ahdistaako teitä ihmiset jotka eivät puhu mitään?

mun veli oli sellainen muttei ole enää... onneksi. Olihan se hirveetä kun toinen

vain istuu eikä saa sanaa suustaan.

koska jos en kysele, ei puhuta yhtään mistään. Miksi se ei vuorostaan kysy jotain? Ärsyttävää.

joutuu tilanteeseen, jossa ns. kevyt rupattelu olisi paikallaan. Silloin itselle jää kaikki vastuu keskustelun edistämisestä.

siis niin, että muita ihmisiä ei ole paikalla. Miksi olet edes kutsunut tällaisen ihmisen kylään? Sitten taas jos on muita suulaampia ihmisiä paikalla, niin en ihmettele, jos joku on hiljaa. Itsekin olen rauhallinen enkä viitsi lähteä huutokilpailuun vilkkaiden ihmisten kanssa. Mutta on mulla sentään käytöstavat ja kahden tai kolmen kesken yritän virittää vähintään small talkia.

vaikka tuo puhumattomuus välillä saa melkein raivon partaalle t ap

Varsinkin jos kyseessä on joku marttyyrikasvatuksen saanut "en voi puhua mitään etten vain vaikuttaisi töykeältä ihmiseltä, eikä minulla ole myöskään mielipiteitä, ei mitään sanomista mihinkään, koska olen olevinani niin kohtelias"....

mutta jos hän on ujo?

Liikkuessa puhumattomuus ei iske niin rajusti silmille ja toisaalta vapaammassa paikassa juttu voikin alkaa luistaa.

On tosi raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa joka pistää muut tekemään kaiken työn sosiaalisen kanssakäymisen eteen.



Yksi alalaji tästä on ne ihmiset joilla olisi sanottavaa mutta jotka eivät suostu sanomaan sitä ilman että se pumpataan niistä irti. Jotka siis vähän vihjaavat että heillä olisi tarina, mutta kertovat sitä vain muutaman sanan kerrallaan niin että muiden pitää joka kohdan jälkeen kysyä että "no mitä se sanoi", "no mitä sitten tapahtui" jne.

Itse olen kai vähän tuollainen. Hiljaisempi kuin keskivertoihmiset.

vaikkei se varmaan reilua olekaan.



Kun ei se keskustelun ylläpitäminen ole välttämättä helppoa kenellekään, ja harmittaa jos jotkut eivät ikään kuin ollenkaan "tee omaa osuuttaan" vaan heittäyvät vain muiden viihdytettäviksi.

Jotkut niistä nyt vain ovat sellaisia. Meille "normaaleille" tutut vuorovaikutustaidot eivät päde.

Ja kyllä, minustakin se on ahdistavaa. Silloinkin kun ymmärrän mistä on kyse.

Monet suomalaiset naiset ovat tottuneet liian hyvään. He ovat liian mukavuudenhaluisia keskustelukumppaneita. Meillä täällä Keski-Euroopassa keskustellessa kuuluu esittää väliäänteitä ja kannustaa kumppania jatkamaan juttuaan, ikäänkuin antaa toiselle tukea että minä kuuntelen tarinaasi ja tahdon kuulla lisää. Mielestänni on vähän outoa olla seurassa, jossa yksi kertoo pitkää tarinaa ja muut istuvat hiirten hiljaa vieressä. Tällöin tulee tunne että onko joku kuollut kun kukaan ei uskalla äännähtääkään.

Vierailija kirjoitti:

vaikkei se varmaan reilua olekaan.

Kun ei se keskustelun ylläpitäminen ole välttämättä helppoa kenellekään, ja harmittaa jos jotkut eivät ikään kuin ollenkaan "tee omaa osuuttaan" vaan heittäyvät vain muiden viihdytettäviksi.

Tiedän näitä tapauksia. Yksi mua risoo erityisen paljon. Ei koskaan puhu mitään oma-aloitteisesti, mutta saattaa sitten letkautaa että "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten".

Tässä vaiheessa verenpaine alkaa olla jo kohtalaisen koholla. Tuo on niin hyvin sanottu, että toiset tulevat joukon jatkona muiden viihdytettäväksi. Raivostuttavaa. 

Pitääkin tehdä joskus niin, että ei itsekkään puhu yhtään mitään. Katsotaan sitten miten käy. Itse olen näitä "viihdyttäjiä". 

Riippuu ihmisestä ja tekemisestä. Jos tapaan kaukaisempaa kaveria vaikka kahvittelun merkeissä niin on se kyllä todella kiusallista, jos omalla vastuulla on keksiä koko ajan puheenaiheita ja kannatella keskustelua.

Ehkä nuorempana oleskelu kavereiden tai ystävien kanssa oli enemmän sellaista, että ei ollut kiusallisia hiljaisia hetkiä. Toki nykyäänkin ehkä ystävien kanssa voi olla vain hiljaa. Mutta kuitenkin tapaa nykyään harvemmin, niin olisi se ehkä hieman hassua olla suurimman osan ajasta hiljaa.

xxxxx kirjoitti:

Monet suomalaiset naiset ovat tottuneet liian hyvään. He ovat liian mukavuudenhaluisia keskustelukumppaneita. Meillä täällä Keski-Euroopassa keskustellessa kuuluu esittää väliäänteitä ja kannustaa kumppania jatkamaan juttuaan, ikäänkuin antaa toiselle tukea että minä kuuntelen tarinaasi ja tahdon kuulla lisää. Mielestänni on vähän outoa olla seurassa, jossa yksi kertoo pitkää tarinaa ja muut istuvat hiirten hiljaa vieressä. Tällöin tulee tunne että onko joku kuollut kun kukaan ei uskalla äännähtääkään.

Riippuu tarinasta; onko se kenties sellainen josta voi muodostua keskustelu.Harvempi ihminen kuitenkaan varsinaisesti on mikään tarinankertoja niin tällaiset pitkähköt monologit on hieman puuduttavaa kuunneltavaa. Itselläni on eräs kaveri, jolla ei tunnu olevan minkäänlaista sosiaalista pelisilmää. Puhelias hän kyllä on. Hän voi vaikka kertoa tarinan siitä miten on käynyt katsomassa leffan mutta aloittaa tarinansa suuriinpiirtein siitä miten on lähtenyt kotoa leffateatteriin. Jos on sosiaalinen niin mielestäni pitäisi huomata milloin keskustelukumppanit ovat kenties pudonneet kärryiltä tai eivät haluaisi kuunnella enää.

. . .

Mulla käy kylässä mieheni eräs sukulainen joka sitten hoitaa sen puhumisen muidenkin puolesta! Todella rasittava kun on koko ajan äänessä ja koilottaa omia asioitaan ja kehuskelee omilla ja perheen asioilla tai sitten valittaa milloin mitäkin vaivaansa. Ja kaikkia pitäisi kiinnostaa! Joskus se hiljaisuus olisi kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikkei se varmaan reilua olekaan.

Kun ei se keskustelun ylläpitäminen ole välttämättä helppoa kenellekään, ja harmittaa jos jotkut eivät ikään kuin ollenkaan "tee omaa osuuttaan" vaan heittäyvät vain muiden viihdytettäviksi.

Tiedän näitä tapauksia. Yksi mua risoo erityisen paljon. Ei koskaan puhu mitään oma-aloitteisesti, mutta saattaa sitten letkautaa että "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten".

Tässä vaiheessa verenpaine alkaa olla jo kohtalaisen koholla. Tuo on niin hyvin sanottu, että toiset tulevat joukon jatkona muiden viihdytettäväksi. Raivostuttavaa. 

Pitääkin tehdä joskus niin, että ei itsekkään puhu yhtään mitään. Katsotaan sitten miten käy. Itse olen näitä "viihdyttäjiä". 

ehkä se jopa odottaa että pitäisit kerrankin suusi kiinni ja kuuntelisit mitä muilla on sanottavaa. Joku ihmistyyppi ei vaan jätä toisille tilaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikkei se varmaan reilua olekaan.

Kun ei se keskustelun ylläpitäminen ole välttämättä helppoa kenellekään, ja harmittaa jos jotkut eivät ikään kuin ollenkaan "tee omaa osuuttaan" vaan heittäyvät vain muiden viihdytettäviksi.

Tiedän näitä tapauksia. Yksi mua risoo erityisen paljon. Ei koskaan puhu mitään oma-aloitteisesti, mutta saattaa sitten letkautaa että "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten".

Tässä vaiheessa verenpaine alkaa olla jo kohtalaisen koholla. Tuo on niin hyvin sanottu, että toiset tulevat joukon jatkona muiden viihdytettäväksi. Raivostuttavaa. 

Pitääkin tehdä joskus niin, että ei itsekkään puhu yhtään mitään. Katsotaan sitten miten käy. Itse olen näitä "viihdyttäjiä". 

ehkä se jopa odottaa että pitäisit kerrankin suusi kiinni ja kuuntelisit mitä muilla on sanottavaa. Joku ihmistyyppi ei vaan jätä toisille tilaa puhua.

Itse puhun tämän tapauksen osalta 30v. kokemuksella ja tiedän tasan tarkkaan miten käydään dialogia ja miten paljon annetaan toiselle mahdollisuutta osallistua. 

Se minkä havainnon olen tehnyt näistä ihmisistä niin ovat hysteerisen tarkkoja siitä että kukaan ei saa tietää heidän "yksityisasioistaan" mitään, ei mielipiteistä, ei mistään. Et silloin voi keskustella kuin säästä. 

Jos olet tällä asenteella liikkeellä niin on parempi pysyä kotona. Olen kieltäntynyt tapaamasta tätä kaveria jo kolmen vuoden ajan kun en jaksa olla aina se moottori ja ideatykki epäsuhtaisessa kaveruudessa. 

Pysykööt kotona märehtimässä yksityisasioitaan.