Väsyttää ainainen kettuilu työpaikan omaaviltaa ihmisiltä minulle työttömälle

Harkitsen hyvin tarkkaan mitä nykyään uskallan enää sanoa, koska näköjään tekemiseni ja tekemättä jättämiseni rassaavat niin kovasti tuttavia jotka ovat töissä. Kun vihdoinkin olen vuosien jälkeen hankkinut minulle uudet kengät ja se huomataan ja ilmi käy, että ostin ne kirpputorilta, alkaa se raskas huokailu siitä kuinka ei itse edes muista milloin viimeksi on ollut aikaa käydä kirppareilla. Jep, alhaisinta kastia olen. Minäkin olen ollut töissä ja hoitanut perhettä ja silti olen silloinkin ehtinyt joskus käymään kirpparilla. Se se vasta synti onkin jos joskus olen käyttänyt lapsiani hampurilaisravintolassa. Palkansaajalla kun ei jää edes sen vertaa käteen, että veisi lapset joskus ulos syömään. Mä olen työttömyydestäni ja sairaudestani johtuen muutenkin masentunut, niin ei kivalta tunnu kantaa myös tuota katkeruutta ja kettuilua "parempiosaisuudestani" eläessäni kelan tuilla. Mikä ihmisiä vaivaa? Ei tämä elämäntilanne mikään tavoittelemisen arvoinen ole kuitenkaan.