Miksi työpaikkaa hakiessa pitää osata lässyttää, tarinoida ja mielistellä?

Olen ollut työelämässä 30 vuotta.

Ällistyttää se, miten helposti huijattavia ihmiset on.

Joku voi tulla töihin, mielistellä ylempiään, olla paskamainen alemmilleen, valehdella ympäriinsä, ja pärjätä erinomaisen hyvin.

Vain koska osaa näytellä.

Ihmiset on sokeita.

Olin valmistellut työhaastatteluun kaikkia fiksuja vastauksia, ja jopa muutaman humoristisen kommentin. 

Sitten haastattelu kesti kolme minuuttia ja kysyttiin, että voinko aloittaa samalla vai seuraavalla viikolla. Työ itsessään ei tietenkään ole mitään ruudin keksimistä, ja varmaan halusivat vain nähdä, että kyseessä on täysipäisen oloinen tyyppi, mutta tuntui silti hassulta nykyaikana. 

Kannattaa ajatella, että vastapuolella on Stalinin tai Hitlerin juoksupoika, joka testaa onko hakija valmis hyväksymään systeemin turhia kyselemättä. On vain se johtaja ja loput ovat sitten sen mielistelijöitä.

Hmm... Onkohan ap ollut useammassa kuin kahdessa työhaastattelussa elämänsä aikana.

Olen ollut haastateltavana ja haastattelijana. En tosiaankaan näe, että ihmisen pitäisi haastattelussa luoda itsestään jotenkin epäaito kuva. Jotta ihmiseen voi tutustua haastattelun aikana, pitää hänen olla avoin. Tässä suhteessa kovin sulkeutunut työnhakija joutuu varmaankin vähintään epämukavuusalueelleen ja siinä mielessä on "jotain muuta kuin oikeasti on". En kuitenkaan näe sitä "lässyttämisenä", "tarinoimisena" tai "miellyttämisenä".

Miten ihmiset jaksavat luottaa tulevaisuuteen sen kylmän totuuden edessä, ettei tästä maailmasta vaan löydy tuottavaa tekemistä kaikille. Mitä järkeä tässä olisi jatkaa opintoja (opiskelen alaa jolla työllistyminen on hankalaa) kun pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, että ei se tapahdu vaan itsestään. Se vaatisi tiettyjä ominaisuuksia minulta, joita minulla ei ole.

Just joo. Tuntuu, että nykyään halutaan että kaikki on jotain huippumielenkiintoisia erityisyksilöitä, joilla on säkenöivä elämäntarina.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Onkohan ap ollut useammassa kuin kahdessa työhaastattelussa elämänsä aikana.

Olen ollut haastateltavana ja haastattelijana. En tosiaankaan näe, että ihmisen pitäisi haastattelussa luoda itsestään jotenkin epäaito kuva. Jotta ihmiseen voi tutustua haastattelun aikana, pitää hänen olla avoin. Tässä suhteessa kovin sulkeutunut työnhakija joutuu varmaankin vähintään epämukavuusalueelleen ja siinä mielessä on "jotain muuta kuin oikeasti on". En kuitenkaan näe sitä "lässyttämisenä", "tarinoimisena" tai "miellyttämisenä".

Kyllä minun kokemukseni mukaan haastattelussa täytyy esittää olevansa erittäin kiinnostunut kaikista työtehtävistä, joita pestiin on ympätty. Jos sanot, ettei kiinnosta se 10% työajasta vievä tehtävä, joka nyt halutaan nakittaa uudelle koska se ei kiinnosta ketään muutakaan > et tule valituksi. Tämä naisvaltaisilla aloilla, miehiltä ehkä siedetäänkin sitä, ettei kaikesta ole innostunut. Naisten kuuluu olla nöyriä, myös naispomojen mielestä. Tarvitseeko sanoakaan, että hoitoalasta kyse.

Kahdeksankymmentäluvun alussa alkoi idioottimaiset vaatimukset työnhakijalle, sinun piti osata myydä itsesi, eli puhua kaikenlaista paskaa ja antaa rekrytoijien nöyryyttää, muistan yhdenkin kerran kun hain jotain pienipalkkaista hommaa, huoneessa oli kolme tyyppiä, joista yksi istui pöydällä, esiintyivät ylimielisen alentuvasti, olin nuori alta kahdenkympin ja kokemus on jäänyt inhottavana muistona mieleeni. Ko työtä en saanut, onneksi. 

Pikku hitlerien  kultakausi alkoi ja jatkuu edelleen.

Mun ongelmana on tosiaan se, että en osaa teeskennellä. Ja kun jos joutuu hakemaan työtä, joka ei itse asiassa kiinnosta, mutta olisi pakko saada työ koska laskut pitää maksaa, niin ollaan aika umpikujassa. Mä teen kyllä minkä vaan duunin tunnollisesti, en muuta osaa, mutta ei kaikki voi olla aina superkiinnostavaa. Enkä osaa teeskennellä, että olisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työelämässä 30 vuotta.

Ällistyttää se, miten helposti huijattavia ihmiset on.

Joku voi tulla töihin, mielistellä ylempiään, olla paskamainen alemmilleen, valehdella ympäriinsä, ja pärjätä erinomaisen hyvin.

Vain koska osaa näytellä.

Ihmiset on sokeita.

Itse työelämässä ollut 10-15 vuotta. Ensimmäiset 10 vuotta kyllä vietiin, kun pässiä narussa. Sitten työelämän kierous rupesi avautumaan. Rupesin seuraamaan ihmisiä. Ja juurikin sellaisia "menestyneitä", mitä he tekevät. Silmänkääntötemppuja ja ovelia huijauksia. Ns. tyhmä paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.  

Nykyään kyllä huomaan ihmiset, jotka vetävät tämän työroolinsa. 

Koulutus on tärkeää, mutta työllistymisen kannalta vielä tärkeämpää on sosiaaliset taidot ja suhteet.

Hyvin verkostoitunut ja sosiaalisesti lahjakas saa aina töitä, sellaisiakin joihin ei ehkä olisi täysin pätevä vs. pätevä, mutta heikommat sosiaaliset taidot omaava henkilö jolla ei ole verkostoja.

Tätä pohjaa vasten on kummallista, miten moni ylenkatsoo sosiaalisia lahjoja.

Lapsen kasvatuksen kannalta olisi oleellista viettää sosiaalista elämää, kyläillä ja totuttaa lapsi pärjäämään erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä sekä luottamaan itseensä, mutta sen sijaan moni kökkii kotona eikä arvosta sosiaalisuutta ja verkostoitumisen taitoja juurikaan.

Sitten tulee näitä katkeroituneita, poteroissaan kiltisti suorittaneita tyyppejä joilla on hyvät tutkinnot, mutta ei valmiuksia hyödyntää niitä.

Äly, tutkinto, sivistys jne. on ”vain” välineitä joita täytyy osata käyttää.

Nykyään ei ole mahdollista hakea töitä vaan koska tarvitsee rahaa. Jos haet johonkin ihan perushommaan, vaikka kassatyöntekijäksi, pitäisi olla viisivuotissuunnitelma ja tarinoida ummet ja lammet mikä just tässä salen kassalla työskentellyssä motivoi sua. Olen työskennellyt ravintola-alalla, ja jäin koronan vuoksi työttömäksi. No arvatkaapa työllistynkö, kun ravintolat ei palkkaa ja kaikkia muita töitä hakiessa pitäisi onnistua valehtelemaan että "juu, olen todella motivoitunut justu tähän hommaan, enkä hae tätä vain koska tarvitsen rahaa", vaikka on ilmiselvää että mieluumin hakisin työtä johon mulla on koulutus ja työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle soitettiin kotiin sohvalle ja pyydettiin töihin. Ei ollut edes työhaastattelua. Ensimmäisen kerran näin firmassa jonkin ihmisen naamatusten kun kävin laittamassa nimeni työsopimukseen. Kyseessä korkean tason asiantuntijatehtävä.

Korkean tason asiantuntija = Putki-Rane asentamassa Kalasataman torneihin vessan kalusteita?