Voiko 7-10-vuotiaasta lapsesta nähdä, tuleeko hänestä kaunis/komea aikuinen?

Voi.

Näkeehän ne säännölliset piirteet, luuston, hiuslaadun jne jo tuonikäisestä.

Cindy pikkutyttönä: https://hips.hearstapps.com/ell.h-cdn.co/assets/15/37/1600x2127/gallery…:*

Todella kaunis ollut jo tuolloin, ei mikään söpö pullaposki vaan sanalla sanoen Kaunis lapsi!

Ap

Ei välttämättä. Murrosikä aiheuttaa joillakin tosi isoja muutoksia kasvoihin, niiden mittasuhteisiin jne. Mutta se vanha ”fakta” että ruma lapsi on kaunis aikuinen ja toisinpäin on usein totta.

Ei välttämättä, mutta usein kyllä.

No Isaac Elliot taas oli söpö pikkupoika mutta nyt en enää samaksi tunnistaisi.🤔

En ollut erityisen söpö lapsi, mutta näin aikuisena olen ihan hyvännäköinen.

No voi nähdä, mutta ei aina nää. :D Ja aika paljon vaikuttaa myös se että miten aikuinen vaikka leikkaa lapsen hiukset, mimmosia vaatteita on ja miten syöttää tollasetki vaikuttaa ihan ku aikuisillakin että elintavat ja muu elämä sekä aikuisilla myös kirurgia,meikki ja muut toimenpiteet. :)

Joillain piirteet muuttuu aika paljon ja kaikilla jonkun verran. Ei voi tietää kellä huonompaan, kellä parempaan suuntaan.

Ei välttämättä. Katso omaa luokkakuvaasi ala-asteelta ja vertaa kuvassa olevia miltä näyttävät nyt. Yksi luokkakaverini oli kaikkien suosikki ja söpö. Aikuisena ei mitenkään hehkeä.

just kaikista ei nää piirteitä jos on esim. lapsenpyöreät posket :D ja hiusslaatuki voi muuttua- usein huonompaan suuntaan. :D

Omien kokemusten perusteella söpöt lapset on pitkälle aikuisuuteen söpöjä. Sitten ne vähemmän söpöt, laihempikasvoiset lapset ovat usein kauniita/komeita aikuisina.

Ei aina. Meillä on lapsuudenperheessä mennyt ihan päinvastoin kuin kaikki oletti.

Veljeni oli taviksen näköinen, maantienvärinen ja punakkanaamainen, pullaposkinen poika. Minä olin jo pikkulapsena ulkonäköni takia ihailtu: paksut, tummat taipuisat hiukset, isot sammalenvihreät silmät, pitkät ja tuuheat mustat silmäripset, kalpea iho joka vain vähän poskilta roosan punakka.

No, minusta vaan kasvoi teini-iässä iso miehen näköinen krompso. Häneltä olin värityksenikin perinyt, mutta tuli sitten myös pituus (178 cm minulla, isä 10 cm pidempi) ja erittäin kulmikkaat leukaperät ja jykevän miehiset kasvonpiirteet muutenkin. Minussa ei ole mitään siroa tai söpöä tai nättiä. Jotkut harva tykkää ja pitää komean näköisenä naisena, useimpien mielestä olen vaan susiruma.

Veljeni sitten yllätti toisinpäin eli hänestä tuli iän myötä komea. Tukka tummui tummanruskeaksi ja lapsenpyöreys lähti kasvoista. Hänestäkin tuli pitkä ja roteva, mutta miehellähän nämä on vain plussaa. Oli siinä vähän sopeutumista, kun yhtäkkiä sitä tavis veljeä ihailtiin ja minä olin pelkkä näkymätön, tai jopa kauhisteltu.

Aika moni keski-ikäinen on nykyisellään paremman näköinen kuin nuorena. Joillakin vaikuttaa muoti ja tyyli. Kaikki ei sovi kaikille -nuorellekaan. Ehkä he ovat oppineet löytämään tyylinsä. Kantavat itsensä jotenkin itsevarmemmin. Omaavat enemmän itseluottamusta.

Lapsesta voi nähdä vielä vähemmän. Merkittävimmät ulkonäköön liittyvät asiat ovat niitä joille voi itse jotakin. Paino kurissa, hampaat ja hiukset kunnossa. Siisti ulkomuoto ja hyvä käytös...

Huomannut sen, että ehkä ne söpöt nappisilmäiset pojat ovat sitä aikuisenakin, mutta jos esim. lihoo, niin sekin lumous haihtuu. Sen sijaan nuorena taviksen näköiset naiset voivat olla 40 + todella kauniita. Aika paljon vaikuttaa se miten elämä kohdellut. Ylipaino ja miehillä tukan harveneminen tekee kyllä hyvinkin äkkiä erilaisen vaikutelman.  Monesti joku ihminen on esim keski-ikäisenä tavis tai jopa ruma (mielipideasia toki tämä), mutta sitten vanhana onkin lähes kaunotar. Esim, jotain Ritva Oksasta pidin aikoinaan keski-ikäisenä miltei rumana taviksena, mutta nyt vanhempana hän on hyvin säilynyt ja jopa kaunotar. Vastaavasti jotkut kaunottaret mitä oli ikäisinäni, ovat muuttuneet yhtä ruman näköisiksi kuin itse olen. Ehkä joissain tapauksissa itse olen jopa paremman näköinen, vaikka en ole koskaan ollut kaunis. 

Tämän perusteella voi arvioida, että ihminen on kaunis ikäryhmäänsä verrattuna jossain iässä...Ja toisaalta, en tunne ketään joka olisi oikeasti ruma ollut aina. Ehkä kauneutta ja rumuutta ei edes ole.