Deittailu tuntuu työnhaulta
Jo pelkän deittiprofiilin luominen tuntuu kuin kirjoittaisi työhakemusta. Vakuuta lukija jo ensimmäisessä lauseessa!
Sitten kun sun hakemus on ignoorattu ja ghostattu tarpeeks monta kertaa saatat jopa päästä treffihaastatteluun, jossa pitää samaan aikaan antaa itsestään tosi napakka kuva kuitenkin pienellä rennolla huumoritwistillä, ettei homma mene liian vakavaksi. Toisin sanoen enemmän sosiaalista naurua kuin aitoa naurua.
Lopulta kun olet suurin piirtein myynyt sielusi s*atanalle ja jos oikein lykästää saatat joskus päästä... (tähän kohtaan rumpujen pärinää).... MÄÄRÄAIKAISEEN PARISUHTEESEEN!!!
.
.
.
Juuh... En jaksa. En tiedä onko tää vain oman pääni sisäinen ongelma vai laajempi ongelma kun tuntuu ihan työn hakemiselta.
Kommentit (65)
Ehkä sun vaan pitäs mennä sinne baariin kun korona tästä vähän laimenee.
Niin, eikä se siihen suinkaan lopu vaikka työpaikan saisikin. Pomo voi olla ilkeä ja joutuisi sietämään kaikenlaista simputusta. Eikä auta vaikka yrittäisi miten hyvin työnsä hoitaa, vähänväliä olisi pomon toimistossa moitittavana.
Vierailija kirjoitti:
Parasta kun joku neropatti tulee aina sanomaan "miks sä niitä hakemuksia väkertelet, mee kysyy ihan suoraan livenä työnanatajalta"
Haha, joo tää, hahaha, tää toimi joskus ehkä 90-luvun alussa, hahahahah. Apua.
Ap
hih hih
Jos se on noin hankalaa, silloin ei ehkä tuollainen deittailu ole itselle sopivin tapa. Minä taas koin sen helpoksi, koska osasin ilmeisesti hyvin kirjoittaa kiinnostavia esittelytekstejä, ja treffeillä pystyin olemaan ihan luonteva ja ilmeisesti monen mielestä ihan kiinnostava, ja olen myös sitä kautta löytänyt seuraa. Mutta jos kokee uusien ihmisten tapaamisen noin hankalaksi, silloin tuo ei liene itselle se luontevin tapa pariutua.
Ei se vastapuolen näkökulmasta sen helpompaa ole. Kyllä sitä pomoakin ärsyttää, kun hakemuksista osa ei ole mitenkään tosissaan, vaan ovat lähettäneet saman liukuhihnahakemuksen joka työpaikkaan, osa vielä työkkärin pakottamana. Ja sitten jotkut valehtelevat sopivuuttaan juuri kyseiseen työhön.
Yritä siitä sitten seuloa oikeasti kiinnostuneet ja sopivat hakijat!
Ensimmäinen virhe on siinä, että deittailet netissä etkä IRL. Harrastelijoiden puuhastelua ja harvemmin siitä mitään tulee.
Parasta vaan olla oma itsensä. Jos vedät jonkun roolin päälle treffeille, joudut todennäköisesti pitämään roolia yllä koko sen "määräaikaisen" parisuhteen ajan. Ajanhukkaa minusta.
Joo mut se on pelin henki. Varsinkin alkuvaiheen deittailijat asettavat odotuksia ja ihan kuin luulisivat tunteiden olen valittavissa kuin suklaalevy kaupassa. Mut törmää myös kokeneisiin jotka hakevat oikeastaan vain sen tarvittavan panon.
Asenne ratkaisee miten deittailun näkee.
Totesin, ettei ole mua varten kokeiltuani pari kk. Treffeilläkäyminen on hiton rasittavaa. Yksi helmi tuli vastaan, mutta sitä ei kiinnostanut tarpeeksi.
Blah, antaa olla.
Minulle ei kyllä ole koskaan tullut tuollaista fiilistä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia...
Perusongelma on, että normaali arjessa ei juuri kohtaa potentiaalisia kumppaneita. Ellei kiinnosta roikkua baareissa, niin mahdollisuudet rajautuvat entisestään. Opiskeluaikana oli luontava kontakti potentiaalisiin ihmisiin, kun erilaisssa porukoissa pyörittiin. Nyt ollaan perheen, suvun tai kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Työpaikalla toki tulee kontakteja, mutta se on aina vähän niin ja näin millaisella fiiliksella itse kukin töissä on.
Myös työnhaku tuntuu ihan deittailulta. Jotkut ghoustaa ihan huolella.
On siis olemassa "pomoja" ja "alaisia" deittailussa, miten tällainen oikein määräytyy?
Sitä se on kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakeen toimeen, eikä se perinteinen parisuhde ole mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia ja "häviäjiä" on ne, jotka sen perinteisen parisuhteen haluaisi ja haluaisi sen perheen. Jotenkin näille "häviäjille" pitäisi saada omat markkinat, kun nettideittailu suosii ennenmään tätä kertakäyttökultuuria.
Juu kuulostaa ihan samalle! En ole parisuhdetta hakenut 25 vuoteen, mutta töitä senkin edestä.
Pidän kirjaa kaikista hakemistani paikoista. Mikä lopputulos, mikä vaikutelma haastattelussa jne. Kyllä vaan tekisin samanlaisen taulukon Tinder-deiteistä.
No jos tuntuu tuollaiselta, niin ehdottomasti kannattaa lopettaa ainakin hetkeksi. Deittailun pitäisi olla hauskaa ja tuoda iloa elämään.
Juuu ja nämäkin jotka näitäää ajatuksiaaan vaihtaa yksillä lauseillla niin ei ole mitäään älyllistä mielikuvitusta kuin kahlita itsensä tilapäiseeen liittoon joka sekiin pääättyy kun se vähäiisen älylllisen mielikuvituksen puuute nouseee esille ja katsotaan että on parempi erota ja harrrastaa vaikka enemmän irtoseksiä, muttta sekin voi olla myöhäistä jo jos viagraikä on jo saaavutettu.
Vierailija kirjoitti:
Parasta kun joku neropatti tulee aina sanomaan "miks sä niitä hakemuksia väkertelet, mee kysyy ihan suoraan livenä työnanatajalta"
Haha, joo tää, hahaha, tää toimi joskus ehkä 90-luvun alussa, hahahahah. Apua.
Ap
Parasta on kyllä se, kun kysytään miksi hitossa sinä haluat sen parisuhteen?
Vierailija kirjoitti:
Juuu ja nämäkin jotka näitäää ajatuksiaaan vaihtaa yksillä lauseillla niin ei ole mitäään älyllistä mielikuvitusta kuin kahlita itsensä tilapäiseeen liittoon joka sekiin pääättyy kun se vähäiisen älylllisen mielikuvituksen puuute nouseee esille ja katsotaan että on parempi erota ja harrrastaa vaikka enemmän irtoseksiä, muttta sekin voi olla myöhäistä jo jos viagraikä on jo saaavutettu.
Sinua ei onneksi tämä yhden lauseen älyllinen mielikuvitus kahlitse.
Parasta kun joku neropatti tulee aina sanomaan "miks sä niitä hakemuksia väkertelet, mee kysyy ihan suoraan livenä työnanatajalta"
Haha, joo tää, hahaha, tää toimi joskus ehkä 90-luvun alussa, hahahahah. Apua.
Ap