Lue keskustelun säännöt.
Mies stressaa kun joutuu hoitamaan arjen mun sairaslomalla
11.02.2021 |
Odottelen leikkausta sairaslomalla enkä pysty kotona tekemään kovin paljon ja lääkkeet joita syön kipuun saa aivot vähän sumeaksi. Sanoin miehelle että hän on nyt vastuussa arjesta kahden alakouluikäisen kanssa koska itse en nyt pysty siihen täysillä.
Aiemmin kotityöt oli jaettu suunnilleen niin että mies hoiti yksin imuroinnin ja harrastuksiin kuskaamisen ja laittoi usein ruokaa. Tähän päälle on nyt tullut lasten kouluasioiden hoitaminen, pyykinpesu, pölyjen pyyhkiminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen jne.
Sen verran kyllä pystyn tekemään että hoidan lapset kouluun, läksyt, iltapäivät sekä heille ruokaa aina kun voin (miehelle ei kelpaa että teen lapsille valmisruokaa joten hoitaa sitten kokkailun), pyyhin pölyt ja siistin paikkoja. Mies siis tulee töiden jälkeen niin että lapset on ruokittu ja asunto niin siisti kuin pystyn. Lapsilla ja miehellä on ikävä tapa jättää tavarat tasan sinne missä sitä on käytetty enkä jaksa enää sanoa asiasta joten muutama kaaos ryöppy löytyy.
Nyt mies on todella stressaantunut ja huonotuulinen. Ymmärrän että kaikki oman jaksamisen mukaan mutta itse olen hoitanut tätä arkea nyt 11 vuotta yksin vastentahtoisesti. Omasta mielestään mies on tehnyt jo todella paljon asioita kotona joten ei ole osallistunut muihin kuin yllä mainittuihin asioihin. Ei siis auta jos sanon että olisiko vihdoin hänen vuoro. Mies vetoaa että tottakai olen etätyössä pystynyt hoitamaan kaiken eikä ymmärrä että olen kuitenkin ennen viime maaliskuuta käynyt töissä ihan normaalisti.
Mielelläni imuroisin, veisin lapsia harrastuksiin ja tekisin itse ruokaa jotta olisi kunnon roolienvaihto mutta valitettavasti en vaan pysty siihen.
Mitä vaihtoehtoja tässä on:
A) Käytän vähäiset voimavarat siihen että yritän tukea stressaantunutta miestä ja yritän itse pysyä urheana leikkaukseen asti
B) Palkkaan meille jonkun imuroimaan ja pistämään tavarat järjestykseen? Mies ei myöskään halua maksaa siivoojaa ja mun mielestä on järjetöntä palkata joku pelkkään imurointiin ja pyykinpesuun.
C) Kaikki neuvot otetaan vastaan
Mies on vasta viime vuosina ruvennut tällaiseksi. Kun olin sektion jälkeen kotona niin kaikki hoitui mukisematta. Pelottaa jo etukäteen että mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen kun olen aivan poissa pelistä.
AP
Kommentit (35)
me saatiin sosiaaliapua kun influenssa kaatoi meidän molemmat ja osan lapsista todella rajusti. mä jouduin sairaalaan ja pienin myös mikä vaikutti avun saantiin. ainoa terve lapsi ei olisi pärjännyt ilman aikuista. no tästä on aikaa ja lapset jo isompia.
onneksi korona oli meillä lasten leikkiä (ihan noin se karanteeni meni) vain miehellä oli tukkoisuutta muilla täysin oireeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen tätä yhdeksi päivän miehenhaukkumis-trolliksi, mutta vastaan nyt kuitenkin. Jos yli 11 vuotta on jatkunut tilanne (?) niin silloinhan ne lapset on jo isoja ja osaa imuroida, pyyhkiä pölyt ja tehdä yksinkertaista ruokaa. Ainakin jos on yhtään jaksanut niitä kasvattaa ja opettaa.
Jos mies on ollut alussa hyvinkon osallistuva ( hoitanut imuroinnin, ruuanlaittoa ja kuskannut harrastukset) niin oudolta vaikuttaa, että yhtäkkiä passivoitunut. Eikö ainulle ole kelvannut hänen tapansa tehdä ja mies vetäytynyt? Kuulostaa masennukselta.
Eli miehelle on tullut lisätöitä vain pyykipesusta ja lasten kouluasioiden hoitamisesta (= wilma-viestien lukeminen?). Mies on siis suurimman osan kotitöistä tehnyt aina itse. Muut siistimiset voi kouluikäiset lapset itse tehdä. Millä tekosyyllä lapset eivät voi osallistua sotkujensa siivoamiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen?
Mies imuroi, laittaa ruokaa, kuskaa lapsia illat läpeensä pitkin kyliä ja ap "tekee kaiken yksin?"
Saattaa kyllä vähän erikoiseen valoon muutkin palstamarttyyrien valitusvirret siitä kuinka tekevät kaiken aina yksin.
Jos ne lapset on jo koululaisia, niin niiltähän sujuu se pyykkäys kun on vaan aikuinen ohjeistamassa. Ruuanlaiton kanssa sama juttu, kun tekee jotain helppoa ruokaa.
Einesruokien ja alusta valmistettujen ruokien välimaastossa on vaihtoehtoja. Nämä tällaiset Italian-padat ja muut, mihin lisätään paistettua jauhelihaa ja vettä. Niitä voi tuunata lisämällä pakastettua hernemaissipaprikaa niin saa ruokaan tolkullisen määrän kasviksia. Jalostajan hernekeitosta tulee hyvää kun lorauttaa kermaa ja lisää paistettuja pekonikuutioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa sekava teksti. Ensin sai kuvan, että mies hoitaa yksin ruoanlaiton, imuroinnin ja kuskaamiset harrastuksiin. Sinä pölyjen pyyhkinnän ja tavaroiden asettelun ( tämä mua vähän nauratti, kuka edes laskee nuo pikkupuuhat kodinhoidoksi,.....joku ketä haluaa liioitella osuuttaan?) pyykin ym. Eli reilulta jaolta kuulosti tähän asti.
Sitten sairastuit ja sinunkin osuutesi siirtyi miehelle?
Paitsi, että sitten vihjailit, että 11 vuotta olisit jo hoitanut kaiken yksin?
Aapeeta ahdistavat pilalle passatut lapset ja se, että mies ei nyt asettele sohvatyynyjä samaan tyyliin, kuin hän ennen.
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinä et palkkaa ketään. Mies palkkaa, jos ei pysty hoitamaan.
Nää on nyt niitä vastoinkäymisiä, joissa myös on luvattu rakastaa. Muistutapa miehelle tästä ja kehoita kasvamaan aikuiseksi.
Jos roolit olisi toisinpäin, tuskin olisi mitään vakeutta vaan sä hoitaisit ja mies makoilisi...
Kyllä se palkataan yhdessä! Molempien vastuullahan tuo on. Tottakai on rankkaa hoitaa lähes kaikki yksin.
Täällä nainen, joka oikeasti on hoitanut lähes kaikki kotityöt aina yksin. Mies tarttuu imuriin ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tavarat ja perkeleet lentävät, lattioita tai vessoja ei ole pessyt koskaan saati pölyjä pyyhkinyt. Pyykkejä sentään joskus laittanut, ruoan tekee ja tiskikoneen tyhjentää, mutta silloinkin olettaa mitalin saavansa. Mitään remppahommia ei täällä saa aikaiseksi, yleensä mä sitten lopulta toteutan ne ja kaikki mitä en osaa, kutsun isäni avukseni.
Mies on jatkuvasti pinnä kireällä ja olisi aina valmis vaan istumaan sohvalla suoratoistoja tuijotellen tai pleikkaria pelaillen. Riitoja tästä aiheesta ollaan käyty järjettömän usein, mutta mikään ei muutu. Hän muuttui tuollaiseksi, kun lapset oli tehty. Nykyään meidän elämä onkin minä ja lapset, mies jää aina kotiin, koska on niin helvetin vihainen ja hermostuu vaan kaikesta. Meillä on kivempaa ilman häntä.
Eroaminen on vaan vaikeaa, mietin aivan liikaa lapsiani. Samoin en ehkä yksin pystyisi lyhentämään asuntolainaamme ja menettäisimme ihanan kotimme. Myös teen vuorotyötä ja yksinhuoltajana se kaikki menisi vaikeaksi. Joten elämme näin. Parhaiten elämä rullaa, kun en pysähdy miettimään näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen, joka oikeasti on hoitanut lähes kaikki kotityöt aina yksin. Mies tarttuu imuriin ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tavarat ja perkeleet lentävät, lattioita tai vessoja ei ole pessyt koskaan saati pölyjä pyyhkinyt. Pyykkejä sentään joskus laittanut, ruoan tekee ja tiskikoneen tyhjentää, mutta silloinkin olettaa mitalin saavansa. Mitään remppahommia ei täällä saa aikaiseksi, yleensä mä sitten lopulta toteutan ne ja kaikki mitä en osaa, kutsun isäni avukseni.
Mies on jatkuvasti pinnä kireällä ja olisi aina valmis vaan istumaan sohvalla suoratoistoja tuijotellen tai pleikkaria pelaillen. Riitoja tästä aiheesta ollaan käyty järjettömän usein, mutta mikään ei muutu. Hän muuttui tuollaiseksi, kun lapset oli tehty. Nykyään meidän elämä onkin minä ja lapset, mies jää aina kotiin, koska on niin helvetin vihainen ja hermostuu vaan kaikesta. Meillä on kivempaa ilman häntä.
Eroaminen on vaan vaikeaa, mietin aivan liikaa lapsiani. Samoin en ehkä yksin pystyisi lyhentämään asuntolainaamme ja menettäisimme ihanan kotimme. Myös teen vuorotyötä ja yksinhuoltajana se kaikki menisi vaikeaksi. Joten elämme näin. Parhaiten elämä rullaa, kun en pysähdy miettimään näitä asioita.
Kirjanpitäjät työllistyvät tällä hetkellä hyvin ja palkkakin on hyvä, joten miksi et opiskelisi uutta ammattia. Ja kodissa sisältö on niitä raameja tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tätä, että aikuinen ihminen ei puhu puolison kansaa tästä, vaan tulee jollekin keskustelupalstalle heittäytymään marttyyriksi.
Olen yrittänyt keskustella mutta mies ei ole nyt kovin vastaanottavaisessa tilassa vaan alkaa karjumaan siitä kuinka hän tekee kaiken.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen, joka oikeasti on hoitanut lähes kaikki kotityöt aina yksin. Mies tarttuu imuriin ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tavarat ja perkeleet lentävät, lattioita tai vessoja ei ole pessyt koskaan saati pölyjä pyyhkinyt. Pyykkejä sentään joskus laittanut, ruoan tekee ja tiskikoneen tyhjentää, mutta silloinkin olettaa mitalin saavansa. Mitään remppahommia ei täällä saa aikaiseksi, yleensä mä sitten lopulta toteutan ne ja kaikki mitä en osaa, kutsun isäni avukseni.
Mies on jatkuvasti pinnä kireällä ja olisi aina valmis vaan istumaan sohvalla suoratoistoja tuijotellen tai pleikkaria pelaillen. Riitoja tästä aiheesta ollaan käyty järjettömän usein, mutta mikään ei muutu. Hän muuttui tuollaiseksi, kun lapset oli tehty. Nykyään meidän elämä onkin minä ja lapset, mies jää aina kotiin, koska on niin helvetin vihainen ja hermostuu vaan kaikesta. Meillä on kivempaa ilman häntä.
Eroaminen on vaan vaikeaa, mietin aivan liikaa lapsiani. Samoin en ehkä yksin pystyisi lyhentämään asuntolainaamme ja menettäisimme ihanan kotimme. Myös teen vuorotyötä ja yksinhuoltajana se kaikki menisi vaikeaksi. Joten elämme näin. Parhaiten elämä rullaa, kun en pysähdy miettimään näitä asioita.
Oletkohan mun ystäväni. Hänen miehensä tosin viitsii touhuta autotallissa, muuten ei. Kaksi kouluikäistä tyttöä eivät edes jää kolmistaan isänsä kanssa. Kovaa hintaa maksaa ystäväni "elintasosta" (ok-talo maalla), olen sen hänelle sanonutkin. Itse erosin ja löysin paremman jo ajat sitten, mutta olisin ollut mieluummin yksin kuin onneton...kai siksi, koska kasvoin itse onnettomien vanhempien perheessä. Siitä saa lapsi paskan parisuhteen mallin, niillä eväillä tulee alkuun tulee tehtyä virhearvioita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vasta käsi valtavan kipeä. Mies oli ärtyneen oloinen ja odotin että olisi edes jotakin tehnyt kotona että se käteni säästyisi hieman rasitukselta niin ei puhettakaan että olisi mitenkään auttanut. Höpisi kyllä että "nyt pitää huiluuttaa kättä ja ota tablettia jne jne!". Mutta ei rikkaa ristiin laittanut että olisi kotona jonkun homman tehnyt. Kerran pyysin apua ikkunan sulkemiseen kun käsi ei sinne antanut periksi ylähakasille niin tuhisee ja on hyvin ärtynyt ja otsasuoni alkaa pullottaa otsassa.
Ja sinä tuommoisen pask... eiku helmen ukoksesi otit. Harmittaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen, joka oikeasti on hoitanut lähes kaikki kotityöt aina yksin. Mies tarttuu imuriin ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tavarat ja perkeleet lentävät, lattioita tai vessoja ei ole pessyt koskaan saati pölyjä pyyhkinyt. Pyykkejä sentään joskus laittanut, ruoan tekee ja tiskikoneen tyhjentää, mutta silloinkin olettaa mitalin saavansa. Mitään remppahommia ei täällä saa aikaiseksi, yleensä mä sitten lopulta toteutan ne ja kaikki mitä en osaa, kutsun isäni avukseni.
Mies on jatkuvasti pinnä kireällä ja olisi aina valmis vaan istumaan sohvalla suoratoistoja tuijotellen tai pleikkaria pelaillen. Riitoja tästä aiheesta ollaan käyty järjettömän usein, mutta mikään ei muutu. Hän muuttui tuollaiseksi, kun lapset oli tehty. Nykyään meidän elämä onkin minä ja lapset, mies jää aina kotiin, koska on niin helvetin vihainen ja hermostuu vaan kaikesta. Meillä on kivempaa ilman häntä.
Eroaminen on vaan vaikeaa, mietin aivan liikaa lapsiani. Samoin en ehkä yksin pystyisi lyhentämään asuntolainaamme ja menettäisimme ihanan kotimme. Myös teen vuorotyötä ja yksinhuoltajana se kaikki menisi vaikeaksi. Joten elämme näin. Parhaiten elämä rullaa, kun en pysähdy miettimään näitä asioita.
Mulla oli kans aika kun hoidin kaikki yksin. Sit lopetin ja mies ryhdistäytyi vähäsen. Ajattele jos nyt sairastuisit niin pahasti ettet pysty tekemään mitään, luuletko että mies hoitaisi koko huushollin ja lapset? Voin sanoa että on oikeasti nyt aika tiukka tilanne päällä enkä edes putipuhtoista kotia ole lasten jälkeen kaivannut.
-AP
Miesvihaa on hankala lietsoa kotona oman miehen kanssa.