksettu. Työtön mies on ok, jos ei ole elämäntapatyötön. Ei itselläkään ole nyt töitä, kiitos koronan. Koitan kuitenkin löytää ja lähden opiskelemaan jos ei löydy. Ja en nyt tiedä mitä tukia se toinen sitten menettäisi, jos tähän muuttaisi. Asumistuen kyllä, mutta eihän tässä vuokraa tarvii maksaa muutenkaan. Oman osuuden asumiskuluista vaan, niinkuin joutuu joka tapauksessa tekemään. Ja asumistukea ei koko vuokraan saa, 80% max. Ja toki toimeentulotukea ei saisi, mutta jos mies sellaisen varassa olisi, se olisi turn off. En sitä itsekään saa, vaikka työtön olen. Sen verran töitä kuitenkin tehnyt että on hyvin säästöjä ja saan liitolta päivärahan. Ja lapsista elarit ja lapsilisät.