Reilu pariterapeutti? Miksi ovat aina miehen puolella?

Vierailija kirjoitti:

Meidän pariterapiassa oli kaksi terapeuttia, ja välillä tuli mieleen että ovat molemmat miehen puolella, ja mies puhui lööperiä. Meni vähän hukkaan tämä terapia, kun en uskaltanut sanoa siellä että mieshän valehtelee ja puhuu asiat ihan erilailla kuin kotona. Pariterapian jälkeen kun on lähdettävä sieltä miehen kanssa, eikä ne terapiassa puhutut asiat todellakaan jää sinne, vaan tulevat mukana kotiin ja riidaksi, jos sanon jotain "väärin". 

Narsistit osaa olla hurmaavia ja vakuuttavia. Kokemusta on. Lopulta ammattilaiset on aivan hämmentyneinä kun totuus valkenee heillekin. Että se ihastuttava henkilö onkin puhunut silmät suut täyteen paskaa, eikä ammattitaito olekaan antanut kykyä tunnistaa manipulointia.

Jos ei ole naisen puolella,niin sitten on aina naista vastaan.

Ei ole koskaan muuta vaihtoehtoa,missään,kavereissa yms.

Ei terapeutin tarkoitus ole olla kenenkään puolella eikä tuomari vaan saada asiakkaat keskustelemaan

asioistaan rakentavasti

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko aina näin, kun on itsellä vain 1 kokemus, mutta meillä kävi myös niin, että hurmaava narsistipiirteinen mies hurmasi myös terapeutin ja yhtäkkiä siellä selvitettiinkin vain MINUN ongelmianin. Ja koska olin herkässä mielentilassa, itsekin aloin uskoa että kaikki ongelmat johtuu minusta. Kun kerran miehen lisäksi ammattilainenkin niin tuntui uskovan. Vasta myöhemmin suhteesta irtauduttuani tajusin, että aika klassista narsistin käytöstä oli miehellä ollut, manipuloi niin minua kuin terapeuttia.

Minulle kävi myös niin, että terapiaan mentiin matalalla kynnyksellä heti ensimmäisen kerran jälkeen, kun seurustelukumppani kävi minuun fyysisesti käsiksi. No, sehän meni vaan siihen, miten hän kuvaili olevansa hyvästä perheestä ja minä rikkinäisestä ja koko homma lähti ihan väärälle tielle. Joku luonnehäiriö, narsismi tms. hänellä oli. En edes tuntenut koko ihmistä samaksi terapiassa kuin se, jonka kanssa muuten olin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko terapeuttia vaihtaa? Vaikka olisitkin se nipo nalkuttaja, ei ole kovin ammatillista asettua toisen puolelle. Ehkä jokin miehen käytöksessä on laukaissut sinun käytöksesi jne. Kyllä kummassakin on varmasti vikaa, eikä terapiaan voida mennä muuttamaan vain toista. Ei se vain toimi niin.

Ja taas päästiin tähän tämän palstan lempiaiheeseen: miehen vika, että nainen käyttäytyy huonosti :D

Meillä ensimmäinen pariterapiaistunto takana. Olipa kaamea kokemus. Itkin varmaan enemmän kuin koskaan päästessäni sieltä pois. Henki lähes salpautui, kun jouduin vieressä kuuntelemaan miten mies kehui itseään ja arvosteli minua. Surkuhupaisaa, mutta tunsin samalla syvää myötähäpeää miehen käytöksestä. Terapeutti kuunteli häntä kuitenkin kauniisti. Puheenvuorot meni mies 50 min. ja minä 10 min. Pitäisi varmaan laittaa hänelle viestiä, että käytä vaikka munakelloa, jos et muuten osaa jakaa aikaa tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko terapeuttia vaihtaa? Vaikka olisitkin se nipo nalkuttaja, ei ole kovin ammatillista asettua toisen puolelle. Ehkä jokin miehen käytöksessä on laukaissut sinun käytöksesi jne. Kyllä kummassakin on varmasti vikaa, eikä terapiaan voida mennä muuttamaan vain toista. Ei se vain toimi niin.

Ja taas päästiin tähän tämän palstan lempiaiheeseen: miehen vika, että nainen käyttäytyy huonosti :D

Oon eri. Taisit nähdä viestistä vain sen mitä halusit nähdä. Tuossahan sanottiin, että molemmissa varmasti vikaa. Ja sekin on totta, että joskus parisuhteissa toisen käytös laukaisee toisessa jotain. Ei sen tarvi olla sukupuolittunutta, vaikka tuossa viestissä esimerkit niin olivatkin. Toki siltikään tuollaisessa tilanteessa ei voi sitä toista syyttää, että kun sinä tuolleen niin minä sitten tälleen, mutta sen kuvion voi tunnistaa, sitä voi tutkailla, observoida ja saada tätä kautta informaatiota sen käsittelyyn. Ja toki myös voi oppia vaan tuntemaan ne tunteet, eikä toimia impulsiivisesti niiden mukana. Tunteet antaa kuitenkin arvokasta informaatiota, jos sen osaa vaan ottaa vastaan

Mun  ex-poikaystävä sai ylipuhuttua pariterapiaan eron jälkeen. Jostain syystä suostuin siihen, kun ajattelin, että ehkä siitä on hyötyä exälle itselleen,  kun oli narsistinen psykopaatti, valehteli, pahoinpiteli, huijasi rahat jne suhteen aikana.

Heti ensin minuuteilla terapeutti oli miehen puolella, kun mies oli se aktiivinen osapuoli ja oli varannut ajan. Mies tietysti puhui itsestään kauniisti, unohti mainita pahoinpitelyt, henkisen väkivallan ja rahojen huijaamisen. Minun syntinä oli se, että olin kirjoittanut päiväkirjaani, että joku poika yliopistolla oli ollut söpö. Tätä vatvottiin vaikka sanoinkin, että pikkasen epäeettistä lukea toisen päiväkirjoja salaa. Terapeutin mielestä se ei haittaa, kun olin kuitenkin ollut "petollinen" tms. ilmeisesi jonkin asian havannointi ja kirjaaminen ylös on jo syntiä, huh!

Kotitehtäviäkin olisi saatu, mutta siinä vaiheessa sanoin terapeutille, että toista kertaa ei tule, olen eronnut ja kiitän joka päivä jumalaa, että pääsin tuosta tyypistä eroon. Exä oli ilmeisesti ajatellut, että saavat terapeutin kanssa pääni pyörrettyä ja olisin ottanut hänet takaisin. EI pelkoa.

Täsmälleen sama kokemus täällä. Se oli outoa.

Lopuksi vain mies sai puhua. Itse olen vähäpuheinen, joten ei voi johtua siitä, että puhuin liikaa.

Mies valehteli ummet lammet, mikä tuli minulle esiin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ensimmäinen pariterapiaistunto takana. Olipa kaamea kokemus. Itkin varmaan enemmän kuin koskaan päästessäni sieltä pois. Henki lähes salpautui, kun jouduin vieressä kuuntelemaan miten mies kehui itseään ja arvosteli minua. Surkuhupaisaa, mutta tunsin samalla syvää myötähäpeää miehen käytöksestä. Terapeutti kuunteli häntä kuitenkin kauniisti. Puheenvuorot meni mies 50 min. ja minä 10 min. Pitäisi varmaan laittaa hänelle viestiä, että käytä vaikka munakelloa, jos et muuten osaa jakaa aikaa tasapuolisesti.

Tuttuni kertoi, että kun hän alkoi itkeä, niin terapeutti säntäsi toiseen huoneeseen.

Ja sä vielä maksat tosta ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ensimmäinen pariterapiaistunto takana. Olipa kaamea kokemus. Itkin varmaan enemmän kuin koskaan päästessäni sieltä pois. Henki lähes salpautui, kun jouduin vieressä kuuntelemaan miten mies kehui itseään ja arvosteli minua. Surkuhupaisaa, mutta tunsin samalla syvää myötähäpeää miehen käytöksestä. Terapeutti kuunteli häntä kuitenkin kauniisti. Puheenvuorot meni mies 50 min. ja minä 10 min. Pitäisi varmaan laittaa hänelle viestiä, että käytä vaikka munakelloa, jos et muuten osaa jakaa aikaa tasapuolisesti.

Tuttuni kertoi, että kun hän alkoi itkeä, niin terapeutti säntäsi toiseen huoneeseen.

Että sellainen terapeutti! Eipä tuosta paljon apua sitten ollut. Surullista. Toivottavasti ei sentään joutunut mitään maksamaan.

Terapeutit ovat todella helposti manipuloitavissa. Ehkä terapeuteiksi hakeutuu niitä kilttejä tyttöjä, jotka aivan sinisilmäisesti uskovat kaiken mitä sanotaan. Eikä se ole niin paha ominaisuus. Mutta ihmettelen, että eikö koulutuksessa opeteta mitään manipuloinnista ja miten se tunnistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse et siis huomaa vikaa itsessäsi.

Ja todellakin jatkuva nalkuttaminen on rasittavaa.

En ymmärrä nalkuttamista ja se yleensä johtuu siitä kun mies ei tee asioita haluamallasi tavalla. Huomioi myös miehesi, hän ei ole robotti jota pitää ohjailla.

Totta toinen puoli, mutta terapeutitkin ovat vain ihmisiä, joilla on ongelmia siinä missä autettavillakin.

Terapeutin kyllä kuuluu jättää omat ongelmansa työpaikan ulkopuolelle. Ihan niin kuin meidän kaikkien muidenkin. Työaikana pitää pystyä toimimaan ammattimaisesti, oli omia ongelmia tai ei. Jos ei siihen pysty, niin on sairasloman paikka.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kysynyt mistä tämä nipottaminen johtuu ja miten sinä koet tilanteen? Jos ei, niin terapeutti vaihtoon.

Tästä on minullakin kokemusta, että minun käytöstäni ruoditaan, mutta tilanteeseen johtaneet syyt eivät kiinnosta edes terapeuttia.

Eihän kukaan tyhjästä ole nipottaja vain siksi, että on niin kivaa nipottaa. Jokin syyhän sille käytökselle on, ja se pitäisi terapeuttiakin kiinnostaa, jos on yhtään ammattitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko aina näin, kun on itsellä vain 1 kokemus, mutta meillä kävi myös niin, että hurmaava narsistipiirteinen mies hurmasi myös terapeutin ja yhtäkkiä siellä selvitettiinkin vain MINUN ongelmianin. Ja koska olin herkässä mielentilassa, itsekin aloin uskoa että kaikki ongelmat johtuu minusta. Kun kerran miehen lisäksi ammattilainenkin niin tuntui uskovan. Vasta myöhemmin suhteesta irtauduttuani tajusin, että aika klassista narsistin käytöstä oli miehellä ollut, manipuloi niin minua kuin terapeuttia.

Kyllä, narsistin kanssa mikään terapia ei auta, ainoa keino on erota ja nopeasti... ja pariterapiat ovat rahastushuijausta... jos suhde ei toimi on aika erota...

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi ei ole ammattitaitoinen, niin kannattaa vaihtaa. Tuskinpa hän osaa auttaa teitä muutenkaan, joten ei ole mitään hyötyä käydä siellä ja miettiä sen jälkeen myös tyypin käytöstä omien ongelmien lisäksi.

Tottakai sinun pitää miettiä myös omaa käytöstäsi, mutta varmaan tiedät itse onko nipottaminen ongelma oikeasti vai ei.

Mulle se on ihan sama, mitä joku pariterapeutti sanoisi tai ei. Joskus voi olla kyse ihan siitä että on joidenkin tiettyjen syiden takia puolueellinen. Esim. kun ukko alkaa nipottaa jostain asiasta missä olen mukamas joskus kohdellut tai kritisoinut häntä väärin ja tiedän itse, että kyseisessä asiassa olen oikeassa eli syytä oli todellakin kritisoida jos asia annettaisiin vieraiden puolueettomien ihmisten pohdittavaksiksi ja arvioitavaksi, niin mitä pitäisi tehdä.

Sanoa vastaan oma pointti. Joo tietenkin, paitsi ehkä silloin ei kannata jos toinen saattaa saada siitä aggressiivisen reaktion, koska tajuaa että oli itse väärässä ja kritisoimkseni oli ihan aiheellista. Vähän vaikea tuolloin saada toinen edes tajuamaan tai miettimään miksi oli väärässä, kun ei anna puhua asiasta. Ei kaikkea voi kuitata tyyliin, et varmaan itse ole täydellinen, anna olla jne..senkö takia pitäisi toisen ollessa väärässä olla vain hiljaa ja antaa ymmärtää että on oikeassa. Siitä huolimatta kuka on kenenkin mielestä oikeassa pitäisi ainakin toisen antaa vastata rauhassa jotain edes asioihin, jotka esitetään aika rankkoina syytöksinä lähes aggressiivisesti. Varsinkin jos joukossa väärin muistamisia aika inhottavaa jos ei saa oikaista. Saattaa asiat hieman vääristyä, jos niistä ei kerrota juuri niin kuin oli.

Jos noin tapahtuu monta kertaa se toinen luulee 100% asioiden olevan juuri niin kuin kertoo ja näkee. Siksi "anna olla" on aika vaarallista, vaikka monesti on pakko antaa olla, kun ei saa vastata.

Hieman voi miettiä mitenköhän on jos toisen mielestä eli miehen tässä tapauksessa häneen toisiin kohdistuvat kritisoimiset ovat aina aiheellisia ja niitä pitää kuunnella, mutta häneen kohdistuvistaa ei pidä puhua. Niitä ei ole. Jos puhuu se on todella väärin häntä kohtaan ja saatta tulistui pahastikin.

Kehtaa vielä joskus väittää joillekin että eli minä ei halua puhua. Niin, no jos voi puhua vain häntä miellyttävistä jutuista, niin voihan sitä ajatella että ei oikein halua puhua niin paljon.

Jos on aihe, jossa on kovastikin erimielisyyksiä en mielelläni edes yritä puhua ellei kolmas aikuinen paikalle. Ei kehtaa niin tapellaa on vähän pakko kuunnella eikä lopeta keskustelua heti ensimmäisten lauseiden jälkeen uhkauksiin, kun menee itselle epämiellyttäväksi.

Mun kokemukseni on, että pariterapia on aivan turhaa. Siitä ei tule kuin vaan pahemmat riidat. Yksilöterapia sen sijaan voisi auttaakin, en tosin ole sellaisessa käynyt. Eipä olisi ainakaan toinen vieressä koko ajan keskeyttämässä ja puhumassa päälle.

Te, jotka olette pariterapiassa käyneet, niin montako kertaa kävitte? Oliko mielestänne hyödyllistä? Kävittekö yksityisellä vai kunnan tai kirkon järjestämällä terapeutilla?

Jos puolison kanssa keskusteleminen ei onnistu, niin ei se siellä pariterapiassa sen paremmaksi muutu.

Olen käynyt puolisoni kanssa pariterapiassa. Terapeutti oli ihan asiallinen ja ammattitaitoinen, vaikka mies saikin valtaosan puheajasta itselleen. Mutta terapeutin kysymykset olivat ihan relevantteja, joten tämä ajan jakautuminen oli minulle ihan ok. Ajanhukalta toki minun siellä istumiseni tuntui, mutta jos miehen sillä olisi saanut miettimään omia vastuitaan, niin olisi ollut sen arvoista.

Silloin jatkettiin vielä yhdessä pari vuotta, mutta kun aggressiivisuus ja vihamielisyys kasvoi, ja kun minuun kajottiin, niin se oli kerrasta poikki. En ole halunnut miehen kanssa sen jälkeen puhua, sillä se parisuhde on minun osaltani selvä. Minun kantani olen miehelle sanonut vuosien myötä moneen kertaan, enää en asiaa pui.

Nyt mies on herännyt, että haluaa keskustella, haluaa pariterapiaa, ja yrittää kiristää ja uhkailla minua osallistumaan keskusteluihin. Pariterapia on jo kokeiltu. Eihän se mitään muuttanut. Eikä minua mikään uhkailu, suostuttelu tai lupaukset saa palaamaan vaaralliseen väkivaltaiseen suhteeseen.