Haluaisin lapsen, olisiko parempi vain erota heti, kun mies ei halua lasta?

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin tuossa ei oikein tehdä kompromissia. Jompikumpi joutuu hyväksymään toisen näkemyksen yhteiseksi. 

No ei vaan sehän on selkeä ero jos noin oleellisessa asiassa näkemykset eroavat.

Surullinen1234 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde kariutunee kuitenkin suurella todennäköisyydellä. Onko hän siinä kohtaa sellainen ihminen jonka vuoksi uhrasit hyvillä mielin unelmasi lapsesta?

Ei ole. Ja hänellä on omat perustelunsa, miksi ei halua. Koen ne myös hyvin pessimistisinä ja sekin häiritsee minua. Sekin on suuri ajatteluero. Minä nähdessäni perheitä, ajattelen, että haluaisin viettää sellaista elämää ja olla onnellinen. Nähdä kun lapsi kasvaa, olla vanhempi. Mies taas ajattelee eri tavoin ja on kielteinen.

Olen tietysti surullinen, koska myös rakastan miestä.

Ei kannata tuudittautua että lapsiperheet ovat onnellisia, kyllä ajoittain, mutta kokemukseni nyt neljävuotiaan vanhempana olen jo monen monta kertaa kironnut lapsen alimpaan helvettiin mielessäni. Halu heittää tavaroita pitkin ja huutaa kurkku suorana on älytön välillä.

Hillitsen itseni kyllä.

Että yleensä kaikki näkee vain ne positiiviset asiat kun näkevät lapsiperheitä nopeasti.

Julkisella ei oteta hoitoon ketään yli 40-v ja IVF jono on 6kk kun on päässyt hoitoihin, ja sitä ennen terveyskeskuksesta lähteneen lähetteen hyväksyminekin kestää, joten liikkeelleyksinäisenä naisena pitää lähteä 38 vuotiaana jos lapsen haluaa.

Itsellä 38v (parisuhteessa) suoraan yhden nega-tulos inseminaation jälkeen IVF jonoon, ja niitä IVF hoitoja tehdään julkisella vain kolme.

Tulin raskaaksi luomuna jonossa ollessa.