Ketä varten lapset tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vie sitä isompaa lasta päivähoitoon, kun uusi vauva tulee taloon. En minäkään vienyt. Kotona olimme kaikki kolme ja puolisoni kävi töissä.

Osa myös pitää minimitunneilla isomman kiinni hyväksihavaitussa tarharyhmässä. Lopulta meillä isompi oli todellisuudessa alle vaadittujen tuntien tarhassa.  

Leikkiseuran kannalta 0v ja 2-5v harvemmin leikkii yhdessä. Leikkiseura-argumentti pätee vasta muutama vuosi myöhemmin, jos pätee silloinkaan.

Mun kuopus syntyi keskosena ja jos esikoinen ei olisi ollut päivisin hoidossa en olisi nähnyt kuopusta kuin viikonloppuisin. Nyt pystyin viettämään monta tuntus päivässä kenguruhoitaen vauvaa. Kun kuopus vihdoin olisi kotiin imetys ei ottanut onnistuakseen ja istuin käytännössä kiinni joko vauvassa tai pumpussa viikkokausia. Kolmevuotiaalla esikoisella olisi varmaan ollut ratkiriemukasta kotona meidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen niin, että lapset tehdään/saadaan omaksi iloksi ja onneksi. Biologialla toki suuri merkitys, lisääntyminen on sisäänrakennettu toiminto.

Jos mennään ajassa taaksepäin, niin ei ollut kodin ulkopuolisia virikkeitä sun muita. Lapsille oli koulu ja siinäpä se. Silloin koko perhe oli kotona toistensa seurassa.

Tänä päivänä on luotu mallit, jossa lapsille on sitä ja tätä ja tuota. Suurin osa vanhemmista elää sitten sen mukaisesti. Kun niin "kuuluu" tehdä. Laitetaanhan lapsi kouluunkin, koska se on pakko ja et varmaan silloinkaan ajattele, että miksei tuo vanhempi ole mieluummin lapsensa kanssa. On toki totta, että osa vanhemmista ulkoistaa lapsen hoidon, vaikka itsekin siihen olisi mahdollisuus. Miksi sitten on kehitetty ip-kerhot, päiväkodit, satujumpat, muskarit sun muut? Voisin kuvitella, että kuitenkin suurin osa vanhemmista haluaa lapsille kodin ulkopuolista elämää ja virikettä. Minä tunnustan tehneeni niin kun kuopus syntyi. Esikoinen kävi kerhossa kolmena päivänä viikossa. Hän tykkäsi kovasti, näki ikäisiään, oli leikkiseuraa, musisointia ja ulkoilua, ja kuopus sai oman aikansa ns. ainoana vauvana talossa. Ihan kuin esikoinenkin aikanaan.

Pakko puuttua kirjoitukseen siltä osin, että mitä tarkoitat ajassa taaksepäin ja ettei menty kuin kouluun?  Ajassa taaksepäin on hyvi suhteellinen käsitys. Esim. mummoni syntyi 1931 ja hänen tarinansa lapsuudesta pitävät sisällään pihalla leikkimistä kavereiden kanssa. lasten radio-ohjelmia joita kuunneltiin ja reissattiin sukulaisissa. Käytiin hiihtämässä, jumpassa, pikkulotissa , elokuvissa ja vaikka mitä .Kirjoiteltiin ulkomaille kieliharjoittelun vuoksi yms.  Joillakin oli kissoja tai koiria lemmikkeinä. Luettiin kirjoja tai piirrettiin, Sota-aikana piti opetella neulomaan sukkia sotilaille ja ottaa osaa talkoisiin. Teini-iässä notkuttiin kaduilla kavereitten kanssa ja bongattiin ihastuksia.

Äidinäiti syntyi 1900-luvun alussa ja valokuvista näen tyylikkäästi pukeutuneen teinitytön, joka myös kävi jumpassa ja touhusi kaikenlaista alkaen pianon soitosta ratsastukseen. Hänellä oli kyllä tiukka kotikasvatus, johon kuului kulttuurin seuranta sekä hyvät käytöstavat. Koulu oli tottakai osa hänen arkeaan, mutta myös valmistuminen ammattiin vuosien myötä.

JOs koti oli varaton ei se silti tarkoittanut lapsille pelkästään perheen seurassa pyörimistä, vaan edellytys oli kasvattaa lapsista itsenäisiä pärjäämään. MOnet lapset lähtivät esimurkkuiässä tienaamaan, pärjäämään omin voimin, joten lapsuus jäi hyvi lyhyeksi.

Naisten asema on muuttanut myös lasten asemaa. Nyt käydään töissä, pidetään elintasoa yllä ja ostetaan ruuat Woltin kautta. Arvot vain ovat muuttuneet. Ei niinkään mahdollisuudet olla yhdessä.

Puutu vain, taisin kirjoittaa liian ohuesti tuon vertauksen. Tarkoitin sitä, että "ennen" ei vanhemmilla ollut mahdollisuutta viedä isompia sisaruksia hoitoon kodin ulkopuolelle. En tarkoittanut, etteikö lapsille olisi ollut virikkeitä kodin ulkopuolella mutta kun aloituksessa nimenomaan kritisoitiin sitä että kun vauva tulee taloon, viedään isommat pois tieltä. "Ennen vanhaan" ei tällaista optiota näin isossa mittakaavassa ollut. Ehkä enemmän sitä että olosuhteiden pakosta isommat huolehtivat pienet, kun äiti ja isi lähti aamulla lypsylle. Ajat muuttuvat. 

Lähipiirissä olen nähnyt tämäntyyppistä kuviota: Isompi lapsi on pari, kolme tai neljä vuotta vanhempi. Tulee uusi vauva. Jäädään vauvan kanssa kotiin ja isompi lapsi pois tieltä. Vauvan kanssa jo tuskaillaan. Tehdään kuitenkin ehkä lisäksi päälle töitä etänä osa-aikaisesti. Palataan nopeasti takaisin töihin kokoaikaisesti. Parin vuoden päästä (avio)ero ja välittömästi viikko-viikkosysteemi käyttöön. Näissä tapauksissa lapsia ei ole koskaan kai hankittukaan täydellä sydämellä, vaan lapset ovat jonkinlainen statussymboli. Työ tai muut asiat menevät perheen edelle.

rtyhert kirjoitti:

Kuka ne uudet ihmiset mielestäsi tekee ja mistä? Osaako ihminen edelleenkään tehdä itselleen jälkeläistä kun ei se Aatamikaan itse itselleen sitä puolisoaan tehnyt, veti vaan hirsiä silloin kun nainen valmistui

Niin, olis jättäny sen sian.

Ei ketään. On vain niin mukavaa laskea rojut torveen.

Sehän oli odotettavissa että tässä nyt ottaa tämän aloituksen itseensä koliikkivauvojen ym. vanhemmat. Mutta jos puhutaan ihan normaalista perheestä, normaaleista vanhemmista, normaalista isosisaruksesta ja normaalista vauvasta (mitä nämä sitten ikinä tarkoittaakaan) niin ihmettelen miksi ei kuitenkaan jakseta olla vanhempi kun kerralla sille yhdelle lapselle? Vaikka olisi pieni ikäerokin, niin se 1-2v laitetaan hoitoon, koska on helpompaa hoitaa vaan vauva ja voi ottaa niitä päkkäreitä ja antaa vauvalle jakamatonta huomiota? En ymmärrä miten nämä asiat sulkee toisiaan pois. Se vauvahan saa sitä huomiota vielä enemmän kun on se isosisaruskin siellä kotona antamassa vauvalle huomiotaan. Ja jos normaaliin perheeseen kuuluu isäkin, niin eikö hänkin sitten osallistu siihen lasten kanssa olemiseen.

On tilanteita missä varmasti on oikeasti parempi sille vanhemmalle lapselle mennä sinne hoitoon, mutta jos se tehdään vain sen vanhemman mukavuuden kustannuksella niin sitä en taida ymmärtää.

Jumalaa varten.

Byrokraattien ja verottajan kitaan, kunniakansa suoraan eliittiin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli odotettavissa että tässä nyt ottaa tämän aloituksen itseensä koliikkivauvojen ym. vanhemmat. Mutta jos puhutaan ihan normaalista perheestä, normaaleista vanhemmista, normaalista isosisaruksesta ja normaalista vauvasta (mitä nämä sitten ikinä tarkoittaakaan) niin ihmettelen miksi ei kuitenkaan jakseta olla vanhempi kun kerralla sille yhdelle lapselle? Vaikka olisi pieni ikäerokin, niin se 1-2v laitetaan hoitoon, koska on helpompaa hoitaa vaan vauva ja voi ottaa niitä päkkäreitä ja antaa vauvalle jakamatonta huomiota? En ymmärrä miten nämä asiat sulkee toisiaan pois. Se vauvahan saa sitä huomiota vielä enemmän kun on se isosisaruskin siellä kotona antamassa vauvalle huomiotaan. Ja jos normaaliin perheeseen kuuluu isäkin, niin eikö hänkin sitten osallistu siihen lasten kanssa olemiseen.

On tilanteita missä varmasti on oikeasti parempi sille vanhemmalle lapselle mennä sinne hoitoon, mutta jos se tehdään vain sen vanhemman mukavuuden kustannuksella niin sitä en taida ymmärtää.

Ei se vanhempi lapsi sinne hoitoon muuta, vaan on siellä muutaman tunnin päivässä. Te csrnssn elätte tuilla mutta meidän perheessä lasten isä käy töissä päivisin.