En uskalla seurustella kun minulla on ruma iso leikkausarpi
Olin monta viikkoa sairaalassa 10 vuotta sitten ja jouduin leikkaukseen. Nykyään olen ihan terve, mutta minulla on vatsassani ruma 10 cm pituinen leikkaushaava. En jaksa ruveta selittämään arpea saati ikinä pysty kenellekään näyttämään sitä.
Kommentit (51)
No minulla on melko pahat aknearvet naamassa, mutta olen seurustellut. Minulla on ystäviä ja minua rakastetaan.
Yksikään järjellä ja empatialla varustettu ihminen ei juokse karkuun vatsan arven takia. Jos löydät sopivan kumppanin ja asia mietityttää vielä, ota arpi rohkeasti puheeksi.
Mulla sama tilanne paitsi olen pari vuotta nuorempi. En voi käydä uimahallissa enkä saunassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te ajattelisette, jos paljastuisi, että seurustelukumppanillasi olisi vatsassa ruma arpi?
Ajattelisin, että hänellä on arpi.
So what.
Vaimollanikin on arpi ja puuttuu pieni osa yhdestä raajasta.
Ei se suhdettamme häiritse.
Ei se arpi haittaa "se oikeaa". Eikä siinä ole mitään vikaa. Ainoastaan leikkauksen syy voi häntä mietityttää ja terveysasiat, ellei hahmota sitä, ne voi selittää. Ei arpi rumenna ketään, ellei ole pinnallinen kroppaihminen. Tottakai voi näyttäytyä sen kanssa, joillakin on kasvoissa usea.
Tehdäänkö vaihtokauppa? Toiselta puolelta vartaloa löytyy (osittain näkyvä) vajaa 60 cm leikkausarpi joka on osittain levinnyt ja punoittava(keloidi)+ laaja pigmenttivirhe
Arvet ovat elettyä elämää. Yleensä kertovat voitetusta taistelusta, olivatpa ne leikkausarpia tai vaikkapa entisen ylipainoisen "raskaussarpia". Minultakin löytyy jälkimmäisiä.
-M29
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoijat ovat vanhempia ihmisiä, mutta minä Ap olen vasta 23. Nuoret varmasti tuomitsevat enemmän kuin vanhemmat.
Höpöhöpö taas. Mulla on ollut arpia pitkin kehoa yläasteelta asti. Eipä ole koskaan menoa tai seuran saantia haitannut.
Voi että ap! Etähalaus sinulle! Itselläni on isoja arpia vatsassa, vanhimmat 18-vuotiaana tulleita. En ole osannut niitä ikinä hävetä, mutta yksilöitähän me kaikki olemme ja käsittelemme asioita yksilöllisesti. Ikinä ei ole kukaan kommentoinut negatiivisesti arpiani, ainakaan läsnäollessani. Joskus joku pikkulapsi on arpia ihmetellyt ääneen rannalla tai uimahallin saunassa. Pikkulapsille tämä sallittakoon, eivätkä nämäkään ihmettelyt ole ikinä olleet negatiiviseen sävyyn ääneen sanottuja.
Toivoisin, että pystyisit käsittelemään omia tuntemuksiasi arpien suhteen vaikka sitten ammattiavun kautta. Sulla valuu osa elämästä ja sen iloista nyt hukkaan, jos et työstä mieltäsi painavaa asiaa.