Miten kodin irtaimisto oikein jaetaan järkevästi ja riitelmättä erotessa?

Apua! Huomasin juuri ettei minulla ole tässä talossa mitään mihin olisin kiintynyt tai mistä erityisesti pidän.

Kaikki on jostain haalittua tai saatua. Jotain nuhjuista sohvaa ei tulisi ikävä.

Ottaisin mukaani vain Torista ostamani 50-luvun lipaston.

Vuorotellen valitsette yhden tavaran itsellenne. Ja pidemmän tikun vetänyt saa aloittaa.

Me aikoinaan huutokauppasimme tavarat keskenämme. Se sai sohvan, kumpi oli valmis enemmän maksamaan. Jos kumpikaan ei halunnut, se vietiin kaatikselle.

Molemmat ottaa omansa. Loput isommat jutut listataan ja listasta vuorotellen merkataan yksi tavara itselle. Yhtä lusikkaa ei tietenkään jaeta, vaan aterimet kokonaisuudessaan, kattilat kokonaisuudessaan, lasit kokonaisuudessaan, lautaset...

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo jako menee silloin, kun on lapsia? Jaetaanko lastenkin kamat, vai onko ne jossain määrin lasten omaisuutta, jonka saavat pitää? Vauvan tonnin arvoiset rattaat, teinin sähkökitara, pleikkari, lapsen huoneessa oleva perintölipasto, sänky... mikä on lapsen omaisuutta ja mikä vanhempien?

Teinin sähkökitara kuuluu teinille. Lastenrattaat niiden käyttäjälle jos käyttöä ei enää ole niin pistäisin myyntiin. Lasten tavarat myös ne perintö huonokalut on lapsen ja hän saa päättää ottaako mukaan vai lahjoittaako esim. jommalle kummalle vanhemmalle.

Mä lähdin repun kanssa ja jätin tavarat jälkeeni. Loput kamat haen kunhan eksä muuttaa pois kämpästä. En halua yhen yhtä huonekalua ja eksäkin saa tehdä mitä huvittaa niille, mitkä oli yhdessä hankittuja. Kumpikaan ei pidetty niistä, koska olivat kompromisseja eeilaisten makujen takia.