Millaiset huonot merkit tulkitsit hyviksi?

Luulin nuorena että komea mies leikkii saavuttamatonta, etäistä, ei puhumaan tottunutta, kavereiden kanssa menee aikaa ja on vain luonteeltaan vaikea. Todellisuus oli: pelimies, raha ensimmäisenä, avovaimo, ei kiinnostunut, narsistinen, alkoholisti, seksiaddikti, yökerhohai ja todella kontrolloiva. Mies oli esittänyt kunnollista sinkkua ja ahkeraa urainsinööriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kantapään kautta oppinut, että jos ihmisessä on ensitapaamisella jotakin outoa ja ällöttävää tai uhkaavaa, niin kannattaa pysyä kaukana tästä ihmisestä. Esim. yhdellä ystäväksi pyrkineellä ihmisellä oli huomattavan likaiset etuhampaat ja levotonta höpöttämistä ja nauramista, yksi hypisteli outoa ja vaarallista esinettä, yksi pyysi heti yhtä esinettä lainaksi, yhden naisen kotona oli kuukautisveret vessanpöntössä, yksi mies hymyili luonnottomasti ja pyrki viereeni. Yksi ystäväehdokas kertoi miten oli raivonnut joillekin muille ihmisille. Osa näistä paljastui aivan kammottaviksi ja vainoaviksi tuttavuuksiksi ja osan osasin jo väistää ja myöhemmin ilmeni että oikeassa olin.

Nuorempana annoin monesti uteliaisuuden voittaa varoitusmerkeistä huolimatta ja sain sitten kärsiä seuraukset.

Minä olin pitkään sellainen, joka antoi mahdollisuuden vähän hämärillekin tyypeille ja sain monesti kärsiä siitä. Syynä se, että minua pilkattiin lapsena ja nuorena oudoksi ja ajattelin, että en "ansaitse" tasapainoisia, nk. normaaleja ystäviä. Tiesin myös, kuinka kipeää syrjiminen tekee ja halusin itse toimia eri tavalla muita kohtaan.

Jouduin lopulta toteamaan, ettei kaikkien kaveriksi pidä ruveta pelkästä myötätunnosta. Erikoiset kiinnostuksen kohteet ovat fine, niitä on itsellänikin ja ne tekevät monista ihmisistä mielenkiintoista juttuseuraa. Sen sijaan en voinut enää hyväksyä mm. suodattamatonta möläyttelyä, ahdistavia seksuaalissävytteisiä juttuja, muuta iholle tunkemista, epäluotettavuutta ja välinpitämättömyyttä tai yltiönegatiivista, helposti provosoituvaa luonnetta. Ymmärsin, ettei ystävyys voi olla sitä, että yksi saa tehdä ja puhua mitä tykkää ja toisen tehtävä on vain kestää ja kannatella. Silloin tällöin huomaan vieläkin, että olen vaarassa lipsahtaa kaikkien epämääräisten tyyppien hyysäämiseen. Tunnistan kuitenkin ajatusmallin heti, kun se päälle napsahtaa ja pystyn korjaamaan käytöstäni välittömästi.

Itselläni on vähän samaa. Lievä "outous" tai erikoiset mielenkiinnonkohteet ovat kuitenkin eri asia kuin ilkeys, pahansuopuus, päihderiippuvuus jne. Ne omat rajat on vaan pakko piirtää johonkin.

Muutaman viikon viestittelyn jälkeen sanoo tykkäävänsä. Tapaaminen ja muutama viikko lisää ja jo rakasti. Ongelmaksihan tuo olisi pitänyt tajuta, mutta kun se vaan tuntui niin imartelevalta. Siihen päälle yhtäkkiset raivokohtaukset ihan käsittämättömän pienistä jutuista, jotka laitoin vaan jonkun höpsön persoonallisen temperamentin piikkiin.