Testit: masentuminen ( työuupuminen) stressi ja voimavarat

Googlaus antoi vastauksia ja kotidiagnoosi itseanalysoidulle mahdolliselle ongelmalle on suoritettu. Vastausten perusteella päädyin tyylipuhtaaseen työuupumukseen, jonka hoitoon löytyy 1000+1 eri variaatiota.



Sattuuko joku ihan oikeasti työuupumusdiagnoosin joskus saanut olemaan paikalla? Onko suosta noustu omin avuin vai firman vaihto ollut ainoa vaihtoehto?

saanko linkin

Alhaalta "Itsearviointi testit" (..luotettavasti yhdyssana erikseen kirjoitettuna..).

Linkki vielä tässä: http://tukiasema.net/teemat/default.asp

Olen stressaantunut (vain 2% on yhtä tai enemmän stressaantunut testin mukaan). Olen masentunut ja syömishäiriötäkin on näkyvissä.

Olen täällä koneella siksi, kun ahdistus herätti taas kerran. tuntuu, että sellaista seesteistä ja turvallista elämää ei tule koskaan. Aina saa jännittää jotain tai pelätä jotain. Päivät menevät suhteellisen hyvin, mutta näin yöllä sitte mietin kaikkea mahdollista.



Olen jo 43 vuotias, eikä se oma työ"ura" ole vieläkään alkanut. Kotiäitivuosien jälkeen opiskelen nyt ihan tajuttoman hurjaa vauhtia ja se vie tietysti jaksamista miinukselle. Pelottaa, olenko koskaan kunnolla töissä, huolitaanko mihinkään. Miehen turvallinen työ, ei nyt olekaan enää niin turvallinen. Kevään aikana kuullaan joutuuko perheen ainoa elättäjä etsimään uutta työtä... Oma olo on syyllinen senkin takia. Miksi en ole niinkuin muut ja saanut hoidettua lapsia JA opiskeluja ja työtä, kuten muutkin?



Oma vanheminen pelottaa, miten tätä elämä onkin mennyt näin nopeasti?



Pelottaa tämä maailman tilanne, ympäristöuhkineen. Millaisessa maailmassa nämä meidän lapset oikein elävät vielä :(

Olen stressaantunut (vain 2% on yhtä tai enemmän stressaantunut testin mukaan). Olen masentunut ja syömishäiriötäkin on näkyvissä.

Olen täällä koneella siksi, kun ahdistus herätti taas kerran. tuntuu, että sellaista seesteistä ja turvallista elämää ei tule koskaan. Aina saa jännittää jotain tai pelätä jotain. Päivät menevät suhteellisen hyvin, mutta näin yöllä sitte mietin kaikkea mahdollista.

...

Pelottaa tämä maailman tilanne, ympäristöuhkineen. Millaisessa maailmassa nämä meidän lapset oikein elävät vielä :(

Join the club! Samat fiilikset minulla vaikka onkin kohtuullisen varma työpaikka, työhön sopiva koulutus ja lapsiakin pyöräytelty. Syömiset eivät minulla ole häiriintyneet kumpaankaan suuntaa, mutta yöahdistus piinaa. Tällä hetkellä myös päiväahdistus. Pitäis päästä sinne työpaikalle edistämään asioita, iltaisin, öisin ja viikonloppuisin murehtii niitä tehtyjä ja tekemättömiä töitä. Mukava kierre.

tuo testi on sama kuin psykiatri teki minulle. ja ensimmäisenä sen perusteella kommentoi. juuri saman sain kuin psykiatrilta.

Koettaen jaksaa aikani jäin lopulta vuodeksi pois töistä vuorotteluvapaan turvin ja koin parantuneeni ja lopetin lääkityksen. Palattuani takaisin töihin olin kovaa vauhtia palaamassa entiseen jo muutaman kuukauden kuluttua. Muuta poispääsyä en tiedä kuin yrittää vaihtaa työpaikkaa.

Aiheuttaako sinulla työpaikkakulttuuri uupumisen vai onko kyseessä "kiltin tytön syndrooma", jolloin vastaava tilanne tulisi joka työpaikassa eteen? En halua syyllistä vaan vertailen henkilökohtaisiin kokemuksiini ja pohdintaan asiassa omalta osaltani. Minulla työpaikalla ihmisistä otetaan kaikki irti ja apuvoimien kanssa on esimiehiä vastaan noustava työkuorman vähentämiseksi, yksin ei onnistu.



Vielä en ole tilannetta kohdallani saanut ratkaistua, mutta ensimmäiset yhteenotot työkuorman vähentämiseksi on käyty. Nyt katsotaan kumpi lysähtää ensin, kuorma vai ihminen.