Nuoret, älkää tehkö ammatinvalintaa pääsyynä hyvä palkka ja työllistyminen

Parastahan se olisi, jos kiinnostuksen kohde olisi joku rahakas ammatti. Olen sivusta seurannut folkloristiikan yms huuhaatieteiden opiskelijoiden elämää ja he ovat kaikki onnettomia ja masentuneita. Oman alan töitä ei ole. Tarpeeksi hyvä palkka mahdollistaa mukavan elämän vapaa-ajalla ja kuka muka tekee töitä huvikseen? Uskallan väittää, että suurimmalle osalle palkanmaksu ajallaan on se tärkein syy miksi töitä tehdään.

Paras tehdä sellainen ammatinvalinta, jolla elättää itsensä ja perheensä, työn, jota sietää tulematta hulluksi, mutta sitä ei tarvitse rakastaa eikä sen tarvitse olla elämän tärkein asia. Ja sellainen ala, jolla työllistyy. Silloin on rahaa harrastaa jotain, mitä oikeasti tykkää tehdä, vaikka taiteilla tai pitää puutarhaa tai hoitaa eläimiä. Tai lomailla, asua väljemmin, antaa lasten harrastaa haluamaansa asiaa jne.

Kannattaa myös muistaa, että se kiva harrastus ja elämän tärkein asia muuttuu monesti rasitukseksi ja taakaksi, jos siitä tulee ammatti ja etenkin, jos sitä tekee yrittäjänä. Esim. ratsastuksenopettajat tai ratsutallin pitäjät eivät yleensä ehdi itse ratsastaa tai hoitaa hevosia ja stressaavat toimeentulosta, eläinten terveydestä ja tonnien eläinlääkäri- ja kengityskuluista, ostetun heinän homeesta, pakollisesta ja kalliista remontista jne. Se, joka käy päivät töissä vaikka rautakaupassa tai vanhustenkodissa tai vakuutusfirmassa, saa vain käydä ratsastamassa ja hoitamassa niitä heppoja silloin kun haluaa.

Älkää myöskään valitko hoitoalaa. Se on huonopalkkaisille uhrautujille suunniteltua. Kuka tahtoo uhrata itseään? On hullua hoitaa toisia ja rikkoa itsensä!

Työttömyys tekee onnettomaksi viimeistään siinä vaiheessa kun työkkäri pistää tekemään jotain täysin sietämätöntä ilman palkkaa. Eli nuorten kannattaisi ehkä etsiä työ jota vähintään sietää ja jolla voi itsensä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Paras tehdä sellainen ammatinvalinta, jolla elättää itsensä ja perheensä, työn, jota sietää tulematta hulluksi, mutta sitä ei tarvitse rakastaa eikä sen tarvitse olla elämän tärkein asia. Ja sellainen ala, jolla työllistyy. Silloin on rahaa harrastaa jotain, mitä oikeasti tykkää tehdä, vaikka taiteilla tai pitää puutarhaa tai hoitaa eläimiä. Tai lomailla, asua väljemmin, antaa lasten harrastaa haluamaansa asiaa jne.

Kannattaa myös muistaa, että se kiva harrastus ja elämän tärkein asia muuttuu monesti rasitukseksi ja taakaksi, jos siitä tulee ammatti ja etenkin, jos sitä tekee yrittäjänä. Esim. ratsastuksenopettajat tai ratsutallin pitäjät eivät yleensä ehdi itse ratsastaa tai hoitaa hevosia ja stressaavat toimeentulosta, eläinten terveydestä ja tonnien eläinlääkäri- ja kengityskuluista, ostetun heinän homeesta, pakollisesta ja kalliista remontista jne. Se, joka käy päivät töissä vaikka rautakaupassa tai vanhustenkodissa tai vakuutusfirmassa, saa vain käydä ratsastamassa ja hoitamassa niitä heppoja silloin kun haluaa.

Aioin juuri kirjoittaa aivan samoin mutta säästyin vaivalta :-)

Olen siis samaa mieltä, että koulutus ja ammatti sen mukaan mitä sietää ja jaksaa ja harrastus pidetään harrastuksena.

Kun valitsee alan, joka ei työllistä, niin sitten hyväksyy sen, että yhteiskunta ei valintaa tue eli työttömyysetuuttakaan ei kannattaisi tuolloin maksaa.

Ei todellakaan kannata valita mitään kiinnostavaa humanistista huuhaata. Ei mitään työmahdollisuuksia. Onneksi itse sain tehtyä onnistuneen korjausliikkeen, opiskelin kolmikymppisenä oikean ammatin ja nyt kunnon töissä.

Minä valitsin it-alan, koska luulin että siltä alalta saa töitä, kaikkiallahan kompuuttereita käytetään. No ehkä käytetäänkin, mutten silti saanut töitä. Joten tosiaankin kannattaa vaan valkata joku ala ja mennä sitten jonnekin töihin. Tärkeintä on se, että tekee koko ajan jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Kun valitsee alan, joka ei työllistä, niin sitten hyväksyy sen, että yhteiskunta ei valintaa tue eli työttömyysetuuttakaan ei kannattaisi tuolloin maksaa.

Opintoja aloittaessa ei voi tietää, mikä ala työllistää 10 vuoden päästä.

Hyvä yhdistelmä on sellainen, jossa on kohtalainen työllisyys ja joka kiinnostaa itseä edes jossain määrin, sekä soveltuu itselle. Kokemuksesta sanon myös, että katsokaa vanhempia sukulaisianne, mitä sairauksia suvussa on, ettette riko itseänne työelämässä.

Täysin eri mieltä! Valitsin itse it-alan, koska hyvä palkka ja varmasti töitä, niin Suomesta kuin ulkomailta. Olen tehnyt alan hommia jo yli 20 vuotta. Todella loistava valinta on ollut! Päivääkään ei ole työttömänä tarvinnut olla, eikä myöskään rahapulassaa huonon palkan takia. Työ itsessään ei ole minulle kiinnostavaa, mutta ei myöskään vastenmielistä - ihan neutraalin ookoo. Ja se kaikki mitä hyvällä palkalla saa, enemmän kuin kompensoi työhön käytetyn ajan hyvin.

Olen kyllä sitä mieltä että palkkaa ja työllistymistäkin kannattaa todellakin ajatella.... kaikilla ei ole unelma-ammattia. Minä teen töitä vaan, että saan siitä toimeentuloni. Se siinä on kuitenkin tärkein syy, miksi töitä tehdään...

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin it-alan, koska luulin että siltä alalta saa töitä, kaikkiallahan kompuuttereita käytetään. No ehkä käytetäänkin, mutten silti saanut töitä. Joten tosiaankin kannattaa vaan valkata joku ala ja mennä sitten jonnekin töihin. Tärkeintä on se, että tekee koko ajan jotakin.

Miten tuo on edes mahdollista? Itse alalla olevana en tiedä yhtäkään alle 60 v  alan korkeakoulutuken (DI, FM) omaavaa, joka olisi taai olisi ollut pitkään työttömänä. Joku on joskus joutunut yt:issä ulos, mutta äkkiä on ollut taas uusi työpaikka.

Kouluttamaton tai korkeakoulua alemmalla koulutustasolla hakeva  voi kyllä joutua osoittamaan esim. github projekteillla tms harrastuneisuutta, että eka työpaikka irtoaa.