Testaa kultturellisuutesi - Osaisitko vastata näihin?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa, jota en tiennyt, oli seiskasointu. Kaikki muut ovat humanistille tuttuja eivätkä kyllä erityisen vaikeita kysymyksiä. Näitä kommentteja lukiessa on hämmästyttänyt, etteivät Odysseys ja Oidipus ole suomalaisille tuota tutumpia, vaikka luulisi niiden kuuluvan yleissivistykseen ihan lukiopohjalta samoin kuin Charles Dickens ja Shakespeare. Muut kysymykset olivat ehkä enemmän historiaharrastajille/yliopistotasoa/kirjallisuuden opintoja vaativia, mutta kyllä nyt Oidipus ja Odysseus pitäisi edes pintapuolisesti tuntea.

Varmaan moni ne nyt pintapuolisesti tunteekin. Ei toi sfinksi nyt se olennaisin ja tärkein osio Oidipuksen tarinassa ole, joten ei ehkä kaikilla mielessä. Samaten Odysseuksen vaimo Penelope, onhan niitä Penelope-nimisiä ihan oikeitakin ihmisiä vaimoina maailmassa. Ei voi päätellä, ettei jengi tietäisi Odysseuksen tarinasta mitään sillä perusteella ettei satu tietämään/muistamaan, mikä tyypin vaimon nimi oli. Nippelitietouttahan nämä ap:n kysymykset mittaavat, eivätkä siis edes pintapuolista tietoutta antiikin taruista ja kirjallisuuden klassikoista.

Ilmeisesti kultturelli ihminen hallitsee triviaa, oikeasti en osannut vastata yhteenkään, tietoisesti ole yrittänyt unohtaa Jaakobinpojat ja muun nippelitiedon päästäni.

Olen yrittänyt opetella oppimaan kokonaisuuksia, toki olen vain tyhmä lähihoitaja ja siltä alalta on päässä triviaakin.

Surkea kysely.

Tuossa oli jonkin verran yleissivistykseen kuuluvia kysymyksiä, ja nekin kaikki ap:n omalta alata. Loput sellaisia jotka huomanisti/kirjallisuuden/filosofian opiskelija tietää, enemmistö kansasta ei.

Jos minä olisin laatinut kyselyn samalla tapaa oman alani pohjalta, ap pärjäisi yhtä huonosti kuin vastaajat tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen. Tiedän oman alani tärkeimmät uurtajat ja avainhenkilöt. Viimeinen asia jota haluan vapaa-aikanani tehdä on lukea tai opetella kirjailijoiden tai hahmojen nimiä. Tiedän vähän taiteentutkimuksesta ja taiteesta, mutta siinäkin haluan pysyä vain nautiskelijana. Liika informaatio pilaa kokemuksen.

Taiteesta ei oikein voi nauttia ellei ymmärrä sitä. Esim. renessanssin taide toistaa loputtomilla variaatioilla mm. antiikin mytologiaa ottaen monesti samaan aikaan kantaa omaan aikaansa. Tietty sitä maalausta voi katsoa vain kivana kuvana, mutta aika marginaalinen natinto siitä ainakin itselleni tulee. 

Mutta tiedätkö mikä on hienoa? Jokainen voi ymmärtää ja ennen kaikkea kokea taidetta ihan omalla tavallaan :) ..eli jokainen ymmärtää taidetta. omista lähtkohdistaan, omilla tunteillaan, omilla kokemuksillaan, omilla tiedoillaan.

On ihan pähkähullua koittaa rajoittaa taiteesta nauttiminen vain jollekin marginaaliryhmälle. Taidettakin on niin valtavan monenlaista. Renessanssin taidekin on sitäpaitsi vain murunen meressä, eikä sekään tietenkään tarvi mitään opintoja alle, jotta voi vaikka jotain patsasta ihastella. Taide on kaikille. Ja sitä on valtavan monenlaista ympäri tätä palloa.

Voihan sioillekin helmiä heitellä ja ne voi ehkä ajatella, että kiva kivi. Nautintohan se niillekin voi olla. 

No eipä renessanssitaiteen syvällinen tuntemus näytä sinua paljon ihmisenä jalostaneen. Edellisen kirjoittajan kommentti oli loistava, kiitos siitä! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen. Tiedän oman alani tärkeimmät uurtajat ja avainhenkilöt. Viimeinen asia jota haluan vapaa-aikanani tehdä on lukea tai opetella kirjailijoiden tai hahmojen nimiä. Tiedän vähän taiteentutkimuksesta ja taiteesta, mutta siinäkin haluan pysyä vain nautiskelijana. Liika informaatio pilaa kokemuksen.

Taiteesta ei oikein voi nauttia ellei ymmärrä sitä. Esim. renessanssin taide toistaa loputtomilla variaatioilla mm. antiikin mytologiaa ottaen monesti samaan aikaan kantaa omaan aikaansa. Tietty sitä maalausta voi katsoa vain kivana kuvana, mutta aika marginaalinen natinto siitä ainakin itselleni tulee. 

Tämä on ihan henkilökohtainen valinta. Olen opiskellut vähän taiteentutkimusta ja se pilasi koko taiteesta nautiskelun vähäksi aikaa. Tykkään enemmän taiteesta niin, että siihen ei liity valmiita taustatarinoita. Silloin oma mielikuvitukseni lentää ja saan siitä mielihyvää. Ihmiset ovat erilaisia ja kukin tehkööt niin kuin tykkää :)

Tiesin näistä 11/18.

Olen ideologisesti työtön elämäntapahippi, juuri ja juuri puutarhurin tutkinnon lusinut. Silti olen kiinnostunut näistä kyldyyri jutskista. En vaan viitsi ap:n tavoin itseäni korostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, Indra oli vähän huono kysymys, en olisi itse osannut vastata. Sekoitin Agniin, tulen jumalaan.

--AP

hehhe, ai huono kysymys on sellainen, johon et itse osaa vastata :)

No joo, mun mielestä kysymyksesi on itse asiassa aika kapea-alaisia ja sisänsä myös suhteellisen tyhjänpäiväisiä, koska tarvii lähinnä nippelitietoa. Jos katsoo elämän, olemassaolon, maailman ja yhteiskunnan kannalta, saati sitten mitkä itselleni on parinvalinnassa niitä tärkeitä asioita, niin ap.n kysymyksillä ei ole oikeastaan (itselleni) minkäänlaista merkitystä. Ihan mielenkiintoisia ovat toki Kreikan jumaltarut ja hyvät kirjat, merkittävät menneisyyden taiteilijat yms. sinänsä, joista saattaa olla myös mielenkiintoista keskustellakin. No kullakin on tietenkin omat mieltymyksestä ja jos ap:n mieltymys on mm. kulttuurihistorian tunteminen, niin hyvä niin. ( Esim. maalaustaide taisi tosin esim. puuttua täysin ap:n kysymyksistä? siitä olisin itse tiennyt kenties vähän enemmän.) Toisilla on päällimmäisenä muunlaiset kiinnostuksen ja arvostuksen aiheet. Onko ap ymmärtänyt vielä elämässä, että ihmiset ovat keskenään kovin erilaisia ja kiinnostuksen kohteet ja osaamisalueet vaihtelevat suuresti?

Itse olen kiinnostunut kyllä myös kulttuureista ja taiteista. Taidetta lähinnä osaan itse tehdä muutamalla eri tekniikalla ja materiaalilla ja arvostan sen tarjoamia elämyksiä ja merkitystä ihmisten (sielun)elämässä ja myös taiteen yhteiskunnallista merkitystä. Historia ei ole oma intohimoni, vaikka taidehistorian pakollisia opintoja olenkin suorittanut joskus opiskelujeni yhteydessä. (Tiesin ap:n kysymyksiin kahteen vastauksen, vaikka olihan monet aiheet sinänsä tuttuja, joista kysyttiin, vaikkei sitä nippeliosaamista ollutkaan.) Itse olen enemmän kiinnostunut nykyhetkestä ja uuden luomisesta, muutoksesta. Muistikaan ei ole maailman paras. Lähivuosien politiikastakin tietäisin myös enemmän, koska yhteiskunnallinen vaikuttaminen myös kiinnostaa. Tykkään keskustella mm. olemassaolon arvoituksista ja psykologisista näkökulmista, yhteiskunnasta, ihmisistä. Kumppanissa arvostan empaattisuutta, luovuutta, reiluutta jne. ,mielenkiinnon kohteen saavat olla ihan hyvin erilaisia kuin itselläni. Arvomaailmoilla pitäisi olla jonkinlaista yhtymäköhtaa kyllä. Kullakin on vahvuutensa ja myös toiveensa kumppanilta.

Hindujumalistakin tiedän yhtä ja toista, taiteeseenikin tullut joskus otettua sieltä vaikutteita, mutta Indra ei ollut minullekaan tuttu. Muutaman hyvän näytelmänkin olen käynyt katsomassa, joista on saanut paljon ajatuksia ja tunteita ja joista on ollut myös mielenkiintoista keskustella, vaikken nyt muistanutkaan kuka Jumalaisen näytelmän on kirjoittanut. Äitini luki meille kreikkalaisia jumaltaruja lapsena, mutta Zeuksen isästä ei ole muistikuvaa. Jne...Mitä merkitystä? (Itseä kiinnostelisi kyllä nykyään ehkä enemmän suomalaisten muinaisuskomukset...)

No joo, taisi olla provokaatiota koko aloitus muutenkin. 

ps. vapaa-ajalle ihmisillä on valtavasti erilaista puuhaa tarjolla, vain mielikuvitus (ja joskus ehkäpä raha tai terveys) on rajana.

Indrasta ja Agnista sen verran, että nykyisessä akateemisessa tutkimuksessa ei ymmärretä edes sitä, että Indra, Agni ja muut sanat tai nimet kirjoitettiin sanskritissa brahmityylillä, joka polveutui arameasta(rm- raama tai mari). Indra ei alunperin ollut Indra eikä Agni Agni. Indra on sama tai samaa juurta kuin esim. Imatra. Imatra olisi kirjoitettu Imtra, Imdra tai Indra. Usein ensimmäisen tavun vokaali jätettiin kirjoittamatta eikä pitkiä vokaaleja kirjoitettu. Sanskrit on sekin suomea, tai monet kirjoitukset, joita tosin koottiin monelta alueelta ja murre voi vaihdella. Niin ima on viron vastine suomen emälle.

Ei kannattaisi elvistellä hirveästi kulttuuritietoudella, jos se on vain ulkoaopittua metsäläisen pönöttämistä asioilla, joista ei todellisuudessa tiedä mitään.

Sen verran vielä, että ketjussa 'Kieliketju- kieli solmussa, vai onko? ' on esimerkkejä vedateksteistä.

Nykyinen historian, arkeologian, kielitieteen ja muu muinais-/ kulttuurien opetus ja tietous on todella huonotasoista. Arkeologian puolella kyllä on huomattu esim. antiikin Kreikan tradition vastaavuus pohjoisen legendoihin. Näitä on mm. tarina kurkia tai hanhia metsästävistä kääpiöistä. Kreikan taruissa mainitut lapithit vastaavat suomalaisten lappeja, vrt. lapinrauniot. Ilia ja Odysseys- kuvaukset sijoittuvat Suomen Toijaan ja ylipäänsä pohjoiseen mm. Felipe Vinci on kirjoittanut tästä. Akaa oli Achaen. Useat italialaiset ym. akateemikot pitävät Vincin johtopäätöksiä uskottavina. Nämä ihmiset olivat alkuperäistä, varsinaista euripidiarjalaista väestöä, oikeita suomalaisia. Nykyinen populaatio vain rypee arjalaisten identiteetillä ymmärtämättä mitään tästä etnokulttuurisesti suomalaisuudesta.

Tilanne on todella huono kenttäarkeologiassa, koska useimmat arkeologit ovat siperian-tms. metsäläispopulaatiota, jolla ei ole mitään käsitystä muinaissuomalaisten arjalais/protogermaaniheimojen kulttuurisesta tasosta. Eräskin täysin va'jaa vino'silmä selitti, että on suotavaa etsiä vain tervahautoja. Vuorilinnan kiviset lidarkartassa näkyvät rakenteet tämä sivistyksen ja tutkimuksen taakka selitti luonnontekeleinä, samoin geometrisen ison kuutiorakenteen. Vastaavia vuorilinnoja ym. oli mm. Ananjino kulttuurissa. Kyseessä ovat selvät rakenteet, joista normaali ihminen kykenee huomaamaan, että ne ovat ihmisen tekemiä.

Suomessa on tuhoutunut paljon arvokkaita muinaiskohteita ja kalmistoja, koska siperianmong'oloidiset yms. 'asiantuntijat' eivät kykene tunnistamaan kohteita. Tilanne on oikeasti todella järkyttävä. Tähän pitäisi välttämättä saada muutos.

Vierailija kirjoitti:

"Khemin kuoleman maailman 9 porttia joiden läpi kuljettava että saavuttaa ikuisen elämän"

Khemi oli muinainen Egypti ja sieltä tulivat sekä suoraan, että "Viron" ja "Ruotsin" kautta kalmistokulttuuria edustaneet suomenheimot, jotka perustivat kuningas-/siirtokuntia myös muihin Pohjoismaihin. Ei ole muita suomalaisia kuin nämä heimot.

Mitä tulee 9-symboliikkaan, niin se kuvasi näitä heimoja ja esiintyy mm. maailman puussa (Iggdrasil-Ikkit rasil), jossa jokaisella heimolla oli oma maailmansa tai valtakuntansa puun oksilla. Sama yhdeksän toistuu monessa muussakin yhteydessä Kalevalaa myöten ja jopa kasaarien yläluokka oli samojen heimojen jäseniä. Kasaarien valtakunta jaettiin yhdeksään provinssiin, yksi kullekin heimolle. Yhdeksän oli alkuaan Enkin, sumerien anunnakin numero. Sumerit puolestaan Somero, jolla oli jatkuvuus mm. Lähi-idässä ja Suomessakin.

On jotenkin uskomattoman kehitysmaalaista, että täällä nykyään rypevät, tänne tsaarin aikaan väkisin poljetut jurt'tary'ssäläiset siperianmong'oloidit hourivat olevansa 'alkuperäisiä suomalaisia'. Ja selittävät kuola valuen lainanneensa sanoja 'arjalaisilta' ja 'germaaneilta' (kyseisten omaan kieleen).

Että sellaista 'kulttuuritietoutta'. 🙄

Mistä mä nyt tiedän olenko mä 'alkuperäinen suomalainen' vai 'jurttaryssä'? Ja laitatko linkit luotettaviin lähteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen. Tiedän oman alani tärkeimmät uurtajat ja avainhenkilöt. Viimeinen asia jota haluan vapaa-aikanani tehdä on lukea tai opetella kirjailijoiden tai hahmojen nimiä. Tiedän vähän taiteentutkimuksesta ja taiteesta, mutta siinäkin haluan pysyä vain nautiskelijana. Liika informaatio pilaa kokemuksen.

Taiteesta ei oikein voi nauttia ellei ymmärrä sitä. Esim. renessanssin taide toistaa loputtomilla variaatioilla mm. antiikin mytologiaa ottaen monesti samaan aikaan kantaa omaan aikaansa. Tietty sitä maalausta voi katsoa vain kivana kuvana, mutta aika marginaalinen natinto siitä ainakin itselleni tulee. 

Mutta tiedätkö mikä on hienoa? Jokainen voi ymmärtää ja ennen kaikkea kokea taidetta ihan omalla tavallaan :) ..eli jokainen ymmärtää taidetta. omista lähtkohdistaan, omilla tunteillaan, omilla kokemuksillaan, omilla tiedoillaan.

On ihan pähkähullua koittaa rajoittaa taiteesta nauttiminen vain jollekin marginaaliryhmälle. Taidettakin on niin valtavan monenlaista. Renessanssin taidekin on sitäpaitsi vain murunen meressä, eikä sekään tietenkään tarvi mitään opintoja alle, jotta voi vaikka jotain patsasta ihastella. Taide on kaikille. Ja sitä on valtavan monenlaista ympäri tätä palloa.

Voihan sioillekin helmiä heitellä ja ne voi ehkä ajatella, että kiva kivi. Nautintohan se niillekin voi olla. 

Sinä voit harrastaa vaikka sitä eurooppalaista renessanssitaidetta ihan niin paljon kuin sielu sietää ja tulkita sitä antiikin silmälasien läpi niin paljon kuin haluat, ja saat varmasti siitä itsellesi paljon, mutta toisten ihmisten erilaisen lähestymistavan ja erilaisten lähtökohtien sekä näkökulmien vähättely ja ymmärtämättömyys ei ole ainoastaan yksisilmäistä, vaan itse asiassa myös aika rumaa ja ylimielistä ja osoittaa myös tietämättömyyttä taiteen moniulotteisuudesta. Onneksi sun mielipiteelläsi ei ole mitään merkitystä sille, miten monella tapaa taiteesta voi nauttia ja miten monella tasolla se vaikuttaa. Eivätkä nämä lukemattomat tavat ole yhtään vähäisempiä kuin omasi.

Tuskimpa sinäkään tiedät esim. jonkun tietyn afrikkalaisen heimon taiteen tausoista, historiasta ja kulttuurillisista yhteyksistä, jos vaikka yllättäen vastaasi tulee ja silmiisi osuu jokin hienosti koristeltu ja kaiverrettu naamio, ja silti voit sitä ihastella ja se voi herättää monia tunteita ja mietteitä. Vai pystytkö tähän? Vähän surullista, jos ei pystyisi. Tai vaikka graffitit, katutaide, tanssi, teatteri, sirkus tai vaikkapa sahan soitto jne jne.. värit, valot, äänet, kokemukset, tunnelmat, voima, herkkyys, ilo, suru .. eripuolilla maailmaa. Kuka mitäkin mistäkin saa, mikä ketäkin koskettaa.

- taide on kaikille

Peruskoulupohjalta, melkein kaikki tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisin ap:n kahvin merkeissä, voisin kysyä:

Nimeäisitkö kolme naiskirjailijaa, joiden teokset ovat vaikuttaneet sinuun?

Säveltäjät ja kuvanveistäjät käyvät toki myös, otetaan nyt nämä, kun heistä oli puhe alun kysymyssarjassa.

Oletko vielä linjoilla? :)

No luonnollisesti Mary Shelley. On luultavasti yksi parhaimpia. Sanon "luultavasti" koska olen lukenut pelkästään Frankensteinin. Lagerlöf - luin sen paksuimman romaanin, ja tarinankertojana pesee Waltarin. Toni Morrison on musta amerikkalainen naiskirjailija, jonka tunnen useasti kirjasta. Englannin kielen käyttö on hyvin vaikuttavaa. Virginia Woolfilla on aika omaperäisiä ajatuksia kerrontatyylistä. Beauvoir ei romaanikirjailijana niinkään ehkä ole vaikuttanut minuun, mutta ne on hallittuja ja monipuolisia. (toisin kuin sen maoismin myönteiset haastattelut). Marguerite Durasta olen ajatellut seuraavaksi lukea. Tosin onko sillä paljon väliä jos on mies tai naiskirjailija

^

AP