Luitko/luetko satuja lapsellesi ?

No en nyt just satuja, mutta kirjoja luin paljon ennen kuin oppivat lukemaan, mutta luen kyllä edelleen, vaikken joka ilta.

Miksi yritit oikaista?

Luin niin paljon että päiväkodissakin sanottiin että lapsesta huomaa että hänelle on luettu paljon kun sanavarasto oli niin laaja. Mutta eipä tuo nykyinen täysi-ikäinen enää ole teininäkään juuri mitään lueskellut, äänikirjoja kuuntelee silloin tällöin mutta siinä se.

Olen todella huono lukemaan ääneen, sanat eivät tule ulos oikein, minulla on todettu lukihäiriö. Ihan yksinkertaiset sadut vielä menivät. Nyt meillä iltasadut lukee Storytel ja kaikki köllötellään samassa sängyssä kuuntelemassa.

Kyllä luin satuja lapsilleni kun olivat pieniä.

Satuja vähän, mutta muuten kyllä kaikkia lapsille suunnattuja kirjoja, kuvakirjoja ja lasten tietokirjoja. Pienempänä luettiin joka ilta ja luettiin tosi paljon. Nyt ekalla pari-kolme kertaa viikossa.

Lapsi on periaatteessa edelleen kiinnostunut kirjoista, mutta vapaaehtoisesti ei kirjaan itse tartu, vaikka lukee hyvin. Lukudiplomin kirjoja on saanut luettua lahjonta, uhkailu, kiristys- menetelmällä.

Lapsi nyt 3 ja iltasatu kuuluu jokaiseen iltaan. Myös päivällä saatetaan lukea kirja tai pari. Yhtään kertaa ei ole tainnut jäädä väliin ja asiaa toki helpottaa se, että niin kauan kuin hänelle on luettu, on myös malttanut kuunnella. Nyt homma mennyt siihen, että lapsi haluaa iltaisin oman kirjan ja heittelee väliin omia tarinoita, muka sieltä kirjasta lukien.

Lukekaa lapsille jos vain mahdollisuus! Kehittää todella paljon sanavarastoa ja mielikuvitusta.

Ihan liian vähän luen kuopukselle.

Pitäisi kyllä lukea enemmän sanavaraston takia jo. Itseä ärsyttää kun Suomen kieli katoaa ja olen sitä itse edesauttamassa lukemattomuudellani.

Esikoiselle luin paljonkin. Hän ainut jolla puheen kehityksen pulmaa. Puheen ymmärtämisen vaikeus mm ja jonkinasteinen lukihäiriö.

Olisikohan ollut enemmän haastetta jos en olisi lukenut?

Puheterapeutin mielestä juurikin sanavarasto oli hyvä.

Arjen kiireessä lukeminen vaan jää kun neljä lasta ja paljon kaikkia menoja.

No kokeisiin luen 😅🙈

Kuopukselle Pupu Tupunoita luen välillä ja yhtä Tammen kultaista kirjaa. Tosi vähän siis.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yritit oikaista?

Kunhan testasin lapsen muistia. Olin kuullut, että lapsi oppii aika nopeasti uusia asioita.

Tenava taisi osata kaikki kirjat ulkoa.  Ostin sitten kymmenkunta uutta kirjaa. 

Kerran yllätin lapsen kaapin takaa ja maalasi siellä huuliaan.  Matkimalla opittu. 

Olisinpa puhunut lapselle ruotsia ja englantia kotona. 

Lukisin, vielä ei ole lapsia. Itselleni luettiin paljon.

Minä myös oikaisen usein eli jätän joitain lauseita tai kappaleita sieltä täältä lukematta tai satuilen itse jonkun tutun sadun aukeaman tapahtumat lyhyemmin. Näin saadaan helposti luettua hyvinkin paksu satukirja alusta loppuun yhdeltä istumalta. Aina ei näin, mutta joskus näin enkä näe siinä mitään väärää. Eipä tule ylimääräistä vääntelehtimistä kun lasta jää vaivaamaan kuinka jokin piiiiiiiitkä tarina päättyy ja haluaisi kuulla sen loppuun vaikka on jo aika mennä nukkumaan. Lapset osaavat kyllä sietää sadun jättämisen keskenkin, mutta toisaalta heistä on extrakivaa kuulla satu loppuun. Uni on tärkeää, joten joskus tavoitteena on päästä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Joskus luen sanasta sanaan, joskus oikaisen. Tärkeintä kai se läsnäolo ja että hommat hoituu.

Halusin käyttää kotona myös saksan kieltä. Puoliso ei suostunut, koska ei ymmärtänyt sanaakaan.

Kyllä luin lapselleni hänen ollessaan pienempi. Edeten vauvakirjoista pitkiin satuihin/tarinoihin. Myönnän, että kun ois pitänyt olla jotain 30-sivuisia iltasatuja, siirryttiin suosiolla kirjastosta lainattuihin äänisatukirjoihin.

Meneeköhän lapsen pää sekaisin, jos päivähoidossa puhutaan suomea

ja kotona ruotsia, englantia ja saksaa?  Ranskaa, italiaa ja espanjaa ei hallita. 

Satukirjoja noilla kielillä on varmaan tilattava ulkomailta... Englantia pidän tärkeimpänä.

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän lapsen pää sekaisin, jos päivähoidossa puhutaan suomea

ja kotona ruotsia, englantia ja saksaa?  Ranskaa, italiaa ja espanjaa ei hallita. 

Satukirjoja noilla kielillä on varmaan tilattava ulkomailta... Englantia pidän tärkeimpänä.

Lapselle ei kannata puhua kieltä, joka ei ole oma äidinkieli tai jota ei hallitse lähes äidinkielen tasoisesti.

Ollaan luettu vauvasta asti joka ilta. Lapset ensimmäisellä ja toisella luokalla. Sanavarasto varmaan ihan hyvä, mutta lukeminen ei suju kovin nopeasti. Meillä on ehkä ongelmana se, että lasten lukutaitotasoa vastaavat kirjat ovat liian lapsellisia tarinoiltaan. Kun äiti ja isä lukevat jännittäviä tarinoita niin se lapsen lukukirjassa hävinnyt pupu ei niin kauheasti kiinnosta. Eivät siis omatoimisesti tartu kirjoihin vaikka niitä selkä vääränä kirjastosta joka viikko sinnikkäästi kannan kotiin.

Toivottavasti lukuinto kasvaa kun vaan lukeminen on tarpeeksi sujuvaa että voi siirtyä moniulotteisimpiin tarinoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän lapsen pää sekaisin, jos päivähoidossa puhutaan suomea

ja kotona ruotsia, englantia ja saksaa?  Ranskaa, italiaa ja espanjaa ei hallita. 

Satukirjoja noilla kielillä on varmaan tilattava ulkomailta... Englantia pidän tärkeimpänä.

Lapselle ei kannata puhua kieltä, joka ei ole oma äidinkieli tai jota ei hallitse lähes äidinkielen tasoisesti.

Ruotsiin 7-vuotiaana muuttanut lapsi osasi sujuvasti kahta kieltä.  Kotona puhuttiin suomea ja muualla ruotsia.  Joten en allekirjoita tuota edellistä kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän lapsen pää sekaisin, jos päivähoidossa puhutaan suomea

ja kotona ruotsia, englantia ja saksaa?  Ranskaa, italiaa ja espanjaa ei hallita. 

Satukirjoja noilla kielillä on varmaan tilattava ulkomailta... Englantia pidän tärkeimpänä.

Lapselle ei kannata puhua kieltä, joka ei ole oma äidinkieli tai jota ei hallitse lähes äidinkielen tasoisesti.

  

Ruotsiin 7-vuotiaana muuttanut lapsi osasi sujuvasti kahta kieltä.  Kotona puhuttiin suomea ja muualla ruotsia.  Joten en allekirjoita tuota edellistä kommenttia.

En ymmärrä, miten viestisi liittyy omaani. Siis aiotko puhua nyt tämän ruotsia osaavan lapsen kanssa ruotsia vai miten? Sehän on eri juttu, kun hän osaa jo kieltä.

Luen todella paljon, meillä on todella iso kasa kaikenlaisia satu jne kirjoja joita luen pojalleni.

Tuosta kielikysymyksestä ei loppua tule.  Juupas-eipäs tyylillä ei kukaan viisastu. 

Olisin laittanut lapseni kansainväliseen kouluun mutta puolisoni ei hyväksynyt. 

Tavoitteeni oli minimissään virkamiesruotsi ja äidinkielitasoinen englanti.