En uskalla seurustella kun minulla on ruma iso leikkausarpi

Multa löytyy 16 leikkausarpea jaloista ja kukaan existä ei ole ikinä sanonut niistä pahaa sanaa. Ihania miehiä ovat olleet ja nykyinen kaikkein paras.<3

Ketäpä oikeaa oikeasti haittaisi?

En vaan ymmärrä. Mulla on pelkästään kasvoissa yli 10 arpea, osa isompia, osa pienempiä. Vatsasta löytyy sektioarpi, reidestä iso ruma leikkausarpi, selästä pari, käsivarsista samoin... onkohan tossa edes kaikki.

Ikinä en ole niitä tajunnut hävetä tai peitellä eikä yhtäkään miestä ole haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Aika epäempaattista porukkaa paikalla. Ymmärrän hyvin, että arpi saattaa ahdistaa varsinkin, jos siihen liittyy kipeitä muistoja.

Miehiäkin ahdistaa kun ei saa pillua.

Tuleeko sitä empatiaa kun asiasta ulìsee?

Aika rajuja kommentteja. Tuskin ap on valinnut itse, että arpi hävettää. Ensin siis hankkisin apua siihen, ettet voi näyttää arpea ja siitä sitten seurusteluihin. Faktahan on, etteivät suuretkaan arvet häiritse tai edes kiinnosta muita. Ja jos häiritsevät niin sellaiset ihmiset ovat törppöjä eikä niihin kannata uhrata enempää aikaa. Mutta ensin pitäisi käsitellä miksi arpi häiritsee sinua ja voisiko siitä jotenkin päästä, jotta ei tarvitsisi pelätä arven näkymistä.

Hohhoijakkaa. Jos haet netistä kumppania, mainitse arvestasi heti esittelytekstissä, niin täydellisen kropan haluavat tietävät olla vastaamatta. Mikä tässä on nyt taas niin vaikeaa?!

Tuntuu, että kommentoijat ovat vanhempia ihmisiä, mutta minä Ap olen vasta 23. Nuoret varmasti tuomitsevat enemmän kuin vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus että on tyhmiä ihmisiä. Vai on leikkausarpi joku häpeä. Bikinit päälle ja kylpylään! Jos oikeasti häiritsee jotenkin kohtuuttomasti niin nätti tatuointi on ihan kiva idea.

Bikinit? Minulle miehelle? Äläs unta nää!

Veitola?

Mulla on varmasti kamalampia arpia, koska niitä on useita. Ekan seksin jälkeen mies niistä kysyi ja kerroin onnettomuudesta, josta ne tulivat. ”Hyvä, ettei noin ihana kuollut” sanoi mies ja ollaan oltu aika kauan jo naimisissa.

Jaa, itselläni on selässä lähes koko selän pituinen arpi. Mitä sitten? Miestä se ei haittaa ja kesällä se näkyy kaikelle kansalle.

Voi sinua kulta.

Leikkauksesta on jo aikaa, joten ihan ensi reaktio tuo ei nähtävästi ole. Käsittelitkö sairautesi silloin? Omaan vartaloon kajoaminen aiheuttaa aina jonkinlaisen menetyksen tunteen, se voi tuoda ' rikotun' olon. Yleensä asian kuitenkin suree; käy läpi, mitä koki, hyväksyy sen jotenkin osana omaa elämää ja sitten helpottuu. Mahdolliset arvet yms. jäävät ' muistomerkiksi', mutta eivät enää invalidisoi, niihin ei liity kipeitä tunteita. Jostakin syystä sinulle ei silloin tämänlainen prosessi, joka siis varmasti ihan mahdollinen nytkin, lähtenyt käyntiin.

Minusta sinun kannattaa olla nyt hellä ja armollinen sitä mennyttä haavaa kohtaan ja miettiä, mistä paranit, kun paranit sairaudesta, ja pikkuhiljaa antaa lupa tuntea itsesi ehyeksi ja kokonaiseksi jälleen. Siis uskaltaa luopua niistä epäonnistumisen tunteista, joita oot ehkä tähän asti kantanut. Voit vaikka aloittaa ostamalla hyväntuoksuista vartalovoidetta, hemmotella itseäsi ihan kehollisesti ja alkaa elämän pienin askelin uudelleen. Se kantaa.

Itselläni sellainen arpi myös; surin asian ja se suru jäi taakse; olen ollut hirveän kiitollinen siitä, että sain tämän elämän( minut hätäleikattiin eli elämäni pelastui silloin. )

Olen harrastanut paljon liikuntaa, ja myöhemmin, kun oli ' vireä aika' romanssien suhteen, kun olin hyvin aktiivinen; asia ei edes oikein tullut mieleen tai painanut ja vaikutti myös siltä, että se ei vaikuttanut mitenkään toisen sukupuolen reaktioihin ja ' innostukseen', vaan kaikki meni hyvin.

En näe itse arpea pahana, vain merkkinä siitä, kuinka hyvää työtä tekevät lääkärit ja se on vain osa olemustani; olen kokonaisuus enkä häpeä sitä. Kaikilla meillä on elämän varrella omat arpemme, toiset näkyviä, toiset näkymättömiä.

Siis unohda huoli, ole ylpeä itsestäsi ja ota käyttöön kaikki se elämänlahja ja ilo, kaikella tavalla, joka sussa on!

Lihavuus on pahempaa kuin arpi.

Ratkaisu : Mene instagramiin, esittele itsesi siellä kuvien kera, arpea peittelemättä ja kaunistelematta. Huomaat että saat yhteydenottoja ihmisiltä joille tuo arpi ei ole ongelma. Ja kun olet sen näyttänyt maailmalle, se lakkaa olemasta itsellesikin ongelma.

Itsellä on nuoruuden viiltelyarpia. Tulee aika hyvin selville omat ongelmat. Se on asettanut mulle kynnyksen olla kenenkään kanssa, vaikka voinkin nykyään paremmin. En jaksa selittää.

Mulla on todella isoja ja leveitä arpia pitkin kehoa onnettomuuden jäljiltä, olen ylipainoinen ja rumakin kuin mikä, mutta ihana ja komeaksikin kehuttu mies löytyi niistä huolimatta. Eikä arvet ikinä olleet este muillekaan mieskontakteille, korkeintaan ylipaino ja ruma naama.

Eli ei hätää!

Vierailija kirjoitti:

Mitä te ajattelisette, jos paljastuisi, että seurustelukumppanillasi olisi vatsassa ruma arpi?

En mitään ihmeellistä, elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Itsellänikin on näkyvässä paikassa n. 15 cm arpi, enkä edes yleensä muista sen olemassaoloa, eikö se ole ollut mikään kynnyskysymys yhdellekään kumppanille.

Ap, ongelmana ei ole arpesi, vaan huono itsetunto. Ajattelet varmaan, että elämäsi olisi toisenlaista ilman arpea. Minulla oli samanlainen suhde silmälaseihini. Ajattelin, että en voi seurustella kenenkään kanssa, koska minulla on niin vahva taittovirhe. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin olla ne lasit päässä. Minua oli kiusattu laseista ja kytkin ne itsetuntooni.

No, eihän se tietenkään ollut totta, että en olisi kelvannut laseineni. Mutta ymmärrän tuon ajatusvääristymän.

Ap, kukaan ei mieti seurustelukumpoaninsa arpia. Ei todellakaan. Kun joku rakastuu sinuun, hän rakastaa myös arpeasi. Näin se vaan on. Meillä kaikilla on joku epätäydellisyys. Emme vaan tiedä muiden jutuista, koska emme arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella. Meitä kiinnostaa enemmän ihmisen luonne ja se mistä ihminen puhuu ja mitä hän tekee.

Sanon näin. Arpi on varmasti itsellesi ongelma. Pienellä ajatusleikillä. Jos ryhtyisimme suhteeseen, varmaankin huomaisin arven. Arvostelisinko tms. No en. Se olisi osa sinua. Otan koko paketin. Siinä kohtaa, kun vaatteet lentää lattialle, joku arpi vatsassa ei tosiaan ole ensimmäisen mielessä ja hyvässä suhteessa olisimme jo puhuneet asiasta, ei minun, vaan sinun vuoksi, jotta tuntisit olosi luontevaksi. Jos, ja todellakin jos, sinä, ja nimenomaan sinä itse haluaisit jotain arvellesi tehdä esim. kirurgian kautta, toki tukisin asiassa. Tämä kuitenkin olisi sinulla ajatuksissa, joten kirjoitan sen tähänkin auki, muuten et asiaa täällä murehtisi.

Mulla on ollut arpi rintalastasta napaan 28v lähtien. En ole koskaan edes ajatellut asiaa vaikka se näyttää lähinnä kastemadolta. Virlä nyt 61v käyn bikineissä uimassa ja kehtaan olla alasti mieheni edessä