Te, jotkia saatte tahtonne läpi viranomaisten, myyjien tms. kanssa
Miten te teette sen? Siis, jos esim. lapsellenne ilmoitetaan hoitopaikka ja ette sitä hyväksy tai hankkimanne tuote/palvelu on jotenkin viallinen, käytättekö uhkailua, suostuttelua, kehumista vai miten onnistutte saamaan tahtonne läpi? Itse kun onnistun aina hankkimaan itseni vain vielä huonompaan tilanteeseen:( Tahtoisin oppia pärjäämään minäkin.
Kommentit (12)
Neuvotteleva tyyli ja " mähän en voinut tällaista etukäteen mistään tietää" pätee yleensä.
Ja vähän " pihalla" tilanteesta, ajattelevat varmaan että noin hölmöä ei tartte enempää pissittää ;)
Mies tahtoisi lähteä bilettämään, mutta kotonakin riittäisi hommia. Uhkailu, kiristys vai lahjonta. Minä kun inhoan olla se nalkuttava akka, enkä ole muutakaan keinoa keksinyt, niin mieshän sitten bilettää:(
olen helevetin määrätietoinen jyrääjä, jolle on turha napista vastaan
argumentoin ja perustelen olen tiukka (ukko tietää sen varsin hyvin, ei silti ole tossun alla)
aikani kun jallitan, mutta en menetä malttiani saan yleensä asiani läpi tai ainakin minulle sopivan kompromissin. tietty jossain vaiheessa voi olla hyödyllistä hieman suutahtaa, mutta palata nopeasti takaisin asiallisten kommenttien linjalle. ja jos jostain pitemmästä prosessista kyse, niin mietin etukäteen väitteitä ja vastaväitteitä, niin en jää kuin eno veneestä kun toinen lataa omat kommenttinsa.
lykkyä pyttyyn!
jos et hyväksy hoitopaikkaa, ilmoita vaan että sinne et vie ja viet nimeämääsi paikkaan silloin ja silloin ja hoito on järjestyttävä- saattaa tehota
niin että miehelle tulee pirun huono omatunto.
Tai sitten tosiaan kiukku, niin että tietää syntyvän sodan..
Tai sitten esittää " blondia" eli vähän tyhmää ja kehuu kuin fiksu mies on niin syö kädestä monta päivää.. ;)
Riippuu siis tilanteesta ja asiasta
yhteistyötä kanssasi, se on minun taktiikkani. miehiin vetoaa usein " pelastava ritari" -taktiikka, naisiin taas " ' äidillinen huoli" .
mieheni taas käyttää molempiin sukupuoliin " avuton ulkomaalainen" -taktiikkaa.
Minä käytän eri keinoja eri tyyppeihin ja tilanteisiin...
Välillä olen vähän maailmanmenosta pudonnut höpsö kotiäiti, joka herättää niin suuren suojeluhalun, että oksat pois.
Välillä puhun vaan niin paljon, että toinen ei huomaakaan antaneensa periksi.
Välillä saan vaan itkuraivarin, josta toinen pelästyy niin, että antaa oitis periksi.
Välillä jyrään vaan yli, enkä tingi vaatimuksestani, vaan soitan sitten esimiehelle, jos ei muuten tajuta.
Kaikkein eniten nyppii päällekäyvät jyrät, kaikki tietävät ja alentuvasti suhtautuvat ja sellaiset jotka perustelevat koko liikken kaatuvan, jos he nyt pettyneenä siirtyvät asioimaan toiseen kauppaan.
Itse asiakkaana saan aina tahtoni läpi, koska osaan välttää nämä sudenkuopat.
Asiallinen käytös on yksinkertainen ohje, ei kannata ottaa mitään omituisia rooleja jos ette ole ammattinäyttelijöitä. Ei ne myyjätkään ihan idiootteja ole ;)
Miehiin vetoaa nätti ulkomuotoni, saan aina joka paikassa hyvää palvelua. Naisille olen ystävällinen, mutta peräänantamaton. Olen sivistynyt ja kohtelias, hymyilen kuin aurinko, mutta juonikas....
En väitä että saan aina tahtoni läpi enkä haluakaan saada, koska työtä muutkin tekevät ja maailmassa on muitakin napoja kuin minun. Mutta jos en ole tyytyväinen johonkin, saan aina vähintään kunnon perusteet sille miksi minun pitää tyytyä.
Olen ystävällinen mutta tiukka, en anna periksi. Pysyn aina asialinjalla. Jutustelen kuitenkin myös jotain asian ulkopuolelta.
Ja ennen kaikkea uskallan kysyä/valittaa silloin kun aihetta on, myös kehua vastaavasti silloin kun se on tarpeen!