Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ainoa lapsi, kärsitkö lapsena sisaruksettomuudesta?

Vierailija
07.08.2006 |

Itse en kärsinyt, ja olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiaan. En ymmärrä miksi aina sanotaan että lapselle olisi tehtävä heti perään sisarus että olisi leikkikaveri omasta takaa... Mulla oli mielestäni todella onnellinen lapsuus, parempaa ei olisi voinut olla. Olin perhepäivähoidossa 2-vuotiaasta lähtien, joten päivisin minulla oli tietenkin leikkikavereita, ja muina aikoina leikin naapuruston lasten kanssa. Kun menin kotiin, oikeastaan nautin siitä että sain siellä olla yksin ja rauhassa, mutta toisaalta olenkin erakkoluonne ja viihdyn aikuisenakin todella hyvin yksin. En muista toivoneeni sisarusta lapsenakaan, paitsi n. 7-10-vuotiaana toivoin että äitini olisi saanut vauvan jota olisin voinut hoitaa. :) Ainoa asia mikä lapsuudessa otti päähän, oli muiden kommentit ainoudestani, muuten en usko että olisin ollut onnellisempi jos minulla olisi ollut sisarus. Vasta nyt aikuisena on alkanut kaipaamaan sisarusta jakamaan vanheneviin vanhempiin liittyviä velvotteita jne... Entä miten tärkeänä pidätte sisaruksia omien lastenne kannalta? Mulla omat kokemukset on aiheuttaneet sen, etten pidä välttämättömänä saada lapsia pienellä ikäerolla, haluan kyllä esikoiselle sisaruksen joskus myöhemmin.

Kommentit (39)

Vierailija
21/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea, tee niitä vielä 3 lisää! Jos SE tekee juuri sinut onnelliseksi!

Vierailija
22/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Onnea, tee niitä vielä 3 lisää! Jos SE tekee juuri sinut onnelliseksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kavereita olikin, esim. juuri lomamatkoilla ja mökillä olin kuitenkin aina yksin. Häpesin sitä, että olin ainoa lapsi koska letin muiden automaattisesti pitävän minua hemmoteltuna.



Kun äiti alkoholisoitui, olisi ollut ihanaa kun olisi ollut sisarus kenen kanssa asiasta puhua. (Toisaalta, eipähän tarvinnut kenenkään muun lapsen hänen juomisestaan kärsiä eikä tarvinnut olla äitinä pienemmälle sisarukselle kuten monessa alkoholistiperheessä käy).



Itse halusin ehdottomasti kaksi lasta, ja onneksi olen saanutkin.



Tunnen kyllä ainoita lapsia, jotka eivät ole sisaruksia kaivanneet. Paljonhan on kiinni siitä, onko lapsella kavereita ja sukulaisia mutuen.

Vierailija
24/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni yksi lapsi ja ainoaksi myös jää. En tosiaan ala hommaamaan jälkikasvua lisää vain siksi että pojallani olisi sisarus.

Serkkuja löytyy kyllä, ehkä joskus enemmänkin :)

Vierailija
25/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on monisyisempi juttu. On paljon kiinni ainoan lapsen olosuhteista kuin niidenkin joilla on sisaruksia, lasten luonteesta, yhteensopivuudesta jne. Jotkut sisarukset eivät tule ollenkaan toimeen eivätkä esim aikuisena pidä toisiinsa mitään yhteyttä. Tässä asiassa ei siis voi voittaa välttämättä. Voithan yrittää suunnitella että lapsesi ovat sitten ihania sisaruksia toisilleen, harvemmin kuitenkaan aikuisena se oma sisar on se paras ystävä. Huom voihan niinkin olla. Eli niin tai näin, ei voi tietää mikä on " paras" vaihtoehto.

Vierailija
26/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kolme veljeä, joiden kanssa ollaan läheisiä, mutta lisäksi mulla on melkein samanikäinen serkkutyttö, jota voisin melkein siskoksi sanoa. Me ollaan tosi hyviä ystäviä, ja vaikka ollaan välillä riidoissakin oltu, aina ollaan voitu asiat sopia, eikä koskaan ole tullut pelkoa siitä, että toinen katoaisi elämästä, kuten tavallisissa ystävyyssuhteissa voi käydä. Veri sitoo. Tämän serkun ansiosta mulla on veljien lisäksi myös sisko. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On seuraa toisille jos sitä kaipaa. On siitä hyötyä sitten myös aikuisena. On sisarus jonka luona voi kyläillä ja viettää aikaa ja viedä omia lapsia sinne hoitoon.

Vierailija
28/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo ihan lapsenakin muistan vinkuneeni siskoa tai veljeä. Vanhempani eivät juurikaan touhunneet kanssani, joten totuin olemaan paljon yksin. Olin ainoana lapsena hoitopaikassakin enkä ikinä oikein oppinut toimimaan muiden lasten kanssa. Kun menin kouluun, ekan puoli vuotta kuljin pitkin seinän vieruksia, kun en osannut/halunnut hakeutua leikkeihin. Olin myös koulukiusattu, jonka valitettavasti otin sitten yläasteiässä takaisin ja aloin kiusaamaan muita. Nähdäkseni minulla ei ole hyvää sosiaalista silmää edelleenkään, vaikka olenkin nykyään tosi sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Kavereitakin on myöhemmin riittänyt.



Nyt vanhempana olen nähnyt mieheni kautta, millainen rikkaus sisarukset ovat elämässä. Olenkin aina vannonut, että jos ryhdyn lapsia hankkimaan, niitä tulee VARMASTI olemaan enemmän kuin yksi. Jos ei omia niin sitten adoptiolla. Omalta kannaltani ainoan lapsen kohtalo on -ei nyt pahimpia- mutta ikävä temppu lapsellesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin olin kyllä lapsena hiukan kateellinen serkuilleni ja kavereille, joilla oli sisaruksia.



Pidän ehdottoman tärkeänä että omilla lapsillani on sisaruksia.

Vierailija
30/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(pitäisi päättää hankitaanko lisää lapsia vai ei... olen kallistumassa siihen suuntaan että kyllä!)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole kärsinyt. Hänellä ollut aina paljon ystäviä. Ja paljon tavaraa ja harrastuksia(tietenkin, kun rahaa on riittänyt, kun ei ole montaa lasta)

Vierailija
32/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli ihanaa muuttaa pois kotoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

t. viiden äiti jolla kaksi koululaista

Vierailija
34/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mies varsinaisesti ole kärsinyt mutta, joskus on sanonut että ois ihan kiva jos olisi sisaruksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sain sisaruksiltani loppumattoman epäluottamuksen toisiin, koska he älyttivät pienempäänsä (minua) ihan jatkuvasti. Minusta tuli hyvin epäluuloinen ihminen. Ja sosiaalinen silmäni oli kodin jäljiltä valitettavasti täysin sokea. Käytin vuosia ammattiini liittyvän normaalin sosiaalisuuden opettelemiseen. Kotona olin oppinut vain puolustautumaan enkä osannut olla lainkaan aktiivinen sosiaalisesti.

Vierailija
36/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kavereita on riittänyt pienestä pitäen ja juhlat ollaan vietetty yhdessä serkkujen kanssa, joten vilinää on ollut ympärillä siitä huolimatta. Minusta liikaa korostetaan ainoana lapsena olemisen huonoja puolia, sillä kyllä siinä on hyviäkin puolia. Enkä mielestäni (tai kavereiden mielestä) ole yhtään sen lellitympi tai hankalampi kuin hekään, joilla on sisaruksia. Päinvastoin huomaa, että jotkut, jotka ovat joutuneet tappelemaan huomiosta, tekevät sitä aikuisenakin.

Toki minusta on myös kivaa, jos lapsella on sisaruksia. Ainakin meidän lapselle toivon sellaista myös, vaikka tiedän, ettei hän ainoanakaan mitenkään kärsisi.

Vierailija
37/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin nyt vanhempana. Olen kateellinen kavereilleni jotka puhuvat sisaruksistaan yms. Ja olen miettinyt mitä sitten kun omista vanhemmista aika jättää kun ei ole niitä sisaruksia muistoja yms jakamassa.

Vierailija
38/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi ihanaa jos olisi paljon sisaruksia ja lapsilla serkkuja!

kateellisena kuuntelen näitä, joilla on iso suku!

Vierailija
39/39 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joskus lapsena oli sellaista " miksei meillä ole söpöä vauvaa?" -tyyppistä mankumista isille ja äidille mutta se oli tasoltaan ihan samaa kuin " Äiti mä HALUUN tuon barbienuken/suklaapatukan/paloauton/prinsessamekon kun kaikilla muillakin on!" -tyyppistä mankumista. Ei siis oikeaa kärsimystä tai edes mietittyä halua tai tarvetta.



Aikuisenakaan en ole tarvinnut sisarusta. VAikea kuvitella olisiko elämä jotenkin erilaista jos sisaria olisi. Tuskin.