Kun sinua kehutaan, menetkö hämillesi, kiitätkö

Kiitän ja olen mielissäni, paitsi jos on mielistelyä, sen kyllä vaistoaa.

Kiusallista. Vaihdan puheenaihetta.

Kiitän ja jatkan elämää.

No viimeksi kun joku tuntematon mies tuli juttelemaan ja kehui hiuksiani kauniiksi, vastasin vaan hymyillen: "aha". Minuun ei kehut vaikuta, tiedän kyllä miltä mikäkin kohta itsessäni näyttää.

En olisi enää missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. En voi sietää valehtelua.

Hämmennyn, nolostun mutta kiitän kuitenki. Tuntuu teennäiseltä heti kehua kehujaa takas mut pistän korvan tää et kehun myöhemmi.

Jäin eläkkeelle ”julkisesta” työstä, ärsytti kun jotkut tulivat päivittelemään, että hyvähän se on kaupungin virasta jäädä nuorena eläkkeelle??! Ihan oikeaan aikaan jäin, 43 vuotta olin työelämässä.

🤬

Olen opetellut sanomaan kiitos. Ja sitten jatkan seuraavaan aiheeseen.

Lettua ne vain haluavat, joten yleensä vain jätän huomiotta.

Jos joku kehuu vaikka paitaani, niin sanon vaan kiitos, mutta sitten menee vaikeammaksi, jos kehutaan vaikka tekemääni työtä. Menen todella kiusaantuneeksi, koska mun on vaikea uskoa, että osaisin tehdä mitään kehumisen arvoisesti ja vaikka saatankin olla kehusta mielissäni, alan silti miettiä yritetäänkö vaan kehulla kannustaa, että saisin edes jotain tehtyä hyvin.

Huono itsetunto tekee elämästä vaikeaa...