Yliopistossa opiskelevat/opiskelleet: tenttiin lukeminen?

millä kielellä ne 1000 sivua olivat? vaikka ne olisivat olleet suomeksi, ei tenttikokonaisuutta ole mitoitettu niin, että siihen ehtisi 35-40 tunnissa lukea, jos sivuja on noin paljon.



jos reputtaa tentin ja joutuu uusimaan, siithenkin menee pa,ljon aikaa ja tulee turhaa stressiä, joten jossain kohtaa se oman ajankääytön suunnittelu on pettänyt.



aina voi muuten ottaa tentaattoriin yhteyttä ja pyytää kertomaan, mitä / miten olisi pitänyt vastata läpäistäkseen. se voi olla noloa, mutta opettavaista..

Itseäni ärsytti yliopistoaikana eniten juuri nuo kirjaston kirjoihin tehdyt alleviivaukset! Omaa lukemistani ne vain hidastivat, kun mieleni alkoi yhtäkkiä jankata sitä alleviivattua asiaa. Ja melko usein huomasin olevani myös eri mieltä niistä kirjan tärkeistä asioista (siis alleviivaukset olivat mielestäni vääriä). Opin itse parhaiten puhtaasta kirjasta, lukemalla asian ajatuksella kerran läpi (ilman muistiinpanoja) ja sen jälkeen vielä silmäilemällä kirjaa uudestaan muistellen opittua. Ja vaikka lukutekniikkani on tällainen, pärjäsin tenteissä aina hyvin. Voi siis toimia sinunkin kohdallasi!

Eräskin 1 ov:n tentti käsitti 1000 sivua nippelitietoa, mikä oli sanalla sanoen järjetöntä. Siihen pakettiin oli vissiin vuosien aikana vaan lisätty artikkeleita, jotka on " pakko" opiskelijoilla luettaa... :/



Mutta tuosta alkuperäisestä kysymyksestä, mä luen kuten ap, mitä nyt käytän enemmän aikaa kirjoihin. Olen huomannut, että 100 sivua päivässä on mulle sellainen ideaali, että pystyn omaksumaan asian. Jos aikaa jää, käytän viimeisen päivän kertaamiseen. Mitään muistiinpanoja mä en ole lähtenyt tekemään, koska se on niin aikaa vievää, enkä koe saavani siitä niin paljon hyötyä.



Meillä on paljon kirjatenttejä, ja tenttikirjat voi olla usealla kielellä. Aktiiviopiskelupäivinä ei ollut mitenkään ihmeellistä, että tein tenttipäivänä useamman tentin. Kehittyy kyllä tehokkaaksi lukijaksi.

Monet alleviivaajat kun tekivät sen vielä niin, että eivät viivanneet avainsanoja, vaan jopa kokonaisia kappaleita! Tai sitten yksi oli viivannut sinisellä tussilla ja toinen vihreällä, eri asioita. Kirjoittivat vielä kommenttejakin sinne. RAAH.

Tästä kyseisestä tentistä saa 3op. 1op on muistaakseni n. 27h mutta esimerkiksi esseisiin en ole käyttänyt tuosta ajasta varmaan puoliakaan. Siksi en osannut varautua lukemaan tenttiin viikokaupalla.. En nyt muista tarkkaan, että miten ne muunnetaan opintoviikoiksi mutta kyseinen opintokokonaisuus on laajuudeltaan 5ov/9op. 2/3 olen jo suorittanut muilla tavoin joten opintoviikko-määrä näyttäisi olevan huikeat 1,7!! Ei siis todellakaan 4-5 ov:n laajuinen kuten ainakin nro15 arveli. :( Eli jos tenttisin vastaavan kokonaisuuden joka kuukausi elo-toukokuu niin minulle kertyisi vain 30op kun suositus on 60op/vuosi.



Alleviivauksesta on näköjään monenlaisia mielipiteitä. Kun hain yliopistoon, ostin pääsykoekirjan itselleni ja alleviivasin silloin mielestäni tärkeät asiat. Lukasin kirjan kerran läpi ja alleviivauksia katselin pari kertaa ja tavallaan pänttäsin ne ulkoa. Tämä siis toimi pääsykoetta varten. Kuitenkin vierastan sitä, että alkaisin kirjaston kirjoihin kovinkaan paljon alleviivailemaan mutta pitää vielä miettiä asiaa, sillä en todellakaan olisi ainoa alleviivaaja.



Itselläni tenttiin valmistautumista vaikeuttaa se, että esimerkiksi lukiossa ja yläasteella olen tottunut pänttäämään koealueen ulkoa vasta viimeisenä iltana. Tätä on tietenkin helpottanut se, että opettaja on jo opettanut asiat kertaalleen ja sivumäärät ovat olleet huomattavasti pienempiä. (Oi niitä aikoja, kun lukiossa olimme kauhuissamme lähes 200 sivun koealueesta =D) Tällä tekniikalla sain yleensä kokeista arvosanaksi 8-10 eli se toimi silloin mutta n.1000 sivua on vaikea lukea viimeisenä iltana. :)



Toisaalta ehkäpä tuo nro13:sta käyttämä tapa voisi sopia minulle jos vain uskaltaisin joskus sitä kokeilla. Itsekin olen tehokkaimmillani kauheassa kiireessä ja esimerkiksi esseet saan aloitettua vasta kun deadline lähestyy uhkaavasti. Myös nro23:n tapa saattaisi sopia minulle. Tässähän tulee jo valinnan vaikeus.. :)



Oikislaiselle (nro20): Tuo n.1000s on mielestäni aika suuri sivumäärä verrattuna lukion n. 200 sivuun :) Tuo tentti kuuluu vain perusopintoihin enkä pidä sitä kovinkaan tärkeänä.. Kunhan nyt vain läpi pääsisi niin hyvä olisi.



Yo-opelle (nro21): Tenttikirjat ovat ihan vain suomeksi mutta haastetta niissä silti oli ensikertalaiselle. En tiedä miten muilla on ollut mutta itse en ainakaan näyttänyt olevan " luontainen tenttiin lukija" ja siksi täältä kyselenkin vinkkejä, että miten voisi/kannattaisi valmistautua tenttiin. Tarpeen vaatiessa voisin kyllä tentaattorilta kysellä " oikeita vastauksia" mutta tässä tilanteessa se ei taida auttaa. Ja nyt se olisi todella noloa, sillä tein virheen kun en valmistautunut kunnolla. Mutta joskus jos todella olen yrittänyt parhaani ja vastannut niin hyvin kuin vain olen pystynyt ja silti reputtaisin, niin kävisin ehdottomasti kysymässä, että miten kysymyksiin olisi sitten täytynyt vastata.



Tuntuu siltä, että opiskelutekniikassani on todellakin parantamisen varaa. Jälkiviisaana tulee mieleen, että ehkä olisi opintoja aloittaessa kannattanut käydä sellainen yliopisto-opiskeluihin valmentava kurssi..



Kiitos vielä oikein paljon kaikille vastanneille! Teistä oli suuri apu! Pitää alkaa testailemaan näitä erilaisia tyylejä. Seuraava tentti onkin jo vähän yli parin viikon päästä mutta siinä on onneksi paljon vähemmän luettavaa. En ole vielä aloittanut lukemista ollenkaan.. Jospa huomenna saisin itseäni niskasta kiinni niin aika ei ainakaan loppuisi kesken.





*Ap (joka innostui kirjoittamaan romaanin kun ei esseen kirjoittaminen oikein inspaa..)

Jäin miettimään eilisestä vielä sellaista, että minkä verran yliopiston arvosanoja katsotaan työelämässä?



Itse olen ymmärtänyt, ettei arvosanoja oikeastaan katsota lainkaan. Näin olen kuullut muutamilta tutuilta. Mutta eräs opettajamme sanoi keväällä, että pääaineesta kannattaisi saada hyvät (eli väh. 3) arvostelut.



Jos vielä viitsisitte kertoa tästäkin aiheesta omia kokemuksia.



*Ap

Itse olen lukenut tentteihin aina sillä periaatteella, että niin monta opintoviikkoa kuin tenttiä kohden on määrätty, niin monta luen (1,5op = 1ov). Kuukaudessa teen muutakin, kuin valmistaudun tenttiin, mutta siis sinuna lukisin tuon 27 tuntia vaikka joka viikko - ja 3 op tenttiin sitten kolme täyttä viikkoa.



Siis ei niitä koealueita ole niin mitoitettu, että sieltä saisi " ilmaisia" ovareita tai pisteitä.



Itselläni muuten menee esseisiin aina kauemmin, kuin on mitoitettu, koska lähdemateriaalia luen ja valikoin melko pitkään.

Oppimisen kannalta paras menetelmä on tehdä muistiinpanoja. Nekin jotka pelkästään lukevat, todennäköisesti oppisivat paremmin tekemällä lukiessa muistiinpanoja.



Muistiinpanoissa avaintekijä on tekstin " muokkaaminen" . Älä kopioi lauseita vaan kirjoita ydinasiat ylös omin sanoin, poimi se mikä sinusta on tärkeää.



Ehkä paras opiskelutapa on miellekartta... Monille ei miellekartta sovi, itsekin vastustelin koko kouluajan sen käyttöä koska koulussa siitä puhuttiin niiiiiiiin paljon ja niitä piti tehdä joka ikisessä tilanteessa. Mutta miellekartta on kuitenkin oppimismenetelmistä tehokkain, koska se rakentuu samalla tavalla kuin opittu aines aivoissasi: käsitteestä on yhteyksiä erilaisiin muihin käsitteisiin tai asioihin. Tätä et pysty toteuttamaan ranskalaisin viivoin tai kirjoitetussa yhteenvedossa. Lisäksi miellekartassa pystyt hyödyntämään visuaalista muistia eli piirtämään vaikka tutin kuvan kun luetellaan vauvojen kehitystä tms. Ja koska miellekartta itsessäänkin on kuva, jo se itse käyttää hyväksi visuaalista muistia.



Kun olet opintojen alkutaipaleella, niin minusta kannattaisi ehdottomasti opetella hyvä tekniikka vaikka se olisikin uusi ja veisi vähän aikaa. Eli suosittelisin tuota miellekartan käytön opettelua. Minä olen aina saanut hyviä arvosanoja miellekartan avulla.



Oma opiskelutekniikka on ollut koko opintojen läpi se, että luen alueen kerran ja teen siitä muistiinpanot (miellekartan, tiivistelmän tai ranskalaiset viivat, riippuen siitä paljonko on aikaa ja kuinka mielenkiintoinen aihe on). Esim. tuollasista laajoista alueista olen tehnyt sitten tiivistelmiä kustakin kirjasta. Sitten aivan tentin alla vain kertaan muistiinpanoja, en enää katsele kirjaa lainkaan.



Ainoa kerta kun tekniikka petti oli huonosti suunniteltu tentti, jossa kysyttiin hyvin yksityiskohtaisia asioita laajalta alueelta. Kurssi oli ylipäänsä sekava, siinä oli yhteensä 10 eri asiantuntijaa opettajana ja lisäksi täysin irrelevanttia materiaalia. Tentti meni huonosti lähes koko kurssilta, itse sain arvosanaksi 1,5/3 eli surkeimman arvosanan koko ikänä.



Mutta oma metodi on siis toiminut hyvin!

teknillisen yliopiston tyyppi. Minustakin valmiit alleviivaukset ovat erittäin häiritseviä. Jotkut näet alleviivaavat kaikkea turhaakin.



En voi ymmärtää, miten pystyisin opiskelemaan paikassa, jossa on noin jättimäisesti opiskeltavaa. Tuollainen jättitentti olisi meillä varmaan 5 tai 6 opintoviikkoa. (Nykyään kyllä on ne pisteet siis.)



Minä menettelisin niin, että lainaisin sen tuhatsivuisen kirjan ja kopioisin sen monistuskoneella. Sitoisin sen sellaisiin muovikansiin. Sitten saisin alleviivailla rauhassa. Minähän jaottelen asioita ja hahmotan väreillä alleviivaamalla. Tosin olisi saatava lainaksi alunperin puhdas kirja. Tulisi kai maksamaan jotain 50 euroa, vähän yli. Sitten lukisin tenttiin kaksi viikkoa. Minun lukunopeuteni on ekalla eli alleviivauskerralla kymmenen sivua tunnissa, paitsi matemaattiset kirjat, joita luen sivun tunnissa.



Kummallista, että yliopistolla laitokset eivät tee halpoja opintomonisteita myyntiin. Joudutte hankkimaan jotain kirjoja. Ihan omituista minun mielestäni. Vaatikaa systeemin muutosta. Teillä kai on jossain kirjastossa suuri määrä tenttikirjoja lainattavaksi. Kertakaikkiaan outoa. Ettehän voi sitten enää kerrata asioita, kun tentti on ohi, kun ei ole kirjaa itsellä enää.



Olen ollut töissä insinööritutkintoni jälkeen ennen teknillistä yliopistoa. Silloin on työhaastattelussa korkeintaan katsottu mitä on lukenut. Vain kerran kiinnitettiin huomiota arvosanoihin ja niitä kehuttiin hyviksi. Useimmiten todistusta ei ole edes katsottu.

Minulle on ollut suurta hyötyä hyvistä arvosanoista. Olen jopa työhaastattelussa nähnyt, kuinka haastattelijan asenne on muuttunut täysin siinä vaiheessa, kun todistukset on otettu esiin ja haastattelija on nähnyt arvosanat (minulla on kaikkien kurssien keskiarvo yli 4 ja pääaineen yli 4,5 - paras mahdollinen arvosana on siis 5).



Toki huonoja arvosanoja voi sitten paikata muilla ansioilla - esim. hyvällä työkokemuksella.



Nykyisin otan joskus töihin ihmisiä. En missään tapauksessa palkkaisi henkilöä, jonka pääaineen kurssien keskiarvo on alle 3/5, ellei sitten tällä henkilöllä ole esitettävään todella hyviä opiskeluaikojen jälkeisiä ansioita. Huono keskiarvohan kertoo, että joko ao. henkilö ei ole lainkaan kiinnostunut pääaineen aiheesta tai sitten hän on joko laiska tai hänen on vaikea omaksua uusia asioita. Mikään näistä ei ole työnantajan kannalta mieluisa vaihtoehto. Sen sijaan perusopintojen arvosanoilla ei ole minulle merkitystä, kunhan oman alan kursseista on hyvät arvosanat.

Minulla on sama kokemus. Se, joka kehui arvosanojani, muutti heti asennettaan kuin taikaistusta.

Tuli vain mieleen, ettei jotain teknistä tai kovaa luonnontieteellistä alaa ja toisaalta yhteiskuntatieteellistä/humanistista alaa voi verrata sivumäärillä. Molempia olen lukenut, siksi avaan suuni...



Niissä aineissa, joissa matematiikka on työkalu, opiskelusta leijonanosa menee ilmiön matemaattisen kuvaamisen ymmärtämiseen. Pahimmillaan kirjassa voi olla aiheesta muutama hassu sivu ja sen ymmärtäminen ja hallitseminen laskemalla voi vaatia sen viikon työn. Fysiikan kursseissa koealue oli tyypillisesti joku 100-150 sivua ja kurssin laajuus 4-5 ov. Noissa lukupainotteisemmissa aineissa muistaminen on oleellisempaa, vaikka tietysti samalla tavalla asian ymmärtäminen on tärkeää ja toisaalta tietysti auttaa muistia.



Oma oppimistyylini on lukuaineissa se, että ensin silmäilen ja mietin, mitä kaikkea kirjassa voisi olla kustakin otsikosta. Sitten luen alueen läpi. Sitten silmäilen otsikot uudestaan ja kirjoitan ranskalaisilla viivoilla tai muuten jäsennelleen sen, mitä muistan kunkin kappaleen avainkohdista. Sitten tarkistan, tuliko kaikki mukaan. Myöhemmin katson listaani ja mietin, mitä vastaisin kuhunkin kohtaan ja jos ei tunnu löytyvän muistista, tarkistan kirjasta. Jos on aikaa, mietin muutaman tärpin, johon pystyn vastaamaan tarkemmin nippelitiedolla.

ja luin yleensä vain sisällysluettelon: eli mitä minkäkin asiakokonaisuuden alle kuuluu !! Ei kukaan lue 1000 sivuisia kirjoja kannesta kanteen

ja koealueet on tosiaan sitä luokkaa, että tradenomiopiskelijaystävien vikinä 80-sivun suomenkielisestä koealueestaan kuulostaa surkuhupaisalta :)



Valtsikan tenttejä olen oppinut oikein pelkäämään - ehkäpä eniten siksi, että niistä on saatava nelonen tai vitonen, mieluiten siis vitonen. Tuntuu, että lapsen kanssa ei oikein ikinä pääse lukemaan siihen aikaan, että olisi täysin voimissaan, luvut jäävät pakostikin iltaan ja yöhön. Tenttialueet on käsittämättömän kokoisia, onneksi aihe kiinnostaa suunnattomasti. Luen kirjat kyllä melkein aina kahdesti läpi, ensin hitaasti ajatuksella, teen muistiinpanoja (joita moni muu sitten mieluusti lainailee ;) ) ja sitten luen muistiinpanoja, toisella kerralla luen kirjat nopeammin, takerrun vaan kohtiin joissa jotain epäselvää.

Se riittää että on valmistunut ja että sinulla on työkokemusta. Ihan paskapuhetta että arvosanat jotain ratkaisisivat

ovat käytännön asioissa tumpeloita ja heiltä puuttuu se maalaisjärki ja käytännön päättelykyky, jota monet työantajat myös arvostavat

Kannattaa itse huolehtia siitä, että työhaastattelija näkee sen. Ja on tosi kiva nähdä se muutos työhaastattelijan asenteessa tämän jälkeen...



Mutta kuten sanoin (olen se, joka puhui tästä aiheesta aikaisemmin), jos on muita hyviä ansioita (esim. sopivaa työkokemusta), ei huono todistus välttämättä haittaa. Olen muuten itse koulutukseltani diplomi-insinööri.



Erityisen tärkeä hyvä todistus on silloin, jos on kiinnostunut alan jatko-opinnoista ulkomailla. Tyypillisesti ulkomaiseen yliopistoon hakiessa pitää pyytää suomalaiselta proffalta lausunto, jossa proffan pitää mm. arvioida, kuuluuko hakija parhaaseen prosenttiin, viiteen prosenttiin, kymmeneen prosenttiin jne. hänen opiskelijoistaan. Ja siinä vaiheessa proffa kyllä varmasti katsoo myös tarkkaan arvosanoja.

mutta kylläpä vaan ovat merkanneet. Kun mietin, miksi pääsin työhaastatteluihin ja töihinkin sitten, niin korkeat arvosanat olivat erottava tekijä. Näin myös muilla tutuillani! Haastatteluun pääsee siis papereiltaa parhaat, jos työkokemus ei ratkaise.

Oman kokemukseni mukaan huippuarvosanoin valmistuneet alaiseni ovat yleensä olleet työssä myös huipputyyppejä. On toki totta, että arvosanat eivät kerro henkilön vuorovaikutustaidoista eli niitä pitää arvioida jotenkin muuten. Esimerkiksi myyntimiestä palkatessani en panisi suurta painoa arvosanoille, mutta ATK-ohjelmoijaa tai tutkijaa palkatessani kyllä. Jos ATK-ohjelmoijaksi palkattu henkilö on suorittanut pääosan ohjelmointikursseista arvosanalla 1-2, voi olla aika varma, että hän ei saa juuri mitään aikaiseksi. Sen sijaan samat kurssit arvosanoilla 4-5 saavat valmista 10-100 kertaa nopeammin (tämä ei ole liioittelua).



Toki sitten, jos niiden huippuarvosanojen saavuttamiseen on mennyt selvästi tavallista pitempi aika, on taas usein kysymyksessä täydellisyyden tavoittelija, joka kyllä tekee työnsä hyvin mutta älyttömän hitaasti.

Suosittelen luomaan miellekartan lukiessasi. 1 000 sivun ulkoa opettelu on pelottava tehtävä, ja monilla on vaikeuksia tehdä sitä. Miellekartan käyttö voi kuitenkin parantaa tehokkuutta. On suositeltavaa käyttää sähköistä versiota, joka säästää enemmän aikaa, kuten ProcessOn, Miro, lucidchart ja muut työkalut.