Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko teillä tällaista kurinalaisuutta? Hesarin juttu oikiksen pääsykokeista
17.02.2021 |
Iso hatunnosto näille nuorille. En usko, että minulla olisi ollut tuollaista tahdonvoimaa parikymppisenä. Eikä vieläkään.
Kommentit (25)
Muistan kun pääsykoerumba aloitettiin viimeistään tammikuussa, 8-16 ma-pe ja vklp lisää. Ei enää koskaan. Luin varmaan enemmän kevään aikana kuin seuraavana viitenä vuotena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse lukemaan juttua, mutta voin sanoa, ettei ole. Vihasin itseäni vuosikausia tyhmänä ja laiskana, kun en menestynyt opinnoissa, kunnes kolmekymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Edelleenkin vituttaa mutta vähemmän, ja osaan olla iloinen, jos olen opiskellut tiiviisti tunnin. Jos teoria on monimutkainen ja minua turhauttaa, olen tyytyväinen, jos en heitä kirjaa nurkkaan viiden minuutin sisällä ja vaivu itsetuhoisuuteen. Vähän huono homma, että olen sitonut arvoni niin voimakkaasti akateemiseen menestykseen, kun en todellakaan ole saanut siihen vaadittavia lähtökohtia.
Vierailija kirjoitti:
Materiaalit julkaistaan nykyään vasta kuukauden ennen koetta. Kuukauden verran pystyy tekemään mitä tahansa, vaikka opiskelemaan kellon ympäri, kun motivaatio on kohdillaan. Eri asia oli silloin, kun kokeisiin tankattiin kuukausitolkulla. Siihen tuskin olisin pystynyt.
En olisi pystynyt kuukauttakaan. Ei riitä edes pelkkä ulkoaopettelu. Pitää pystyä soveltamaan.
No ei varmasti olisi, mutta toivottavasti sinne pääsee muunkinlaisia hakijoita sisään.
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua, mutta voin sanoa, ettei ole. Vihasin itseäni vuosikausia tyhmänä ja laiskana, kun en menestynyt opinnoissa, kunnes kolmekymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Edelleenkin vituttaa mutta vähemmän, ja osaan olla iloinen, jos olen opiskellut tiiviisti tunnin. Jos teoria on monimutkainen ja minua turhauttaa, olen tyytyväinen, jos en heitä kirjaa nurkkaan viiden minuutin sisällä ja vaivu itsetuhoisuuteen. Vähän huono homma, että olen sitonut arvoni niin voimakkaasti akateemiseen menestykseen, kun en todellakaan ole saanut siihen vaadittavia lähtökohtia.
ADHD:n yksi piirre on myös se, että pystyy keskittymään loputtomasti johonkin asiaan, josta on kiinnostunut. Silloin ei tarvitse syödä, ei nukkua, vaan kiinnostus ja työskentely voi olla yli-inhimillistä. Omalla nepsy-lapsellani on näin. Niistä asioista, joista hän on kiinnostunut, hän tietää kaiken, jopa yliopistotasoisesti, vaikka on ala-asteella vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua, mutta voin sanoa, ettei ole. Vihasin itseäni vuosikausia tyhmänä ja laiskana, kun en menestynyt opinnoissa, kunnes kolmekymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Edelleenkin vituttaa mutta vähemmän, ja osaan olla iloinen, jos olen opiskellut tiiviisti tunnin. Jos teoria on monimutkainen ja minua turhauttaa, olen tyytyväinen, jos en heitä kirjaa nurkkaan viiden minuutin sisällä ja vaivu itsetuhoisuuteen. Vähän huono homma, että olen sitonut arvoni niin voimakkaasti akateemiseen menestykseen, kun en todellakaan ole saanut siihen vaadittavia lähtökohtia.
ADHD:n yksi piirre on myös se, että pystyy keskittymään loputtomasti johonkin asiaan, josta on kiinnostunut. Silloin ei tarvitse syödä, ei nukkua, vaan kiinnostus ja työskentely voi olla yli-inhimillistä. Omalla nepsy-lapsellani on näin. Niistä asioista, joista hän on kiinnostunut, hän tietää kaiken, jopa yliopistotasoisesti, vaikka on ala-asteella vielä.
Mullakin näin, mutta valitettavasti se hyperkeskittyminen ei ikinä kohdistu mihinkään haluamaani asiaan, vaan pelaamiseen, käsitöihin tai johonkin muuhun. Aina johonkin mikä ei vaadi hirveästi ajattelua. Mun AHDH:kin on huonompi kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua, mutta voin sanoa, ettei ole. Vihasin itseäni vuosikausia tyhmänä ja laiskana, kun en menestynyt opinnoissa, kunnes kolmekymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Edelleenkin vituttaa mutta vähemmän, ja osaan olla iloinen, jos olen opiskellut tiiviisti tunnin. Jos teoria on monimutkainen ja minua turhauttaa, olen tyytyväinen, jos en heitä kirjaa nurkkaan viiden minuutin sisällä ja vaivu itsetuhoisuuteen. Vähän huono homma, että olen sitonut arvoni niin voimakkaasti akateemiseen menestykseen, kun en todellakaan ole saanut siihen vaadittavia lähtökohtia.
ADHD:n yksi piirre on myös se, että pystyy keskittymään loputtomasti johonkin asiaan, josta on kiinnostunut. Silloin ei tarvitse syödä, ei nukkua, vaan kiinnostus ja työskentely voi olla yli-inhimillistä. Omalla nepsy-lapsellani on näin. Niistä asioista, joista hän on kiinnostunut, hän tietää kaiken, jopa yliopistotasoisesti, vaikka on ala-asteella vielä.
Sama. Pääsin adhd-diagnoosista huolimatta, tai juuri ehkä sen vuoksi viime kevään haussa eräälle erittäin tavoitellulle alalle opiskelemaan. Enkä käytä edes lääkkeitä, koska ne haittaa luovuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vanhempi ukko mutta kouluaikojen paras kaveri ei ollut niitä penaalin terävimpiä kyniä, ihmettelin jo sitä kun hän halusi mennä lukioon. Vastasi vaan siihen, ettei hän tiedä mitä muutakaan hän tekisi. No vuosi ja luokka periaatteella se meni läpi ja ylioppilaskeväällä hän sanoi pyrkivänsä oikikseen. Perustelut olivat samat plus että broidi opiskeli oikiksessa (ja ryyppäsi melkoisesti siinä sivussa). Ei päässyt sisälle.
Pyrki seuraavana vuonna uudestaan ja siihen kokeeseen se oli lukenut koko ajan, aamupäivästä aamuyöhön joka päivä. Silloin pääsykokeissa oli kirjoja ja niistä oli yleensä puolet samoja kuin edellisvuonna.
Pääsi sisälle, pisteissä se oli 11. paras. Vastasi kuulema samoin sanoin kuin oli kirjoissa.
Nuo voisi järjestää arpajaisina, johon halukkaat voisivat osallistua. Turhaa tiedettä joku "oikeustiede".
Yksi tuttu sanoi, että siellä vain spekuloidaan erilaisia kuvitteellisia skenaarioita ja leikitään viisasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtuuko nuo pääsykoekirjat vuosittain? Ja pitää vastata just sen kirjan mukaan? Vaikka jossain toisessa lähteessä olisi joku juttu toisella tavalla, vain lähteen mukainen vastaus on ok?
Työssäni yrittäjänä olen tehnyt usein muutaman viikon projekteja, joissa olen noussut kerran tunnissa kuntopyörän päälle viideksi minuutiksi, jotten jää koneen ääreen koukkuasentoon ainakaan fyysisesti. Olin aikoinani siinä mielessä onnekas, että minua kiinnosti ala, jonka pääsykokeisiin ei annettu mitään luettavaa, vaan pääsykokeessa mittailtiin lahjakkuutta monella eri tavalla ja pudotettiin hakijoita kyydistä jokaisen vaiheen jälkeen. Toisen tutkintoni tein viisikymppisenä oppilaitoksessa, johon valitaan aiempien tutkintojen ja työkokemuksen perusteella, eli vältin taas pänttäämisen.
Uskon, että pystyisin tuon artikkelin kuvaamaan urakkaan. En kuitenkaan pitäisi siitä ollenkaan. En ole varsinaisesti koskaan nauttinut opiskelemisesta, siis siitä, kuinka yritetään saada asioita jäämään muistiin. Opin kyllä helposti kaikenlaista, mutta oppimisprosessi on jotenkin inhottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuuko nuo pääsykoekirjat vuosittain? Ja pitää vastata just sen kirjan mukaan? Vaikka jossain toisessa lähteessä olisi joku juttu toisella tavalla, vain lähteen mukainen vastaus on ok?
Asiasisällön ymmärtämistä testataan, mutta kysymykset joudutaan laatimaan niin yksityiskohtaisiksi jotta saadaan haitaria hakijoiden välille niin ettei ilman kirjojen pänttäämistä kukaan selviä, ei edes juristina pitkään toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Nuo voisi järjestää arpajaisina, johon halukkaat voisivat osallistua. Turhaa tiedettä joku "oikeustiede".
Yksi tuttu sanoi, että siellä vain spekuloidaan erilaisia kuvitteellisia skenaarioita ja leikitään viisasta.
Ai oikeinko tuttu? Nolo olet.
Pääsykokeet nyt on pääsykokeita, ihan sama onko aikaa lukea kuukausi vai 6 kk, mikä oli tilanne silloin kuin itse pääsin sisään. Tyhmät jää rannalle pääsykokeen tyypistä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se pääsykokeisiin lukeminen oli, itsellä ei kylläkään oikikseen. Koska ylppäritodistus oli vain keskitasoa, piti päntätä ihan tosissaan, että pääsee sisään pääsykoekiintiössä. Pääsin, ja vielä hakijoiden parhaalla pistemäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuuko nuo pääsykoekirjat vuosittain? Ja pitää vastata just sen kirjan mukaan? Vaikka jossain toisessa lähteessä olisi joku juttu toisella tavalla, vain lähteen mukainen vastaus on ok?
Kyllä, jos pääsykoekirjassa on virheellistä tietoa ja TIEDÄT sen virheelliseksi, pitää kokeessa silti vastata kirjan tekstin mukaan.
Mikäs siinä kun voi keskittyä lukemiseen ja mäcbookkiin , valmennuskurssitkin auttaa erittäin paljon.
Ei, olen ikuinen laihduttaja.
N 100kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo voisi järjestää arpajaisina, johon halukkaat voisivat osallistua. Turhaa tiedettä joku "oikeustiede".
Yksi tuttu sanoi, että siellä vain spekuloidaan erilaisia kuvitteellisia skenaarioita ja leikitään viisasta.Ai oikeinko tuttu? Nolo olet.
Pääsykokeet nyt on pääsykokeita, ihan sama onko aikaa lukea kuukausi vai 6 kk, mikä oli tilanne silloin kuin itse pääsin sisään. Tyhmät jää rannalle pääsykokeen tyypistä riippumatta.
Älykkäät ovat ilkeitä ja keksivät atomipommit. Koko ympäristö on kamalassa tilassa älykkäiden syystä.
Älykkäitä ihmisiä pitäisi verottaa 90% kovuudella että oppisivat olemaan.
Rahastavat meitä muita ja pääsevät parhaimpiin töihin.
Kovempaa verotusta älykkäille ja jos ei maita niin linnaan vaan!2
Pidin vuoden lukulomaa enkä saanut luettua pääsykoekirjoja kuin kerran läpi. Ehkä en olisi viihtynyt alalla muutenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Materiaalit julkaistaan nykyään vasta kuukauden ennen koetta. Kuukauden verran pystyy tekemään mitä tahansa, vaikka opiskelemaan kellon ympäri, kun motivaatio on kohdillaan. Eri asia oli silloin, kun kokeisiin tankattiin kuukausitolkulla. Siihen tuskin olisin pystynyt.