Mistä kasvosokeudessa on kyse?

No ei todellakaan ole huonoa käytöstä, kun yleensä kasvosokea itse kärsii ja häpeää asiaa. Huono käytös edellyttää tahallisuutta.

Mistä alanuolet? Osaisiko joku kertoa, mistä tuo käsittääkseni aika harvinainen ongelma johtuu?

Ap

Neurologinen ja synnynnäinen. Kasvosokeutta on eri asteisia. Pahimmillaan ei tunnista edes oman perheen jäseniä. Ihminen ei itse välttämättä tiedä olevansa kasvosokea vaan pitää normaalina sitä, ettei toisia ihmisiä tunnista eri ympäristössä.

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

Google tietää.

Se on neurologinen hahmotushäiriö. Esimerkiksi Ruotsin prinsessa Victoria kärsii siitä. Se liittyy varmasti lukihäiriöön, jota hän myös potee ja joka on kuningasperheessä yleinen ja usein ilmeisen vaikea. Se voi toki esiintyä yksinäänkin, mutta usein erilaiset oppimisen, keskittymisen ja hahmottamisen ongelmat esiintyvät yhdistelminä yksilöllä tai sitten suvun eri jäsenillä on kenellä luki, kenellä hahmotushäiriö jne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä alanuolet? Osaisiko joku kertoa, mistä tuo käsittääkseni aika harvinainen ongelma johtuu?

Ap

Sulla on näköjään jokin empatiahäiriö. Siksi alanuolet. Miksi ihmeessä joku haluaisi itselleen tuollaisen arkea haittaavan vaivan? Luuletkos, että on jotenkin hieno ja erityinen olo, kun et osaa tervehtiä esimiestä kadulla tms?

Ei kiinnosta muiden naamat enkä niitä muista. En osaisi kuvailla edes äitini kasvoja. Aina ihmetellytkin miten ihmiset osaavat kuvailla näkemiään ihmisiä vaikkapa poliisille? Onneksi tästä ei ole ollut elämässä mitään haittaakaan 👍

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

No ei todellakaan ole normaalia. Eikä muilla kuin rasisteilla ole noin pahoja vaikeuksia erottaa erirotuisia toisistaan. Ei ole ainakaan minulle käynyt noin.

Aikuisella lapsellani on tämä. Se tuli valitettavasti esiin turhan myöhään. Mutta hän oli kehittänyt erilaisia tapoja erottaa ihmiset toisistaan esim hiusten, äänen ja vaatetuksen perusteella. Hän ei osannut ajatella, että muut havaitseva toisin. Enkä minä huomannut, vaikka jälkikäteen tajusin että oli ollut joitakin tilanteita, joista olisin voinut tajuta (mikäli olisin tiennyt, että on olemassa sellainen asia kuin kasvosokeus).

Muuten hän on "normaali", eli ei ole esim autismin kirjolla.

Olen jonkin verran kasvosokea. Tuttukin ihminen näyttää vieraalta/korkeintaan vähän saman näköiseltä henkilöltä yllättävässä tilanteessa/oudossa ympäristössä. Jos hän itse huomaa minut ja tulee tervehtimään, vihdoin äänestä ja olemuksesta tajuan kenestä kyse.

Luulen että minulla on myös jotain lievää autismia tai tarkkaavaisuushäiriötä, mutta tätä ei diagnosoitu, koska ei ole juuri haitannut arkielämää.

Itselläni se on neurologinen eikä todellakaan mitään huonoa käytöstä ja halua olla erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

No ei todellakaan ole normaalia. Eikä muilla kuin rasisteilla ole noin pahoja vaikeuksia erottaa erirotuisia toisistaan. Ei ole ainakaan minulle käynyt noin.

Aasialaiset vasta pahoja ovatkin, kun sanovat että kaikki valkoiset näyttävät samalta. Johtuu ihan siitä, ettei elinympäristössä ole ollut tietynnäköistä porukkaa, joten ei osata hahmottaa selviä eroja kasvoissa.

Minulla myös on tuo. En tunnista ihmisiä melkein lainkaan. Sama nimien kanssa. Korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä nimeen liity mitään naamaa muistissani. Hävettää sanoa, mutta alkuaikoina tarkastin kännykkäkuvasta, miltä lapseni näyttää, kun menin häntä hakemaan päiväkodista. Nyt tunnistan jo lapseni. Sisareni lapset menevät koko ajan sekaisin, vaikka olemme yhtenään tekemisissä.

Jossain harrastuspiirissä en opi koskaan kenenkään naamoja tai nimiä. Minusta on ihmeellistä, että joku muistaa minut ja nimeni yhden tapaamisen jälkeen. Äänestä tunnistan ihmiset paremmin.

Maskit vielä pahentavat tilannetta, kun ihmisestä ei näy kuin silmät.

Olen vieläpä opettaja ja opetan samoja oppilaita kolme vuotta. En ehdi siinä ajassa oppia kuin kourallisen oppilaita naamasta ja ehkä nimeltä. Päivässä kun tulee vastaan 120 oppilasta, se on vain soljuvaa massaa. Kenenkään huoltajia en edes yritä muistaa. Oppimiskeskustelun jälkeen menee viisi minuuttia ja olen jo unohtanut, miltä huoltaja näytti.

Se on vain piirre siinä missä lauluäänen puute tms. Mulla ainakaan ei ole pelkästään kasvosokeus, vaan huono kuvamuisti muutenkin. En pärjää muistipeleissä kolmevuotiaille. Samaan varmaan kuuluu sekin, että eksyn todella helposti. Mulla on loistava numeromuisti, mutta ihmisistä pitää laittaa mieleen erilaisia tuntomerkkejä, koska naamat ei jää mieleen. Mun pitää nähdä ihminen useita kertoja, ennen kuin opin tuntemaan. Joskus kyllä käy niin, että henkilö on sen verran persoonallinen, että muistan kerrasta. Jonkin verran tunnistan ihmisiä myös äänestä. 

Olipa ilkeämielinen aloitus.

En ole mitenkään valinnut sitä, etten tunnista siskoni poikaa päiväkodin pihalla. Tai että joudun kysymään pitkin elokuvaa puolisolta, kuka leffan kolmesta samannäköisestä näyttelijästä tämä hattupää nyt on. Tai kun töissä esittäydyn asiakkaalle kolmatta kertaa.

Asian kanssa on helpompi elää, kun sen ottaa rohkeasti puheeksi uusien tuttavuuksien kanssa. Tällainen tietenkin häiritsee niitä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka eivät kestä muihin kohdistuvaa huomiota.

Itselläni tuntuu olevan jonkinasteista kasvosokeutta, mikä hidastaa uusien ihmisten nimien oppimista. Meillä työpaikalla ihmisiä tulee ja menee ja en edes vaivaudu opettelemaan uusia ennen kuin ovat olleet jonkin aikaa. Kun ihmisten oppiminen on vaikeaa, en viitsi panostaa sellaiseen joka saattaa olla vain muutaman päivän tai muutaman viikon. 

En oikein edes tiedostanut tätä ongelmaa, ennen kuin opiskelin aikuisiällä. Ensimmäisen vuoden aikana opin kaikkien nimet, meidän kurssilla oli noin 40 oppilasta ja kaikki tunnit oltiin yhdessä. Sitten kesäloman jälkeen huomasin, että valtaosa nimistä oli unohtunut. Ihmiset sinänsä näyttivät tutuilta kyllä, mutta en saanut nimiä päähäni. 

Mutta juuri tuo, että eri ympäristössä kun näkee jonkun ihmisen, jota ei jatkuvasti näe, niin ei välttämättä edes tajua kenestä on kyse. Tai ei tunnista niin että älyäisi moikata. Tai jos on kaksi ihmistä jotka etäisestikin muistuttavat toisiaan, niin saattaa mennä näissä sekaisin, kun ei usein näe. 

Minulla ja myös lapsellani on tuo. Lapsi on AS.

En kykene palauttamaan kenenkään kasvoja mieleeni, enkä tunnista tuttujakaan ihmisiä ympäristössä, jossa en heitä yleensä näe. Eli työpaikalla tunnen kyllä työkaverit, mutta jos tulevat vastaan kauppakeskuksessa, en tunne heitä.

Lapseni alkoi tunnistaa ensimmäiset luokkakaverinsa vasta 3.luokasta eteenpäin. Opettajat tunnisti vaatteista.

Yleensä miehet oppii nopeammin tuntemaan, koska hiusten väri ja malli pysyvät useimmin samoina kuin naisilla. Myös poikkeuksellisen voimakkaat piirteet helpottavat tunnistamista, esim. leveä nenä, pitkä kaula tai korkea otsa.

Onpa naurettava ajattelutapa, että haluaisi olla erityinen. Kyllä tää on sellainen ominaisuus, että hävettää kun ei tunnista ihmisiä, jotka olettavat, että tunnen heidät. Oon kävellyt monen ohi noteeramatta vahingossa ja en halua olla epäkohtelias, mutta on noloa sekin, kun sekoittaa ihmisiä toisiinsa ja sekin on tapahtunut että luulen ihmistä joksikin toiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisella lapsellani on tämä. Se tuli valitettavasti esiin turhan myöhään. Mutta hän oli kehittänyt erilaisia tapoja erottaa ihmiset toisistaan esim hiusten, äänen ja vaatetuksen perusteella. Hän ei osannut ajatella, että muut havaitseva toisin. Enkä minä huomannut, vaikka jälkikäteen tajusin että oli ollut joitakin tilanteita, joista olisin voinut tajuta (mikäli olisin tiennyt, että on olemassa sellainen asia kuin kasvosokeus).

Muuten hän on "normaali", eli ei ole esim autismin kirjolla.

Minulla on myös ja tunnistan ihmisiä aivan samalla tavalla, sen lisäksi olen harjaantunut seuraamaan muiden eleitä ja liikehdintää, siitä tunnistan jo kaukaa. Enkä minäkään tiennyt mistään kasvosokeudesta kuin vasta aikuisena, kuvittelin että kaikki muutkin "tarkkailevat" toisia ihmisiä kuin minä.

Mitään lukihäiriötä tai muita keskittymisvaikeuksia minulla ei ole.