Mä oon niin täynnä tätä kotona olemista!
Tähän saakka on mennyt ihan hyvin tämä korona-aika, mutta nyt alkaa käymään tilanne hermoille jotenkin. Aamulla herätään, lapsi päiväkotiin, takaisin kotiin, kone auki, töitä. Mies tekee myös etätöitä, palaveria aamusta alkaen siihen saakka kun työpäivä loppuu. Vaikka olen omassa työhuoneessani, kuulen hänen jatkuvan puheen koko ajan. Kokonpäivää ei voi olla kuulokkeet päässäkään, kun korvat hikoaa. Omat lounaani tai kahvihetket eivät juurikaan satu samaan aikaan hänen kanssa, joten silloinkaan en pääse nollaamaan hiljaisuuteen. Tätä päivästä toiseen viikosta toiseen kuukaudesta toiseen, tiedätte kyllä. Koska korona. Työpäivän jälkeen lapsi päiväkodista. Mies on puhelias, nuorin on todella puhelias. Jatkuvaa puhetta aamusta iltaan. Isommat tulevat ja menevät.. Joskus käyn päivällä kävelyllä. Joskus iltaisinkin. Joskus hiihtämässä. Jumpat peruttu, uimahalli kiinni, kuntosali kiinni, leffaan ei pääse, ei teatteriin, ei mihinkään. Lapset käyvät toki isänsä kanssa iltaisin ja viikonloppuisin luistelemassa jne. mutta mulla oikeasti on niin mitta täynnä tätä kökkimistä, että oikeesti tarttisin useamman päivän ihan vaan sitä, että saisin olla ihan yksin, ihan kaikessa hiljaisuudessa, tekemättä yhtään mitään ja kuulematta kenenkään muun ääntä. Olisin paljon parempi ihminen varmaan sen jälkeen. Toisaalta kaipaan toimistolle töihin, yhteisiä lounaita eikä mitään eilisiä jämiä, sekä kavereita, kaikilla varmaan sama tilanne, ehkä kukaan ei enää jaksa pitää yhteyttäkään. Joskus soitellaan, aika harvoin kukaan soittaa, yleensä se olen minä. Mä yleensä viihdyn perheeni kanssa, mutta nyt kertakaikkiaan ahdistaa. Samoja fiiliksiä kellään?
Kommentit (28)
Mäkiiin huomasin eiilen kun teiin pestopastaaa niin levy oli selkeästi liiika kovalla ja piti vaihtaaa pannua, induktiolidet on niiin surkeiiita ja jos teen jotaiin niin haluan tehdä sen kunnnolla.. Jouduin sanomaan äitille että ajattel ennenkuin teet asioiita. Mä en yleeensäkkään vaikka asutaan samassa huusholllissa niin kohtaa vanhempiani useasti ja haluaiisin jo muuuttaa omilleni.
Olen täysin samoissa fiiliksissä. Yrjöttää omat kokkaukset ja samat seinät ja toisiimme törmäily ja jokainen päivä ihan samaa samaa samaa...
Olen myös kyllästynyt yrittämään olla kiitollinen että asiat eivät ole huonommin. Ottaa päähän tämä!
Eikö teillä ole ulko-ovea? Vai asutteko jossain maassa sellaisella alueella, jossa on ulkonaliikkumiskielto? Makaatko sairaalassa hengityskoneessa kuoleman kielissä? Oletko parantumattomasti sairas tai neliraajahalvaantunut?
En voi käsittää tällaista täysin joutavanpäiväistä kermapersemärinää, miten jotkut ihmiset osaavatkin tehdä elämästään oman päänsä sisällä noin vaikeaa? Minkäänlaista vastoinkäymistä tai muutosta ei siedetä ja sopeutumiskyky on täysi nolla.
Ota ero, anna lapset huostaan ja lähde Rioon koronabileisiin. Tai ole hiljaa.
Korvat hikoaa kuulokkeiden alla, omaan työhuoneeseen kuuluu miehen puhetta, joskus joutuu syömään samaa ruokaa kahdella eri aterialla. Ja mies on puhelias. Aivan kauheaa. Onko ihmisen kärsimyksillä mitään rajoja?
No tässä mun vastine.
Olen töissä päiväkodissa. Sinne on pakko mennä ei onnistu etätyöt.
Lapsia ei saisi tuoda sinne kipeänä mut ”tämä meidän Pirjo on nyt yskinyt jo viikon, joten eise nyt enää voi tarttua”
Räkäisiä lapsia pyörii ympärillä. Yskää ja köhinää räkää ja limaa.
Olisin niin mielelläni etätöissä!!
Ymmärrän kyllä sinuakin, Koita jaksaa.
Minulla tuli aamukahvin jälkeen löysä uloste, en tiedä miten selviän tästä.
Mitä siellä työpaikkalla on sanottu kun olet sinne suuntaan jutellut etätyön haasteista? Onko siellä esim max määrä kollegoita että sinulta on pääsy "evätty"? Etätyöhän on vain suositus.
t. vuoroviikoin kollegan kanssa etäilevä
Aloittajan naurettavasta itkuvirrestä tuli mieleen Pulttiboisin Tommy Ekblom-sketsit ”mä en jjjjaksa!”
Me tehdään aina kotitoimistossa töitä. Koronassa ainoa muutos on se, että arjen pyörittäminen hankalampaa. Lapset pitää kuskata joka paikkaan ja ruokakaupassa käydään mahdollisimman harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään aina kotitoimistossa töitä. Koronassa ainoa muutos on se, että arjen pyörittäminen hankalampaa. Lapset pitää kuskata joka paikkaan ja ruokakaupassa käydään mahdollisimman harvoin.
Miten ja mihin suuntaan sitä arkea pyöritetään, myötä- vai vastapäivään? Ja onko se pyörittäminen hankaloitunut siksi, että kotona on vähemmän tilaa pyörittää kun kaikki ovat kotona? Oletteko kokeilleet siirtää huonekaluja tai siirtyä pihalle pyörittämään?
olen ollut kotona (yksin) 14 vuotta. korona ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään.
Oot vaan liian nuori vielä. Ootas kun ikää alkaa olla 90, sinua kuskataan vaikket haluaisikaan, minne käsky milloinkin käy:-D
"Lääketieteellisen johtajan mukaan Digifundus Oy tuottaa
Jyväskylän kaupungin diabeetikoiden silmänpohjakuvausten lisäksi oheispalvelut,
joita ovat silmälääkärin lausunto-, ajanhallinta-, kutsu- ja
vastauskirjepalvelu.
Palvelukokonaisuuden sisältö on sovittu yhdessä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin
silmätautien yksikön ja Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa.
Lääketieteellinen johtaja toteaa, että vastauskirjeen lähettämisestä, sisällöstä
ja allekirjoituksesta on sovittu yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa.
Kirjeen tarkoituksena on lisätä diabeetikoiden tietämystä sairaudestaan ja sitä kautta
parantaa omahoitoa. Mikäli kirjeen saanut henkilö haluaa lisätietoja kirjeen sisällöstä,
on hänellä mahdollisuus saada lisätietoja paikalliselta diabeteshoitajalta tai omalta lääkäriltään."
---jos joku ei kuitenkaan jaksa/ehdi kokonaan lukemaan.
Lähettääkö ne kutsun kuvaukseen kaikille 100-vuotiaillekin?
Siinä kuvauksessa käytetään silmän mustuaista laajentavia tippoja, oftan Tropicamid
Sen pakkausseloste on kyllä melkoinen, kun apuaineiden listassa lukee Keuhkopöhön aiheuttava aine,
siis tuntien kuluttua!
Löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta: B e n t s a l k o n i u m k l o r i d i :
"aine on syövyttävää silmille, iholle ja hengitysteille.
Syövyttävää nieltynä.
Liuoksen nieleminen voi aiheuttaa aineen joutumisen keuhkoihin ja kemiallisen keuhkotulehduksen vaaran"
Bentsalkoniumkloridi