Ydinperhefanaattisuus
Alkaako se vihdoinkin helpottaa Suomessakin? Vai vieläkö näitä ”meidän perhe lähtee hiihtoretkelle kun aina ollaan menty, mitä siitä vaikka 16-vuotiaat vihaa sitä, perheenä mennään”- viritelmiä löytyy ihmisten tuttavista?
Kommentit (22)
Koti, uskonto ja isänmaa on nyt vedetty vessasta alas. Liberaalit arvot kunniaan.
Ei kai noita pahimpia löydy kuin lestoista ja kepulaisista.
On täälläkin märisty niin lujaa armeijaan menneiden poikien perään, että enpä usko helpottaneen.
Meiltä löytyy tuttavista, ja minä suoraan sanottuna ahdistun heidän seurassaan. En tiedä miltä vuosikymmeneltä se tietty ajatusmaailman aivopesu on napattu, mutta se saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Noin muuten ihan moderneja ihmisiä, ja sitten alkaa se ydinperhetouhu...
Minä toivon, että perheemme pysyy ydinperheenä monesta eri syystä. Lasten mielenterveysongelmat ja aikuisten taloudelliset ongelmat ovat tilastollisesti suurempia uusperheissä. Kuten ovat erotkin. Lähipiirissäni on paljon uusperheitä, sanoisin yli 20. Yksi niistä vaikuttaa siltä, että sellaisessa minä ja lapseni voisivat elää hyvinvoivina. Muista ongelmat näkyvät ja kuuluvat ilmiselvästi, niitä tuovat esiin niin aikuiset, kuin lapsetkin. En usko, että olisin niin onnekas, että minun uusperheeni olisi se yksi toimiva kahdestakymmenestä.
Tuota hiihtojuttua en tajunnut. Minä en tykkää hiihtämisestä. Meidän perheestä ainoastaan yksi lapsi tykkää. Hän hiihtää kavereiden kanssa.
Valitettavasti olen joutunut seuraamaan läheltä kuinka pientä lasta riepotellaan asuinpaikasta ja hoitopaikoista toiseen koska vanhemmat erosivat ja kun millään muulla ei ole väliä kuin aikuisten omilla tarpeilla. Ei mitään pysyvyyttä lapsella elämässä.
Ydinperhe on ainoa oikea ja luonnollisin perhemuoto. Uusperheet eivät ole edes perheitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihminen ei voi kasvaa ehjäksi pirstaloituneessa ympäristössä.
Ymmärsin kommentin niin, että ydinperhefanaattisuudella tarkoitetaan tässä lähinnä ”touhuperhettä”, joka pankomielteisesti touhuaa perhekokoonpanossa puolipakolla, vaikka osa jengistä olisi jo lähes aikusia. Mutta koska perhe, tehdään loputtomasti asioita ”meidän perhe”- meiningillä. Ja joo, minulla on tällainen tuttavaperhe. Argh!
Meillä on kyllä miehen kanssa ollut parisuhde jo yli 15 vuotta, mutta lasten kanssa ei sentään suostuta vapaa-aikaamme tuhlaamaan. lapset menee mummolaan tai kavereille, ei missään nimessä meidän vanhempien kanssa minnekään!
Ihminen voi kasvaa ehjäksi ja vahvaksi ihmiseksi, vaikka on pirstaloitunut ympäristö, uusioperhekuviot, yksinhuoltajuudet, sateenkaariolosuhteet. Ei tarvitse kuin rakastavat ja kannustavat ihmiset ympärille.
Ydinperhefanaattisuus on kauheaa. Joku teini tykkää mennä vanhempien mukana, mutta osa haluaisi vaikuttaa ehkä menoihin ja tekemiseensä. Osa haluaa toimia täysin itsenäisesti, joskus vanhempien kanssa jonnekin. Kontrolloivan äidin tai sukulaisten kanssa monilla hankalaa, koska silloin mennään sen äidin ym mukaan, vaikkei äidin ole pakko mennä mukaan siihen mistä ei tykkää myös. Voi olla eri kiinnostukset mistä tykkää ja ei tykkää.
NÄMÄ EIVÄT OLE PERHEITÄ:
- YH-äiti + lapset
- Lapseton pari
- Sateenkaariparit ( vaikka olis lapsiakin)
NÄMÄ OVAT:
- Heteropariskunnat, jos on lapsia
Päinvastoin on kurjaa ja ankeaa että Suomessa ei perhettä arvosteta ja siihen panosteta aikaa ja energiaa. Miettikää vaikka italialaisia perheillallisia, amerikkalaista yhteisöllisyyttä tai espanjalaisten perheiden läheisiä ja lämpimiä välejä.
Onko parempi että ollaan kylmiä ja kaikilla omat menot ja sometetaan yksinäisinä omissa loukoissaan? Ah niin trendikästä ja liberaalia.
Ydinperhe on tietysti se luonnollisin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai noita pahimpia löydy kuin lestoista ja kepulaisista.
Lestoilla on niin paljon lapsia, ja niin eri ikäisiäkin vieläpä, että hankala siinä on joka paikkaan ydinperheenä pakkautua.
Miten ihmeessä ennen pärjättiin, kun ydinperhe ei ollut normi?? Ennenhän sitä vasta olikin moninaista, kun elettiin mummot, kummit, isäpuolet ja kasvattilapset saman katon alla.
Miten tämä nyt ydinperheisiin liittyy?
Musta oli aika karmeeta katsottavaa kun kävimme äitini ja lasteni kanssa eläinpuistossa kesällä. Siellä oli pariskunta taaperonsa kanssa ja hirveä lässytyskälätysesiintyminen, tosi friikki, oli menossa sillä naisella ja mies olisi varmasti ollut mieluummin jossain muualla. (No ehkä se uusioperhe ei ollutkaan ollut ihan yhteinen ajatus, toki saattoi olla), mutta ostivat sitten viikkoliput myös _miehen_kolmelle_ lapselle, jotka ovat tulossa kyläilemään kesän varrella. Hrrrr että puistatti, kolmelle ilmeisen pienelle lapselle sitten on tietysti parasta, että iskä ja äiti eroaa ja ihan heti on heillä jo uudet lapsetkin, samalla kun vanhat lapset saavat ikävöida vanhempiaan vuoro viikoin. Kävi mielessä ajatus siitä, että meidän perhe hajoaisi ja mies vielä ottaisi tuollaisen ihme kurpan, joka siis karmi mua jo ennen kuin tuo uusioperhekuvio tuli selväksi, pitäisi lähettää omat lapset sellaisen yhden raskauden jälkeen totaalilevinneen hullun kalkkunan teatteriin, apua kun alkaa ahistaa....
On ydinperheissä näitä stereotypisia lätkäpärheitä, toisaalta on niitä ihan uusioperheissäkin. Omat vanhempani ovat olleet jonkin verran iäkkäitä minut saadessaan ja heidän molempien vanhemmat olivat sodan käyneitä/nähneitä. Molemmat vanhempani siis tulevat uusioperheistä, toki niihin tehtiin yhteisiä lapsia maltillisesti kuten lapsi muutenkin ja edellisen liiton lapset asuivat perheissä ja olivat teini-ikäisiä sisäpuolten syntyessä. Että sillä tavalla kuvaisin ihan ydinperheiksi, toimiviksi uusioperheiksi esimerkkinä. Ja niissä tehtiin vissiin tätä imelää yhdessäoloa kuten pyöräretkiä ja purjehdusta. Onhan noita ihan onnistuneitakin uusia liittoja, toki tuntuu tänä päivänä olevan harvassa.
Sitten tietty itselliset naiset, luulenpa että myös viettävät tiivistä perheaikaa, jotkut myös vaikka teini haluaisi hengata kaupungilla. Sitten näitä kommuuneja, ei ole kantautunut omiin korviin millaista perhe-elämä näin on, mutta ehkäpä myös joskus fanaattista, toki en ollenkaan yleistä. Sitten kumppanuusvanhemmat, viettäisiköhän nekin tiivistä perheaikaa. Ja se on oikeastaan aika kivaa omassa porukassa ainakin meillä ja niin kauan kun omia lapsia ei tarvitse lähettää jonkun wnb-rusinat-pullasta-sekopää-mamman luokse.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen joutunut seuraamaan läheltä kuinka pientä lasta riepotellaan asuinpaikasta ja hoitopaikoista toiseen koska vanhemmat erosivat ja kun millään muulla ei ole väliä kuin aikuisten omilla tarpeilla. Ei mitään pysyvyyttä lapsella elämässä.
Tuo on toinen ääripää. Ydinperhefanatismissa on myös kyse vanhempien "tarpeista" ja mielihaluista, tai pahimmillaan vain toisen vanhemman. Muut tekevät sitä, mitä tämä fanaatikko käskee, tai itsee ja tekee, koska "meidän perhe tekee kaiken yhdessä".
Yksi jäkisperhe löytyy lähipiirissä. Riipivää katseltavaa ja kuunnetavaa, mamma väsää mokkaruutua ja isi huutaa laidoillaa naama sinipunaisena. Oma poika kertoi, että itse pelisankari olisi halunnut lopettaa homman jo vuosi sitten, mutta perhe haluaa jatkaa...