MIKSI asutte kaukana sukulaisista? OV

mutta ei myöskään juurikaan nähdä. Isovanhempia ei vaan kiinnosta enää ja musta tuntuu lähinnä, että muuttaisin mieluummin kauemmas... Ennen mummu oli paljonkin lasten elämässä, mutta yht'äkkiä kiinnostus lopahti.

Lisäksi meidän molempien vanhemmat ovat eronneet ja omani asuvat molemmat eri paikkakunnilla, joten periaatteessa meillä olisi esim. jouluna 4 eri paikkaa, missä pitäis käydä.. Yleensä vietetään joulu ihan kotona.



Mua harmittaa ihan vietävästi, että isovanhempia ei juurikaan kiinnosta olla tekemisissä meidän lasten kanssa, poikkeuksena oma äitini, joka pitää yhteyttä. Joten ei ole turvaverkkoa tai muutenkaan läheistä sukulaissuhdetta, vaikka lähellä asutaankin... :(

ja mies reilun sadan kilometrin päästä omista vanhemmista.

ei oo heleppoo,mut en halua erottaa mun lapsia heidän isästään(ex mieheni) ja sen takia asutaan just täällä...he ainakin näkevät sekä isää että äitiä...

a) viihdyn paljon paremmin kaikin puolin nykyisellä kotipaikkakunnallani



b) mieheni on eri paikkakunnalta kotoisin eikä suostuisi ikinä muuttamaan sinne, missä vanhemapani asuvat tai sinne mistä on itse kotoisin



c) ex-mieheni asuu samalla paikkakunnalla kuin minä ja se on lapselle hyvä juttu.



Muutin alun perin pois entisestä kotikaupungistani, kun lähdin opiskelemaan yliopistoon. Olen asunut suurimman osan aikuisiästäni nykyisessä paikassa ja tunnen kuuluvani tänne enemmän kuin sinne, mistä olen kotoisin.



Turvaverkkojen puutetta en valita koskaan, sillä siskoni asuu naapurikaupungissa ja entisen mieheni lisäksi myös entinen anoppini samalla paikkakunnalla kuin minä. Minulla on täällä myös paljon ystäviä. Oma äitini tulee tarvittaessa yöjunalla tänne auttamaan.

itse asun mieheni kanssa vajaan kolmen kilometrin päässä molempien vanhemmista. Silti emme juuri koskaan tapaa kumpiakaan. Syy: kummankaan vanhempia ei kiinnosta tavata.

Olisi siis oikeastaan aivan sama asua vaikkapa toisella puolella maapalloa, noin niinkuin lapsen ja isovanhempien puolesta. Lapsi ei edes nähdessään muista keitä ne ihmiset ovat.

Isovanhemmat kävivät takki päällä oven suussa kääntymässä kerran kuukaudessa. Kerran meni 8 kk vierailun välillä. Eikä ollut kyse siitä, ettei olisi kutsuttu ja etteivät olisi olleet tervetulleita.

Nostettiin kytkintä ja lähdettiin parempien töiden perään, kun oli niin +-0 asua siellä. Sitten kyllä alkoi itkuvirsi, kun muutetaan niin kauas, mutta hyvin nopeasti unohduttiin tänne ja kutsusta huolimatta se moottoritie ei tähän suuntaan tunnu vetävän yhtään. Toiset isovanhemmat kävivät meillä viimeksi puolitoista vuotta sitten. Itse joudutaan laukkaamaan sinne työviikon päätteeksi kolmen tenavan kanssa, jos halutaan, että lapset näkevät isovanhempia.

Mieheni vanhempien paikkakunnalla tilanne on sama, mutta koska paikkakunta on vähän isompi, on sentään "rinnakkaisen" alan työpöaikkoja. Otinkin sitten sellaisen, jotta olisi edes yhdet isovanhemmat lähistöllä. Jouduin kuitenkin luopumaan alkuperäisestä ammatistani ja urasta kokonaan, koska etenemisen mahdollisuuksia ei tällä rinnakkaisella alalla ole.

ja minä Tampereelta, asutaan Helsingissä. Mun sukulaiset on pääosin Pohjanmaalla. Missä meidän sun mielestäsi pitäisi asua?



Ei kaikilla edes ole mitään "sukua". Mun vanhemmat on kuolleet.

kanssa aikaa reilut 8kk... :) Sen verran paljon kiinnostaa. Joskus alkuaikoina koitin soitella ja pyydellä kahville, mutta aika pian luovutin. Miksi yrittää ylläpitää suhdetta johonkin, joka ei vaan ole kiinnostunut laisinkaan?



Sen verran olen tietysti leipääntynyt, että JOS jossain vaiheessa tulisikin toisiin ajatuksiin, niin meillä varmaankin olisi lapsen kanssa 'jotain sovittuja menoja'. En usko, että ihminen muuttuisi viidessä vuodessa yks kaks, enkä halua näiden vuoden isovanhempien tulla sotkemaan lapsen elämää pienellä piipahduksella. Nyt kun lapsi ei kysele heidän peräänsä, niin en (itsekkäästi...) haluaisi alkaa selittelemään miksi mummot ja vaarit eivät häntä tapaa.



#23

mutta ei liian usein. Kerran kuussa tai parissa kummankin sukulaisia riittää hyvin. Silloin ollaan ekrralla koko viikonloppu.

muitakin katuja kuin niitä ikuisia, joita on tallannut lapsesta asti. Asuin vuosia poissa kotiseudulta opintojen jälkeen, mutta palasin työn perässä. Mies tuli pk-seudulle opiskelemaan ja jäi.

Ps. olen aina säälinyt ihmisiä jotka eivät pääse kotikonnuiltaan mihinkään...



Kuolinilmoitukset aina mietityttää jos syntymäpaikka on sama kuin kuolinpaikka, se on jotenkin säälittävää.

minun kuolinpaikkani tulee varmaankin olemaan sama, kuin synnyin-.



Kaikesta huolimatta asuin vuosia ulkomailla ja ympäri Suomeakin monissa eri kaupungeissa. Silti palasin takaisin synnyinseudulleni (suorastaan 1,5km lapsuudenkodistani). Miksi? Ollakseni lähellä isovanhempiani ja vanhempiani, sekä kavereitani - jotka eivät ole koskaan lähteneet täältä pois :)

Sain töitä isosta Citystä ja suku on ympäri Suomea muuttanut töiden ym perässä.

Meillä appivanhemmat asuvat 10 kilsan päässä ja kiinnistus lapsenlapsiin on ollut pyöreä nolla.

Mies oli tullut edellisen tyttöystävän töiden perässä tänne ja jäi mun kanssa. Mun sukulaiset täällä kuolivat tai muuttivat muualle, niin keskenämme olemme.

Miehen isä meni uusiin naimisiin ja muutti kolmanteen kaupunkiin, joka ei ole mun tai miehen kotikaupunkien lähellä tai edes välimatkalla. Pitäis sitten muka sielläkin käydä... ja pah.

En tiedä miksi sukulaiset muuttavat sinne tänne. Ehkä paetakseen vanhempiaan, jos äiti on hankala? Ei niitä täälläkään näy.

Sukuni asuu Ylivieskassa. Riittääkö se syyksi? Voin tarkentaa, että sen yhden työpaikan voit saada jostain Kärkkäiseltä mutta siinä sitten jumit ja mitään vaihtoehtoja ei ole. On paljon mukavampi asua isommassa paikassa, missä on mahdollisuus halutessaan vaihtaa työpaikkaa ja ylipäätään saatavilla olevat työt on oman ammatillisen kehityksen kannalta järkeviä.

Synnyin ja olen asunut helsingissä. Vanhemmat tapasivat toisensa siellä. Olen asunut koko ikäni pk-seudulla.

Koska en ylipäätään halua asua Suomessa, vihaan talvea ja kylmää ilmaa joten muutin lämpöisempään. Vaikka rakastankin lapsuudenperhettäni Suomessa niin minä elän elämääni itseäni varten enkä rakenna elämääni sen ympärille missä he asuvat.

Minulla ja miehelläni on perhettä yhteensä kolmella eri mantereella ja viidessä eri maassa.

Oletteko kuulleet sellaisesta tärkeästä asiasta, kuin työ ja työpaikka? Niiden vuoksi on moni lähtenyt.