Olisiko teillä tällaista kurinalaisuutta? Hesarin juttu oikiksen pääsykokeista

Juu on tuttua. Pääsykoerumba aloitettiin tammikuussa ja  40-60h lukuviikot pidin. Viiminen kuukausi ennen koetta en ajatellut oikeastaan mitään muuta kuin pääsykoemateriaalin sisältöä. Talo täynnä post-itteja, jääkaapissa, vessan ovessa, vessan peilissä, ulko-ovessa you name it, oli avainsanoja ja termejä, jotka oli osattava ulkoa kokeessa. Opiskelupaikkahan sieltä napsahti sitten.

Se on kovaa työtä ja vaatii hyvää itsekuria. Tuskinpa se huippujuristin työkään mitään lälläriä on kun yötä päivää vääntää keissejä.

En minäkään päässyt maksullista juttua lukemaan.

Mutta itsekuri on se, mistä maksetaan. Itse opiskelin lukion kolmannen luokan aikana ensin yhdellä preppauskurssilla koko materiaalin ja sitten kirjoitusten jälkeen luin 8-17 tietysti tauoilla. Ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään.

Sitten kun opiskelu alkoi, oli se vielä tiukempitahtista ja ensimmäisen puolen vuoden aikana 2 opiskelijaa jätti leikin kesken, koska homma oli liian vaativaa heille. Ekasta tentistä reputti puolet. Ei se pääsykokeisiin lukeminen vielä mitään ollut, aika tehotonta se oli verrattu siihen miten paljon luettiin sen jälkeen.

Ja tämä oli siis pari vuosikymmentä sitten lääkiksessä. Sen jälkeen on voinut opiskelu muuttua, mutta aikoinaan otettiin luulot pois heti alussa.

Pääsin ensimmäisellä, mutta se oli vaikeaa henkisesti. Olen jonkin verran erilainen oppija kuin muut, en lue 8h päiviä enkä lue kirjoja kuudesti. Pystyn lukemaan päivässä max. 2h ja max. 30 sivua todella tehokkaasti (niin, että kolmen lukukerran jälkeen muistan ulkoa) ja sen jälkeen en enää keskity, mutta kieltämättä epäilin itseäni koko prosessin ajan, koska kaikki lukivat enemmän ja eri tavalla. Välillä itkin ja lopetin lukemisen, koska ajattelin, etten kuulu tähän joukkoon kumminkaan. Sain kuitenkin lopulta ihan samat pisteet kuin nämä muut. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että muistini ei ole normaali, vaan jonkinmoinen supermuisti, joka jaksaa keskittyä vain hetken kerrallaan. Olen jatkanut samaa lukutekniikkaa opinnoissa, eli luen tenttiin n. 40 sivua päivässä ja sen ehtiäkseni aloitan kauan ennen tenttiä. Minun ei tarvitse lukea tenttikirjoja kuin kerran muistaakseni ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta voin sanoa, ettei ole. Vihasin itseäni vuosikausia tyhmänä ja laiskana, kun en menestynyt opinnoissa, kunnes kolmekymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Edelleenkin vituttaa mutta vähemmän, ja osaan olla iloinen, jos olen opiskellut tiiviisti tunnin. Jos teoria on monimutkainen ja minua turhauttaa, olen tyytyväinen, jos en heitä kirjaa nurkkaan viiden minuutin sisällä ja vaivu itsetuhoisuuteen. Vähän huono homma, että olen sitonut arvoni niin voimakkaasti akateemiseen menestykseen, kun en todellakaan ole saanut siihen vaadittavia lähtökohtia.

ADHD:n yksi piirre on myös se, että pystyy keskittymään loputtomasti johonkin asiaan, josta on kiinnostunut. Silloin ei tarvitse syödä, ei nukkua, vaan kiinnostus ja työskentely voi olla yli-inhimillistä. Omalla nepsy-lapsellani on näin. Niistä asioista, joista hän on kiinnostunut, hän tietää kaiken, jopa yliopistotasoisesti, vaikka on ala-asteella vielä.

Niin. Itsellä kiinnostus on tuota luokkaa, kunnes asia tuntuu läpi kolutulta ja ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämähän tapahtuu väistämättä pidempien opintojen aikana, kun se kertaus ja kertaus. Itsestäänselvistä asioista täytyy raapustaa sivutolkulla. Jos jossain olen hyvä, niin tiivistämisessä. Se ei vaan ole kovin hyödyllistä kun esseen vaatimuksena on min. 10 sivua, jonka voisin asian ymmärtäessäni tiivistää muutamaan. Lähteiden käyttö on erittäin työlästä, kertoa nyt monin sanoin mitä asiasta jo tiedetään. Kiinnosti sen hetken kun luin asian ensimmäisen kerran ja vielä pitäisi vanhaa juttua pyörittää. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tentissä täytyy kirjoittaa ylös asiat, jotka sekä minä, että tentaattori tietää :D Itse tiedän että tiedän, asioiden välinearvo on jotain, mitä on vaikea ymmärtää.