Miten helsinkiläinen elämäntyyli eroaa muusta Suomesta?

Yleistyksiä eikä koske kaikkia, mutta:

1. Kotona ollaan vähemmän ja sen sijaan harrastetaan ja touhutaan enemmän kodin ulkopuolella

2. Kavereiden kanssa vietetään enemmän aikaa kodin ulkopuolella, kahviloissa ja baareissa ja ravintoloissa ja kuka missäkin

3. Autottomuus on selkeästi yleisempää kuin muualla Suomessa. Etäisyyksiä ei mitata kilometreissä vaan minuuteissa, eli lasketaan, kuinka monta minuuttia julkisilla kestää paikasta toiseen

4. Julkisten liikennevälineiden runsaaseen käyttöön liittyy usein myös se, että julkisissa kuunnellaan musiikkia ja podcasteja ja kuka mitäkin ja tehdään kännykällä kaikenlaisia pikkuhommia, eli käytetään hyödyksi nämä matka-ajat

5. Palveluiden käyttö on aika yleistä, eli käytetään kauppakassipalveluita ja tilataan ravintolaruokaa kotiin ja muuta sellaista

6. Ehkä tietyllä tavalla laajemmat sosiaaliset piirit - on helpompi pitää sellaiset nähdään-kerran-vuodessa-kahvilla-välit ihmisiin, kun kaikki asuu samassa kaupungissa ja toisaalta ei törmäillä sattumalta harva se päivä

7. Tuntemattomista ihmisistä ollaan vähemmän kiinnostuneita - ollaan tottuneita siihen, että maailmassa on tosi monenlaisia ihmisiä ja annetaan kaikkien elää omaa elämäänsä. Osa kokee sen kylmänä ja välinpitämättömänä käytöksenä, mä ite tykkään kovasti. 

8. Enemmän erilaisia vähemmistöjä katukuvassa just tän suvaitsevaisuuden takia. Muutin itekin nuorena opiskelemaan just Helsinkiin osittain sen takia, että täällä mun lesbous ei herätä samalla tavalla huomiota kun pikkupaikkakunnalla herätti

9. Erilaiset trendit rantautuu ekana Helsinkiin ja monet myös välittää niistä ja haluaa lähteä nopeasti mukaan. Ei tietenkään kaikki välitä, mutta täällä on myöskin lupa kokeilla uusia juttuja ja ilmaista itseään sillä tavalla

Vierailija kirjoitti:

Autoa ei tarvitse mihinkään.

Voisi tarvitakin, mutta monelle liian hankala ja kallis pitää. Ruuhkat, pysäköinti noin ensiksi.

Kun asuin Helsingissä, harrastin säännöllisesti ja aktiivisesti tennistä, ratsastusta ja elixian jumpissakin kävin. Kavereita tapasin keskustan kahviloissa, myöhemmin alettiin treffaamaan jumbossa, sinne oli helpompi päästä autolla, kun kaikilla oli omat pendelöintinsä perheen ja/tai harrastusten vuoksi kahvittelua ennen tai jälkeen. Joskus piipahdettiin johonkin kulttuuririentoon kuten just vaikka testteriin tai standuppiin.

Tapasin paljon ystäviäni. Naapureista en tuntenut kuin ulkonäöltä pari samassa kerroksessa asuvaa.

Nyt asun maalla ja täällä naapurit ovat kyllä ystävällisiä, mutta uteliaita. Jos autolla lähden johonkin, kyllä verhot naapuritalossa heiluu ja saattaapa joku ottaa puheeksikin, että näki minun kääntyvän piip-tielle, olinko kenties menossa puutarhakauppaan?

Harrasteinani on lenkkeily, puutarhanhoito ja ratsastus (oma hevonen) ja kavereita näen enimmäkseen facetimessa ja teamsissa, tietty rämä koronakin vaikuttaa. Tykkään kyllä tästä, mutta olen huomannut miten suurten ennakkoluulojen kohteeksi olen täällä joutunut vain siksi, että olen asunut osan aikuisikääni Helsingissä (josta en kuitenkaan ole kotoisin).

Vierailija kirjoitti:

- Sukupuolia on tuhansia eikä vain kaksi

- Veganismi

- Pyöräily

- Joukkoliikenne

- Ihmisoikeusaktivismi

Lisäisin vielä asumistuen ja kaikenlaisten tukiaisten laajamittaisen  vastaanotton. Paljon Joensuusta, Paltavalta tms. muuttanutta "kyltyyriväkeä" jonka mielestä heidän pitäisi työttömyyden kohdatessa saada enemmä tukia kuin muut. Lisäksi keskustassa hiippailee pari "akateemista" bloggaajaa jatkuvasti kuvaten itseään jotka suhauttvat ässän puhevikaisen lapsen lailla ja ajavat Etelä-Espalta Stoccalle miehensä rahoittamalla isolla maasturilla. Silti potevat blogissaan ilmastoahdistusta kun "lapsien tulevaisuus tässä on kyseessä".

Itähelsingissä haisee toimeentulotuki, Kalliossa pilvi. Ullanlinna rules!

Mestari lopettaa asumistuen, saadaan opiskelijat ja tylsämieliset pois Helsingistä, muuttakoon Vantaalle.

Tässä keskustelussa verrataan koko ajan Suonenjokea, Keuruuta, Kemiä ja Mänttää Helsinkiin. Mitä jos verrattaisiinkin Turkuun, Tampereeseen, Jyväskylään, Ouluun ja Lahteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungilla on rahaa rakentaa puistoja, ulkopunttiksia ja valaistuja kävelyteitä yms.

Ja silti tulette lomillanne maalle. Pysykää siellä ulkopunttiksella ja puistoissanne ja yms.

No ei tulla. 😄 Kyllä ne ovat Helsinkiin tunkeutuneita maalaisia, jotka lomailevat siellä böndellä.

Vierailija kirjoitti:

Käydään joka viikko oopperassa.

Katsomassa samaa esitystäkö? Näytökset eivät vaihdu ihan viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuisin kaupunkilaisesta elämäntyylistä. Eikä sitä kaupunkilaista elämäntyylistä ollenkaan kaikki kaupungeissa asuvat harrasta, mutta monille se taas on juuri se vetovoimatekijä.

Oman lapsuuteni ja nuoruuteni asuin pikkupaikkakunnalla. Siellä elämä koostui koulun/työn lisäksi pitkälti TV:n katselusta, jonkun verran käytiin kävelyllä tai vaikka sienimetsällä. En muista, että aikuisilla olisi esim. ollut juurikaan harrastuksia. Miehet toki kävivät kalalla ja osa metsästi, naiset ehkä tekivät käsitöitä (TV:tä katsellessa), kävivät mattopesulla ja laittoivat pihaa kesällä jne. Lähikaupungin kiinalaisessa käytiin ehkä kerran vuodessa ja se että lähdettiin teatteriin oli tietty iso juttu. Tai kun lukion kuvisporukan kanssa käytiin kerran Kiasmassa.

Kaupungissa kulttuuri on lähellä. Jos nyt unohdetaan tämä korona-aika, niin ihan normaalia mennä vaikka tiistaina sinne teatteriin ex tempore kun joku ehdottaa. Tai käydä kaverien kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan torstai-illalla. Keikallekin vaikka Tavastialle tai Kulttuuritalolle voi mennä viikolla. Näkee enemmän ihmisiä. Ylipäätään ON uusia ihmisiä joihin tutustua. Elämä on tosiaan siellä kaupungissa, julkisissa tiloissa, ei niinkään kotona. Palveluita on, ja niitä käytetään. Sen sijaan että mulla olisi kotona valtava taulu-TV, käyn leffassa, ja en ole Finnkinon tarjonnan varassa vaan löytyy monta pientä teatteria. Sen sijaan, että katsoisin putousta, mennään vaikka stand uppiin. Vain elämää katsomisen sijasta käyn keikoilla. Automarkettien sijaan asioin lähikaupoissa ja pienissä suomalaisomisteisissa liikkeissä. En muista milloin olisin viimeksi käynyt Prismassa tai Cittarissa tai jossain kauppakeskuksessa.

On ihmisiä joihin tutustua. Niin on mutta se on ihan eri asia sitten tutustua niihin, kun olet opiskelut opiskellut ja työelämässä. 4v täällä ja tunnen työkaverit ja ne kaverit jotka tunsin ennen tänne muuttoa jo. "Pienet on piirit ja vielä pienemmät sisäpiirit" Gracias

Täh? Olen ollut työelämässä yli 10 vuotta. Helsinkiin muutin 3v sitten. Kyllä mä olen täällä tutustunut isoon joukkoon ihmisiä. Työkavereita en laske sillä tavalla tähän mukaan, en heidän kanssaan vietä vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä voi hengittää ja olla suurin piirtein oma itsensä. Täällä on enemmän suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni tuppukylässä. Tuommoisen pikkupitäjän ilmapiiri on ahdistava. Kaikki tuntevat toisensa, ja historiasi/sukusi määrittelee sen kuka olet. Olet aina jonkun sisko, tytär tai lapsenlapsi ja sinua kohdellaan sen mukaan. Kaupungissa olen itse voinut rakentaa identiteettini ilman turhaa taakkaa. Toisaalta Helsinkikin on pieni paikka verrattuna maailman metropoleihin.

Tämä on totta. Pikkupaikkakunnalla sitä oli aina äitinsä ja isänsä lapsi. Kaupungissa olen minä, ja taustoillani ei ole erityistä merkitystä.

Yleistyksiä eikä koske kaikkia, mutta:

1. Kotona ollaan vähemmän ja sen sijaan harrastetaan ja touhutaan enemmän kodin ulkopuolella

Mä tuun töistä kotia ja siinä se sit on kun ei yksin huvita lähteä mihinkään.

2. Kavereiden kanssa vietetään enemmän aikaa kodin ulkopuolella, kahviloissa ja baareissa ja ravintoloissa ja kuka missäkin

Mitkä kaverit? Täällä on mahdotonta tutustua kehenkään.

3. Autottomuus on selkeästi yleisempää kuin muualla Suomessa. Etäisyyksiä ei mitata kilometreissä vaan minuuteissa, eli lasketaan, kuinka monta minuuttia julkisilla kestää paikasta toiseen

Ei ole autoa, kun siihen ei ole varaa.

4. Julkisten liikennevälineiden runsaaseen käyttöön liittyy usein myös se, että julkisissa kuunnellaan musiikkia ja podcasteja ja kuka mitäkin ja tehdään kännykällä kaikenlaisia pikkuhommia, eli käytetään hyödyksi nämä matka-ajat

Tämän p##apalstan selaaminen jäis vähemmälle...

5. Palveluiden käyttö on aika yleistä, eli käytetään kauppakassipalveluita ja tilataan ravintolaruokaa kotiin ja muuta sellaista

Muutaman kerran tilannut pitsan ja Jyväskylässäkin voi tehdä sen.

6. Ehkä tietyllä tavalla laajemmat sosiaaliset piirit - on helpompi pitää sellaiset nähdään-kerran-vuodessa-kahvilla-välit ihmisiin, kun kaikki asuu samassa kaupungissa ja toisaalta ei törmäillä sattumalta harva se päivä

Edelleenkin mahdotonta tutustua kehenkään muun kuin työn kautta ja työkavereita en halua vapaa-ajalla nähdä.

7. Tuntemattomistai hmisistä ollaan vähemmän kiinnostuneita - ollaan tottuneita siihen, että maailmassa on tosi monenlaisia ihmisiä ja annetaan kaikkien elää omaa elämäänsä. Osa kokee sen kylmänä ja välinpitämättömänä käytöksenä, mä ite tykkään kovasti.

Tästä juurikin pääsemme tähän kavereiden saantiin...

8. Enemmän erilaisia vähemmistöjä katukuvassa just tän suvaitsevaisuuden takia. Muutin itekin nuorena opiskelemaan just Helsinkiin osittain sen takia, että täällä mun lesbous ei herätä samalla tavalla huomiota kun pikkupaikkakunnalla herätti

Tämä sama pätee aika moneen muuhunkin kaupunkiin Suomessa.

9. Erilaiset trendit rantautuu ekana Helsinkiin ja monet myös välittää niistä ja haluaa lähteä nopeasti mukaan. Ei tietenkään kaikki välitä, mutta täällä on myöskin lupa kokeilla uusia juttuja ja ilmaista itseään sillä tavalla

Sori en tiedä mistä puhut.

Minä olen asunut niin Helsingissä, Jyväskylässä kuin "kepulaispitäjässä", ja sanoisin että kaupungissa on paljon helpompi kuplautua samanmielisten kanssa. Silloin ei tarvitse haastaa näkemyksiään, eikä opetella tulemaan eri tavalla ajattelevien kanssa toimeen.

Maalla on pakko tulla niiden vähien naapurien ja kyläläisten kanssa juttuun, ja jopa minut on otettu todella hyvin vastaan, vaikka olen omienkin sanojeni mukaan "luonnonsuojelija ja ituhippi" :D Omien ennakkoluulojen vastaisesti täällä onkin paljon fiksua porukkaa, joka osaa nähdä harmaan eri sävyjä mustavalkoisuuden sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Asut 17m2 kopissa josta maksat 850€/kk ja selittelet itsellesi ja tuttaville kuinka se ei ole niin paha juttu ja kuinka se on täysin riittävän kokoinen tarpeisiisi.

Yli puolet helsinkiläisistä on perseauki. Pikavippejä eniten Suomessa. Palkat eivät ole useimmilla aloilla käytännössä sen parempia kuin muuallakaan. Asuminen vie kaiken niin moni on aina persaukinen. Muualla Suomessa asuminen maksaa sen verran vähemmän. Jotta mediaanituloiselee palkasaajallekin jää jotain millä elää. Töitä ei myöskään ole helppo saada vaan työtilanne on lopulta huono. Osa aika yms roskaa kyllä riittää.

Autottomuus ja kerrostalossa asuminen on kummallinen ylpeyden aihe. Pohjois-Amerikan ylempi keskiluokka asuu isoissa omakotitaloissa ja perheessä on useita autoja. Yläluokka asuu kartanoissaan.

Suomalaisen ihanne on kuin Neuvostoliitosta missä julkisen liikenteen suunnittelija määrittää eli piirisi. Asutaan kolhoosissa. Huomaa kuinka suomalainen on kuin venäläinen joilla ei ole mitään oman vapauden kaipuuta.

Lapset voivat nähdä kavereita koulun jälkeen ja harrastaa muutakin kuin kotipihassa tehtäviä juttuja.

Itse asun kantakaupungissa (jo 20 vuoden ajan, olen muuttanut tänne alun perin Pohjanmaalta) ja näkisin että nämä ovat yleisempiä Helsingissä kuin muualla Suomessa:

- ulkona syöminen, ruoan tilaaminen kotiin

- erilaisten palvelujen käyttäminen (pesula, siivous)

- näyttelyissä käyminen

- päiväreissut

- vaatteiden ostaminen pienistä liikkeistä

Uskoisin että sama koskee Tamperetta, Turkua ja ehkä Ouluakin. On vain enemmän valinnanvaraa ja hyvät liikenneyhteydet, niin on helppo toteuttaa näitä asioita. Monilla on myös hyvät palkat, joilla nuo pikkuliikkeet pysyvät pystyssä.

Helsingissä yksittäinen ihminen hukkuu ihmismassaan, joten siellä on kaikenmaailman woke-lumihiutale-katsokaa minua kun olen erikoinen-ryhmiä. Kun ihminen pohjimmiltaan kuitenkin haluaa erottua, ja olla erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse asun kantakaupungissa (jo 20 vuoden ajan, olen muuttanut tänne alun perin Pohjanmaalta) ja näkisin että nämä ovat yleisempiä Helsingissä kuin muualla Suomessa:

- ulkona syöminen, ruoan tilaaminen kotiin

- erilaisten palvelujen käyttäminen (pesula, siivous)

- näyttelyissä käyminen

- päiväreissut

- vaatteiden ostaminen pienistä liikkeistä

Uskoisin että sama koskee Tamperetta, Turkua ja ehkä Ouluakin. On vain enemmän valinnanvaraa ja hyvät liikenneyhteydet, niin on helppo toteuttaa näitä asioita. Monilla on myös hyvät palkat, joilla nuo pikkuliikkeet pysyvät pystyssä.

Miten ihmeessä ihmisillä on varaa tuohon palveluiden käyttöön, kun suurin osa rahoista menee Suomen ylivoimaisesti kalleimpien asumiskulujen maksamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä, että naapurin asioista ei olla ihan niin kiinnostuneita kuin pienillä paikkakunnilla. Ja ihmiset on keskimäärin vähän vapaamielisempiä. Eli saat olla homo, lesbo, vegaani, hippi, punkkari tms. ihan rauhassa ja sen rohkenee kertoa työkavereillekin.

Tämä juuri. En tosin asu Helsingissä vaan eräässä toisessa pääkaupungissa ulkomailla, mutta suuressa kaupungissa tosiaan voi olla paljon helpommin oma itsensä ja erilaisuutta katsotaan pikemmin persoonallisena kuin pahalla. Myös ystäviä on mielestäni suuressa kaupungissa paljon helpompi saada kuin pikkukaupungeissa, koska on paljon sosiaalisia tapahtumia ja helppo löytää just niitä omankaltaisiaan ihmisiä. Suurissa kaupungeissa harrastusmahdollisuudet, ostosmahdollisuudet ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat paljon paremmat ja on aika normaalia, että ravintoloissa käydään syömässä joka viikko. Kaveripiiri on paljon kansainvälisempi kuin pikkukaupungissa asuessa ja tuntuu myös, että ulkomaille matkustaminen on paljon yleisempää koska lentokentät lähellä. Pahin miinus on pidemmät välimatkat ja asumisen kalleus.

Helsingissä ihminen on kuin olisi aina homoklubilla, kokoajan tappi melkein kiinni toisen persiissä. Liikenteessä, kävellessä .... aina.

Däniä lainaten: kaikilla on kiire, kukaan ei tiedä minne.

Elämäntyyli on eri iästä riippuen oli kotikylä sitten Rääkkylä tai Helsinki.

Mun elämäni on kaukana kuin Mars jonkun Kallion 25v vihreän feministin elämästä. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin 00-alkuinen postinumero.