Lue keskustelun säännöt.
Ketä varten lapset tehdään?
08.02.2021 |
Tai miksi? Herää kysymys kun seuraa tätä nykymuotia, vai onko näin ollut aina?
Tuntuu olevan enemmän sääntö kun poikkeus että itse ollaan vauvan kanssa kotona ja vanhempi lapsi menee "virikehoitoon". Miksi se toinen lapsi halutaan? Miksi ensimmäinenkään jos se oma-aika on niin tärkeää, että mitä vähemmän sen lapsen kanssa tarvitsee aikaa viettää niin sen parempi. "Halutaan Nupulle sisarus leikkikaveriksi" No entäs kun se "Nuppu" tuupataan jaloista sitten hoitoon kun vauva syntyy niin kuka oli ja kenen leikkikaveri..
Nämä julkkismammat on vielä ihan oma lukunsa. Tarviihan sille lapselle/lapsille toki hoitopaikan että pääsee rauhassa salille/hiihtmään/hiusten- ja kynnenlaittoon ym. ja kun tämä kaikki pitää vielä selostaa ja kuvata instaan, onhan se rankkaa. Onko ne lapset joku statussymboli vai mihin niitä tarvitaan jos niiden kanssa olo ja kasvattaminen ei edes kiinnosta. Otetaan vaan ne rusinat pullasta.
Kommentit (30)
Lapsista on toisilleen seuraa ja iloa mutta vasta kun ovat molemmat se ikäisiä. Kritiikkisi ampuu siis hieman ohi vauva-ajan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais kopsahtaa jo kolmeen äitiyskarkuriin kun noin meni tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vie sitä isompaa lasta päivähoitoon, kun uusi vauva tulee taloon. En minäkään vienyt. Kotona olimme kaikki kolme ja puolisoni kävi töissä.
Niin eivät kaikki vie, mutta valitettavan yleinen käytäntö tuntuu olevan.
Ap
Lapset tehdään yhteiskuntaa varten, tulevaisuuden työntekijöitä ja veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta isomman lapsen hoitoon vienti on ihan järkevää, jos se lapsi kävi hoidossa jo ennen vauvaa.
Isomman sisaruksen elämä ei muutu kertaheitolla kokonaan vaan arjessa on tuttuja rutiineita, äiti ehtii mahdollisesti ottaa päikkärit vauvan kanssa ja jaksaa paremmin, vauva saa äidin jakamatonta huomiota niinkuin esikoinenkin sai vauvana.
Kaikin puolin hyvä ratkaisu siis.
Minulla on vain yksi lapsi, mutta jos ajattelee, että ikäeroa on yhtään enempää, niin ei se äidin ja vauvan seura lapselle riitä. Joku leikki-ikäinen tarvitsee jo paljon ikäkavereita ja leikkiseuraa. Jos kotona on vain vauva ja väsynyt äiti, niin ei se lapsi siitä nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heidät tehdään elämän kaipuulle. Joku päivä sinä olet vanha ja elämänkaipuun lapsesi tulee isäksi tai äidiksi, jos hyvin käy.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on toisilleen seuraa ja iloa mutta vasta kun ovat molemmat se ikäisiä. Kritiikkisi ampuu siis hieman ohi vauva-ajan suhteen.
Niin eli siinä iässä kun se nuorempikin on laitettu sinne hoitoon. Kyllä omista lapsista on ollut toisilleen seuraa ja iloa ihan alusta asti. On sylitelty, viihdytetty ja leikitetty vauvaa. Haluttu auttaa syöttämisessä sitten kun vauva vähän isompi jne. Kyllähän tähän saa keksittyä vaikka mitä (teko)syitä miksi se vanhempi lapsi pitää sinne hoitoon laittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen niin, että lapset tehdään/saadaan omaksi iloksi ja onneksi. Biologialla toki suuri merkitys, lisääntyminen on sisäänrakennettu toiminto.
Jos mennään ajassa taaksepäin, niin ei ollut kodin ulkopuolisia virikkeitä sun muita. Lapsille oli koulu ja siinäpä se. Silloin koko perhe oli kotona toistensa seurassa.
Tänä päivänä on luotu mallit, jossa lapsille on sitä ja tätä ja tuota. Suurin osa vanhemmista elää sitten sen mukaisesti. Kun niin "kuuluu" tehdä. Laitetaanhan lapsi kouluunkin, koska se on pakko ja et varmaan silloinkaan ajattele, että miksei tuo vanhempi ole mieluummin lapsensa kanssa. On toki totta, että osa vanhemmista ulkoistaa lapsen hoidon, vaikka itsekin siihen olisi mahdollisuus. Miksi sitten on kehitetty ip-kerhot, päiväkodit, satujumpat, muskarit sun muut? Voisin kuvitella, että kuitenkin suurin osa vanhemmista haluaa lapsille kodin ulkopuolista elämää ja virikettä. Minä tunnustan tehneeni niin kun kuopus syntyi. Esikoinen kävi kerhossa kolmena päivänä viikossa. Hän tykkäsi kovasti, näki ikäisiään, oli leikkiseuraa, musisointia ja ulkoilua, ja kuopus sai oman aikansa ns. ainoana vauvana talossa. Ihan kuin esikoinenkin aikanaan.
Ehkä ne vanhemmat, joilla on aikaa notkua somessa, eivät todellakaan ole motivoituneita pelkästään vanhemmuuteen, Mutta mitä tulee meidän lähiön vanhempiin, niin kyllä jotkut ovat sellaisia tiikerimammoja tai -isiä, että saa kiertää kaukaa. Omistautuminen lapsille loistaa kilometrien päähän, eikä lapsista saa sanoa mitään mikä loukkaisi vanhempien itsetuntoa. Ei, vaikka lapsi olisi millainen tuholainen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää taas. Itseä vartenhan ne lapset tietysti tehdään, koska halutaan lapsia. Tämän jälkeen on kuitenkin ajateltava myös sen lapsen parasta, eikä se useinkaan ole se, että aktiivinen leikki-ikäinen nyhjöttää kotona ja odottaa, koska äiti lopettaa vauvan imettämisen, että voisi tehdä jotain. Joillakin voi olla ihan hyvätkin eväät tähänkin komboon, mutta pienessä kaupunkiasunnossa koliikkivauvan kanssa joka vaatii 8h päivässä äidin jakamattoman huomion, se "virikehoito" todellakin on paras paikka sille vanhemmalle lapselle.
On muuten todella inhottavaa tuollainen muiden elämäntilanteiden ja valintojen negatiivissävytteinen arvosteleminen, etenkin, kun sinulla ei selvästikään ole asiasta sen kummemmin kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun lapsen saaminen on niin rankkaa. Just ja just jaksaa siihen asti, että saa sen hoitoon. Ja päiväkodissa ammattilaiset opettaa tavoille, niin voi syytellä sitten niitä, kun se Nuppu-Eemeli ei tottele. Samoin tie jatkuu kouluun, opettajathan ne on vastuussa kasvatuksesta!!
Ihan hirveet paineetkin kasaantuu, kun mies arvioi persusta jo heti aamusta ja kertoo että selluliittia on taas tullut lisää. Kyllä siinä stressaa ja tarvii omaa aikaa. Vauvan voi onneksi viedä mummolaan, jotta pääsee itse shoppaamaan ja hemmotteluihin. Kun mulla on kotona niin raskasta ja mä olen synnyttänyt kaksi veronmaksajaa ja kaikki tuet ja edut ansainnut.
Täällä palstalla muuten joku aikoinaan kyseli, silmin nähden tosissaan, että voiko saada työmarkkinatukea ja kodinhoidontukea samaan aikaan, ihan totta!! Ketjusta tuli aika pitkä ;D ( Ja muistaakseni vielä kirjoitti "Kotihoidontuki" tietenkin...) Joku kysyi, oletko valmis töihin, niin kimpaantui; "Miten vältän työtarjoukset"?
Lapsilisät ovat tulonlähde.
Vanhemmat tarvitsevat lapsia, sitten kun tulevat vanhoiksi ja vaivaisiksi.
Ilman lapsia ei voi kehua "meidän tyttömme sai kympin matikasta, röyh röyh"
😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on toisilleen seuraa ja iloa mutta vasta kun ovat molemmat se ikäisiä. Kritiikkisi ampuu siis hieman ohi vauva-ajan suhteen.
Niin eli siinä iässä kun se nuorempikin on laitettu sinne hoitoon. Kyllä omista lapsista on ollut toisilleen seuraa ja iloa ihan alusta asti. On sylitelty, viihdytetty ja leikitetty vauvaa. Haluttu auttaa syöttämisessä sitten kun vauva vähän isompi jne. Kyllähän tähän saa keksittyä vaikka mitä (teko)syitä miksi se vanhempi lapsi pitää sinne hoitoon laittaa.
Ap
Noh, noh. Eivät kai ne suurimassa osassa tapauksia ole (teko)syitä. Totta kai saat olla omaa mieltäsi, mutta ei se tarkoita että olet oikeassa. Ja liekö tässä oikeaa tai väärää edes. Lapsia on erilaisia, erilaisine tarpeineen. Hyvä esimerkki itseltä. Kuvittelin, että kun on vauva talossa, otan isommatkin lapset kotiin. Viikko sitä kestettiin. Minä istuin parhaimmillani kaksi tuntia kerrallaan imettämässä. Isommat meni pitkin seiniä kun ei äiti ehtinyt leikittämään ja viemään ulos. En kysynyt, mutta ilmeestä näkyi kuinka iloisia olivat kun saivat mennä hoitoon. Ja kuinka kivaa oli kun äiti tuli hakemaan pikkusisaren kanssa aina ennen kuin muut haettiin. Tämä toimi meidän perheelle, enkä suostu ajattelemaan että olisin huono vanhempi kun vein isommat lapset hoitoon. Sinä saat toki niin tehdä, ei ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä näen niin, että lapset tehdään/saadaan omaksi iloksi ja onneksi. Biologialla toki suuri merkitys, lisääntyminen on sisäänrakennettu toiminto.
Jos mennään ajassa taaksepäin, niin ei ollut kodin ulkopuolisia virikkeitä sun muita. Lapsille oli koulu ja siinäpä se. Silloin koko perhe oli kotona toistensa seurassa.
Tänä päivänä on luotu mallit, jossa lapsille on sitä ja tätä ja tuota. Suurin osa vanhemmista elää sitten sen mukaisesti. Kun niin "kuuluu" tehdä. Laitetaanhan lapsi kouluunkin, koska se on pakko ja et varmaan silloinkaan ajattele, että miksei tuo vanhempi ole mieluummin lapsensa kanssa. On toki totta, että osa vanhemmista ulkoistaa lapsen hoidon, vaikka itsekin siihen olisi mahdollisuus. Miksi sitten on kehitetty ip-kerhot, päiväkodit, satujumpat, muskarit sun muut? Voisin kuvitella, että kuitenkin suurin osa vanhemmista haluaa lapsille kodin ulkopuolista elämää ja virikettä. Minä tunnustan tehneeni niin kun kuopus syntyi. Esikoinen kävi kerhossa kolmena päivänä viikossa. Hän tykkäsi kovasti, näki ikäisiään, oli leikkiseuraa, musisointia ja ulkoilua, ja kuopus sai oman aikansa ns. ainoana vauvana talossa. Ihan kuin esikoinenkin aikanaan.
Pakko puuttua kirjoitukseen siltä osin, että mitä tarkoitat ajassa taaksepäin ja ettei menty kuin kouluun? Ajassa taaksepäin on hyvi suhteellinen käsitys. Esim. mummoni syntyi 1931 ja hänen tarinansa lapsuudesta pitävät sisällään pihalla leikkimistä kavereiden kanssa. lasten radio-ohjelmia joita kuunneltiin ja reissattiin sukulaisissa. Käytiin hiihtämässä, jumpassa, pikkulotissa , elokuvissa ja vaikka mitä .Kirjoiteltiin ulkomaille kieliharjoittelun vuoksi yms. Joillakin oli kissoja tai koiria lemmikkeinä. Luettiin kirjoja tai piirrettiin, Sota-aikana piti opetella neulomaan sukkia sotilaille ja ottaa osaa talkoisiin. Teini-iässä notkuttiin kaduilla kavereitten kanssa ja bongattiin ihastuksia.
Äidinäiti syntyi 1900-luvun alussa ja valokuvista näen tyylikkäästi pukeutuneen teinitytön, joka myös kävi jumpassa ja touhusi kaikenlaista alkaen pianon soitosta ratsastukseen. Hänellä oli kyllä tiukka kotikasvatus, johon kuului kulttuurin seuranta sekä hyvät käytöstavat. Koulu oli tottakai osa hänen arkeaan, mutta myös valmistuminen ammattiin vuosien myötä.
JOs koti oli varaton ei se silti tarkoittanut lapsille pelkästään perheen seurassa pyörimistä, vaan edellytys oli kasvattaa lapsista itsenäisiä pärjäämään. MOnet lapset lähtivät esimurkkuiässä tienaamaan, pärjäämään omin voimin, joten lapsuus jäi hyvi lyhyeksi.
Naisten asema on muuttanut myös lasten asemaa. Nyt käydään töissä, pidetään elintasoa yllä ja ostetaan ruuat Woltin kautta. Arvot vain ovat muuttuneet. Ei niinkään mahdollisuudet olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää taas. Itseä vartenhan ne lapset tietysti tehdään, koska halutaan lapsia. Tämän jälkeen on kuitenkin ajateltava myös sen lapsen parasta, eikä se useinkaan ole se, että aktiivinen leikki-ikäinen nyhjöttää kotona ja odottaa, koska äiti lopettaa vauvan imettämisen, että voisi tehdä jotain. Joillakin voi olla ihan hyvätkin eväät tähänkin komboon, mutta pienessä kaupunkiasunnossa koliikkivauvan kanssa joka vaatii 8h päivässä äidin jakamattoman huomion, se "virikehoito" todellakin on paras paikka sille vanhemmalle lapselle.
On muuten todella inhottavaa tuollainen muiden elämäntilanteiden ja valintojen negatiivissävytteinen arvosteleminen, etenkin, kun sinulla ei selvästikään ole asiasta sen kummemmin kokemusta.
No joo. Onneksi oma tekstisi ei ole yhtään negatiivinen ja arvosteleva.
Ei näistä omista kolmesta lapsista yksikään ole joutunut "nyhjöttämään" täällä vaikka ovat joutuneet olemaan vauvan ja äidin, ja kanssa kotona. Onhan se vähän omasta viitsimisestäkin kiinni millaista se arki on. Ei meidän lapsille ole tänne mitään erityistä ohjelmaa tarvinnut alkaa järjestää, ihan on perusleikit, palapelit, väritys ym. riittänyt.
Ap
Kuka ne uudet ihmiset mielestäsi tekee ja mistä? Osaako ihminen edelleenkään tehdä itselleen jälkeläistä kun ei se Aatamikaan itse itselleen sitä puolisoaan tehnyt, veti vaan hirsiä silloin kun nainen valmistui
Kaikki eivät vie sitä isompaa lasta päivähoitoon, kun uusi vauva tulee taloon. En minäkään vienyt. Kotona olimme kaikki kolme ja puolisoni kävi töissä.