Lue keskustelun säännöt.
Kannattiko vaihto uusperheeseen?
11.02.2021 |
Muutama vuosi sitten se iski, mistä tällä palstallakin paljon puhutaan: rakastuminen avioliiton aikana. Tuli tunne että olin kohdannut sen oikean ja se tunne oli niin vahva että pelkkä ajatus avioliiton jatkamisesta väärän ihmisen kanssa teki kipeää. Järkeily ei auttanut, oman parisuhteen elvyttäminen väkisin ei auttanut, oli vain tunne sisimmässä että oma polkuni on tuon uuden kohtaamani miehen kanssa.
Mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä. Jääminen liittoon tarkoittaisi repivää tuskaa ja suorastaan kohtalon uhmaamista ja ero taas tarkoittaisi kivun tuottamista lapsille ja miehelle johon olin sitoutunut vaikka rakkautta ei erityisemmin ollutkaan. Elämäni oli siis suoranaista Hiljaiset sillat-kuraa ja halveksin itseäni näistä tunteista vaikka suhteeseen en alkanutkaan.
Päätin jäädä liittoon. Vuosia purskahtelin itkuun ilman näkyvää syytä ja tuo mies jäi kuin arveksi sieluun jota edelleen jatkuvasti ajattelen. En kuitenkaan kadu valintaani, sillä lapset saavat turvallisen lapsuuden ja tiedostan että vaihtamalla ei välttämättä olisi kuitenkaan parantunut vaan kaikki tunteet laimenevat ajan kuluessa. Uusperheiden elämää katsellessa olen usein jopa hemmetin helpottunut etten lähtenyt.
Miten te muut? Oletteko tehneet Meryl Streepit vai antaneet palaa? Kannattiko?
Kommentit (14)
Ehdottomasti kannatti. Ihana nuori uusi vaimo ja kokonaan uusi elämä, sain siivottua rupsahtaneen kuspäänalkuttajan elämästäni. Mun lapset ekasta liitosta eksän kans jo teinejä joten pärjäävät pian omillaan. Nykyisellä rakkaalla puolisolla yksi lapsi 4v tosi ihana poika jolle olen ihan kuin oikea isä. Lisäksi meillä 1 v yhteinen supersuloinen tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kysytkö tätä heiltä, jotka vaihtoivat perheen lennosta?
En ilmeisesti kuulu vastaajiin, koska minut jätettiin, ja kesti vuosia ennen kuin perustin uusperheen.
Minä jäin leskeksi 24 vuotta sitten. Uusperheen perustimme 22 vuotta sitten. Miehelläni on todella hyvät välit lapseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kysytkö tätä heiltä, jotka vaihtoivat perheen lennosta?
En ilmeisesti kuulu vastaajiin, koska minut jätettiin, ja kesti vuosia ennen kuin perustin uusperheen.
Tarkoitin niitä jotka rakastuivat toiseen mutta voit säkin toki avautua omista tuntemuksistasi :)
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin leskeksi 24 vuotta sitten. Uusperheen perustimme 22 vuotta sitten. Miehelläni on todella hyvät välit lapseni kanssa.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, en sovikaan vastaajaksi tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi alkanut ikinä seurustelemaan ukkomiehen kanssa. Ja vielä toisten lapset omaan huusholliin. Hyvä, että pärjää omiensa kanssa. Sivusta olen seurannut noiden uusperheiden elämää ja olen tehnyt omalta kohdaltani ihan oikean ratkaisun.
Avioliitto on kestänyt yli 40 vuotta ja olen ihan tyytyväinen. Luulen, että toinenkin osapuoli on. Ei oo ainakaan valittanut.
Hyvä ap. Hienoa, että ajattelit lapsiasi ja kestit houkutuksen. Ja myös miestäsi, joka ilmeisesti kunnollinen puoliso. Arki olisi tullut vastaan uudessa liitossa ja kaikki uusperheongelmat. Välit lapsiin olisivat ehkä menneet tai ainakin heikentyneet.
Nykyään mennään vaan omien halujen mukaan. Arvokkaampaa kuitenkin on ottaa myös läheiset huomioon. Tilanne on eri, jos liitossa on väkivaltaa tms. isoja ongelmia, silloin kannattaa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yleensä koskaan kannata. Siitä ne ongelmat vasta alkaakin.
Kyllä kannatti ero. Avioliittoni oli joku irvikuva. Tuli sitten hetki, jolloin oli mahdollisuus muuttaa elämä. Tartuin tilaisuuteen. Mitään uusperhettä en ole perustanut. Lapsista huolehdin yksin ja rakas miesystävä löytyy.
Exän kanssa en halua olla missään tekemisissä. Inhottaa koko ihminen, joten voitte vain kuvitella millainen aviomies oli. Ei mitään mahdollisuutta, että suhdetta olisi voinut jatkaa. Olimme lasten kanssa tiimi jo ydinperheessä, ja ex oli joku ulkopuolinen. Samoin jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatti ehdottomasti. Ex oli epäluotettava ja ilkeä tuurijuoppo. Nykyinen mies on luotettava ja meillä sujuu hyvin. Meidän molempien lapset ovat saaneet vakaan kasvuympäristön jossa aikuiset rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Alusta asti sovittiin ettei ruveta isäksi tai äidiksi bonuslapsille koska heillä on jo omat vanhemmat. Rooli on olla kodin toinen aikuinen. Kiinnitämme paljon huomiota siihen että lapset saavat tasapuolisen kohtelun ja riittävästi aikaa oman vanhemman kanssa, myös ilman bonusvanhempaa.
Olisin ehkä voinut alkaa noihin kuvioihin jonain pienen lapsen yh:na jos kohdalle olisi osunut vaikka elämäni rakkaus ja mies olisi ollut pätevä ja innokas perheen perustamiseen.
Myöhemmin jonkun vuosien ydinperhehelvetin päälle isojen lasten kanssa en todellakaan koskaan tekisi tuollaista up-irtiottoa. Lapsille ja erovanhemmalle itselleenkin parempi ettei väkisin yritetä tehdä perhettä uusista aikuisista jonkun kriisin keskellä. Ei taida olla kovin hyvä onnistumisprosentti näillä 😂 juu erovanhemman rakastumiset ja parisuhteet erillään, lasten elämään sitä ei tarvitse pakollista enempää sisällyttää. Voi kiesus näitä uusperseilijöitä.
Ainoat pari idyllistä uusioperhettä jotka tiedän ovat tällaisia, joissa (totaali- tai n. 95/5-)yh(äiti) on löytänyt paremman miehen pian, kun lapsi/lapset on jotain max 3-4v. Tai sitten on ollut jo teini-ikäiset lapset kun uusi mies on löydetty, niiden teinien isäksi ei ole alkanut uusi mies, mutta vielä on kerätty tehdä onnellisesti yhteinen kun -> potentiaalinen uusioperhe. (Sitten toki jotkut yh:t on löytäneet vaan edellistäkin paskemman miehen, joka tekee lapsipuoliensa elämästä kamalaa. Ja sori yh-isätapauksia en tiedä, ei torppia täällä päin).
Useimmat uusioperheet on kyllä jotain niiiiin kamalaa. Ihmisten olisi hyvä tiedostaa, että rakastuminen ihan pikkaisen hämärryttää sitä realismia ja se uusi parisuhde ihan oikeasti kannattaisi pitää ihan vaan aikuisten suhteensa, ei yrittää tehdä sun ja mun lapsista yhteisiä. Ei kuulkaas toimi ja lapsethan ne on jotka kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatti ehdottomasti. Ex oli epäluotettava ja ilkeä tuurijuoppo. Nykyinen mies on luotettava ja meillä sujuu hyvin. Meidän molempien lapset ovat saaneet vakaan kasvuympäristön jossa aikuiset rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Alusta asti sovittiin ettei ruveta isäksi tai äidiksi bonuslapsille koska heillä on jo omat vanhemmat. Rooli on olla kodin toinen aikuinen. Kiinnitämme paljon huomiota siihen että lapset saavat tasapuolisen kohtelun ja riittävästi aikaa oman vanhemman kanssa, myös ilman bonusvanhempaa.
Kiinnostaisi tietää kauanko tätä koetta on kestänyt?
Erosin ja se oli parasta ikinä! Monta vuotta mietin uskallanko ja pärjäänkö mutta vaihtoehtoja ei ollut. Liitossani olisin lopulta surkastunut kuin sammakon häntä.
Perushyvä avioliitto ilman päihteitä tai perheväkivaltaa mutta myös arvostuksen ja rakkauden puutetta. 14v sentään sinniteltiin.
Lopulta lähdin 3 lapsen kanssa ja olin 3v yksinhuoltaja. Lopulta tuli nuorempi mies joka halusi koko potin:)
Lapset ehtivät saamaan rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin, turvallisen ja kauniin kasvuympäristön ja yhteisön ( ystäväperheitä) joka huolehti toisistaan.
25v eletty onnellisina, nyt mieheni on jo rakas isoisä lapsenlapsille. Yhteinen lapsemme on vielä lukioikäinen.
Kannatti. Mun exästä näki jo nelikymppisenä naamasta sen, että kaljoittelu ei sitten pysynytkään hanskassa. Kasvoi myöhään isäksi, mutta on saanut anteeksi aikuselta tyttäreltään. Toinen liitto on edelleen onnellinen, eleltiin 14 v uusperheenä ennen kuin jäätiin kaksin.