Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?

Kosit ja ostat ja maksat sormukset ihan itse! Mutta häät maksaakin morsian, koska sinä haluat olla tasa-arvoinen suomalainen mies, joka antaa naiselle vapaat kädet suunnitella ja tietenkin myös maksaa omat häänsä. Jos nainen nikottelee, niin käykää keskustelu siitä, onko naisen tavoitteena todellisuudessa vain saada palkkarahasi omaan käyttöönsä.

Ajattelitko kosia ja sitten samaan syssyyn sanoa ”tämä sormus maksoi muuten 1200e, laitappa puolet siitä minun tilille.” ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Miksi ihmeessä sä suostut tekemään suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta? Kuka pakottaa sut jäämään noin huonoon suhteeseen? JSSAP!

15

Hoidan lapsia koska olen äitiyslomalla ja imetän. Mies ei oikein pysty siihen. Taas yksi syy, minkä vuoksi biologia ei ole tasapuolista.

Ja se, että nainen tekee suurimman osan kotitöistä on tilastollinen fakta. Oma mieheni tekee kotitöitä, mutta monesti näissä suhteissa joissa ollaan rahallisesti 50/50 niin nainen joutuu silti tekemään enemmän. En sano, että aina, mutta USEIN.

Tilastollisesti näin on, mutta ymmärrätkö, ettei tilastoja voi soveltaa yksittäisen perheen tilanteeseen?

Vai onko sinusta reilua, että miehelle, joka käy töissä (ja myös nainen käy) ja sen lisäksi ottaa vähintään puolet kotityövastuusta, sanotaan, että sun täytyy nyt maksaa enemmän, koska tilastollisesti miehet tekee vähemmän kotitöitä. Eikö siis ole mitään merkitystä sillä, kuinka paljon tämä kyseinen mies niitä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Eivät kaikki saa lapsia, eikä kaikissa perheissä kotityöt jää enemmän naisten harteille. Turhaa yleistämistä tuollainen. Jokaisen tilanne on erilainen.

Sanoin, että jokainen tavallaan.

Sanoit: "Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä."

Tuohan ei pidä paikkaansa, koska kaikki naiset eivät koskaan ole raskaana tai tee suurinta osaa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ikävää, jos sinä joudut tekemään, mutta puhu silloin yksikössä. Teidän tilanteessa varmasti on reilua, että mies maksaa enemmän, jos sinulla on suurempi vastuu lapsista ja kodista. Kuitenkin jos arjen vastuu jaetaan suunnilleen tasan, myös taloudellisen vastuun tulisi jakautua samoin, jos molemmat tienaavat yhtä hyvin - omasta mielestäni.

Minulle on ihan ok jos jossain toisessa parisuhteessa nainen rahoittaa vaikka miehen koko elämän, mutta se ei tarkoita sitä, että itse suostuisin sellaisen. Onneksi olen löytänyt kumppanin, joka ajattelee samalla tavalla.

Muiden pariskuntien elämäntyylit eivät vaikuta minun elämääni tai omani heidän elämäänsä, joten turha paheksua sitä, että mieheni osoittaa minulle rakkautta muun muassa lahjojen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.

Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Miksi ihmeessä sä suostut tekemään suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta? Kuka pakottaa sut jäämään noin huonoon suhteeseen? JSSAP!

15

Hoidan lapsia koska olen äitiyslomalla ja imetän. Mies ei oikein pysty siihen. Taas yksi syy, minkä vuoksi biologia ei ole tasapuolista.

Ja se, että nainen tekee suurimman osan kotitöistä on tilastollinen fakta. Oma mieheni tekee kotitöitä, mutta monesti näissä suhteissa joissa ollaan rahallisesti 50/50 niin nainen joutuu silti tekemään enemmän. En sano, että aina, mutta USEIN.

Tilastollisesti näin on, mutta ymmärrätkö, ettei tilastoja voi soveltaa yksittäisen perheen tilanteeseen?

Vai onko sinusta reilua, että miehelle, joka käy töissä (ja myös nainen käy) ja sen lisäksi ottaa vähintään puolet kotityövastuusta, sanotaan, että sun täytyy nyt maksaa enemmän, koska tilastollisesti miehet tekee vähemmän kotitöitä. Eikö siis ole mitään merkitystä sillä, kuinka paljon tämä kyseinen mies niitä tekee?

Muiden pariskuntien elämäntyylit eivät vaikuta omaan elämääni, kunhan ilmaisin oman näkökantani asiaan. Minun puolestani nainen saa rahoittaa vaikka miehensä koko elämän, mutta itse en suostuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä iltana sohvalla kysyin, mentäisiinkö naimisiin. Käytiin yhdessä ostamassa kihlasormukset, jotka maksettiin yhteiseltä tililtä. Miehen sormus oli vähän kalliimpi, koska se oli isompi ja paksumpi. Vihkisormusta hän ei itselleen halunnut. Minun vihkisormus ostettiin samalta yhteiseltä tililtä, kun löytyi sopiva ja sopivan hintainen.

Jos teidän tuloissa ei ole isoa eroa, ja arvelet naisen suuttuvan jos pyydät osallistumaan kustannuksiin, mieti vielä kannattaako tämän kanssa mennä naimisiin ollenkaan. Ennen oli eri asia, kun mies kävi töissä ja nainen hoiti kodin, sormuksen osto oli miehelle tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Sillä sai kodinkoneen ja lasten synnyttäjän ja hoitajan. Nykyään yleensä molemmat käyvät töissä ja osallistuvat kotitöihin.

Niin nykyään mies saa sillä kihlasormuksella(jota sen ei tarvitse edes itse maksaa, kun nainen ostaa sen itselleen) kodinkoneen/lasten synnyttäjän/lastenhoitajan ja vieläpä se tuo rahaa kotiinkin kun käy töissä.

Reilua eikö vaan!

Niin, jos joku on valinnut itselleen vatipään miehen (tai naisen), ketäs siitä kuuluu syyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jonka mielestä miehen tulee maksaa naisen sormus: onko näin myös tilanteessa, jossa mies on työtön ja nainen töissä tai nainen tienaa miestä enemmän? Jos vastaatte kyllä, perustelkaa miksi.

Eihän sitä sormusta ole pakko ostaa lainkaan, jos siihen ei ole varaa. Jos nainen sellaisen kuitenkin haluaa, niin etsii miehen joka hänelle semmoisen antaa. Yksinkertaista.

Kysyin perusteluja, miksi miehen pitää ostaa sormus em. tilanteissa. Kerrotko sen?

Se on traditio. Mies osti naiselle sormuksen, mahdollisimman kalliin. Sen tarkoitus oli turvata naisen elanto, jos mies ei enää kyennyt huolehtimaan vaimostaan. Nykyisinhän tämä ei länsimaissa juuri päde. Mutta kyllä minä miettisin jos miehellä ei ole edes sormusta varaa ostaa. Ei tarvi olla mikään tonnien timanttiluomus kuitenkaan.

Todellakin tiedän, miksi se traditio oli, ja juuri siksi ihmettelen, miksi vielä nykyäänkin miehen on ostettava sormus, joka turvaa naisen elannon, kun naisella on yhtäläinen mahdollisuus tienata. Miksei nainen sitten turvaa miehen elantoa ostamalla miehelle sormusta, jos mies on työtön tai tienaa vähemmän ja köyhempää täytyy suojella?

K

Mikäs sen estää? Ostaa se, jolla on varaa. Mutta jotkut perinteet vaan on kivoja. Olen vanhanaikainen, tiedän.

Onhan sellaiset perinteet kivoja, joista itse hyötyy, kuten että mies maksaa sormuksen. Onko sellaiset perinteet kivoja, että nainen siivoaa, hoitaa lapset ja tekee kaikki ruoat? Ai ei? Niin arvelinkin.

Muutaman sadan tai edes tuhannen euron sormuksella ei hirveän montaa siivoustuntia osteta. Jos on 600 e sormus niin se on sellainen 20 tuntia siivouspalveluita.. Esim 30 vuoden liitolle jaettunahan se onkin 1,5 tuntia vuodessa.

En kommentissani varsinaisesti tarkoittanut linkittää siivousta ja sormuksen hintaa yhteen. Pointti oli, että halutaan poimia rusinat pullasta, säilyttää vain ne perinteet, jotka hyödyttävät itseä (miehen ostama sormus), mutta luopua niistä kurjemmista (se, että nainen siivoaa, tekee ruoat ja hoitaa lapset).

Ei ehkä ollut tarkoitus, mutta sitähän sinä käytännössä kuitenenkin yrität sanoa, että toisen huomioiminen kokonaisuutta ajatellen pienellä elinikäisellä lahjalla on saman kokoinen rusina kuin elinikäinen kodista ja perheestä töissä käymisen lisäksi huolehtiminen. Että jos jälkimmäinen ei ole ok niin ensimmäistä ei sovi odottaa.

Enhän yritä sanoa. Eihän nuo ole toisiinsa verrattavia asioita, enkä niitä toisiinsa verrannut. Sinä itse vertasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.

Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!

Ei ehkä kannata takertua yksittäiseen sanaan. Ei toki suoraan käskenyt, mutta sanoi, että naimisiinmeno olisi mennyt uudelleenharkintaan, jos mies ei maksa sormusta. Itsestä se olisi miehenä tuntunut pahalta, jos avioliitto on siitä kiinni. Toiset saavat toki tehdä niin kuin heille on paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Eivät kaikki saa lapsia, eikä kaikissa perheissä kotityöt jää enemmän naisten harteille. Turhaa yleistämistä tuollainen. Jokaisen tilanne on erilainen.

Sanoin, että jokainen tavallaan.

Sanoit: "Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä."

Tuohan ei pidä paikkaansa, koska kaikki naiset eivät koskaan ole raskaana tai tee suurinta osaa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ikävää, jos sinä joudut tekemään, mutta puhu silloin yksikössä. Teidän tilanteessa varmasti on reilua, että mies maksaa enemmän, jos sinulla on suurempi vastuu lapsista ja kodista. Kuitenkin jos arjen vastuu jaetaan suunnilleen tasan, myös taloudellisen vastuun tulisi jakautua samoin, jos molemmat tienaavat yhtä hyvin - omasta mielestäni.

Minulle on ihan ok jos jossain toisessa parisuhteessa nainen rahoittaa vaikka miehen koko elämän, mutta se ei tarkoita sitä, että itse suostuisin sellaisen. Onneksi olen löytänyt kumppanin, joka ajattelee samalla tavalla.

Muiden pariskuntien elämäntyylit eivät vaikuta minun elämääni tai omani heidän elämäänsä, joten turha paheksua sitä, että mieheni osoittaa minulle rakkautta muun muassa lahjojen muodossa.

Tärkeää on juurikin se, että löytää ihmisen, joka ajattelee samalla tavalla. Enkä minä lahjoja paheksu, vaan vaatimusta siitä, että toisen on maksettava itselle jotain. Lahjat sinänsä ovat ilahduttava ja ihana asia. Sinäkin kuitenkin vaikutat katkeralta siitä, että joudut tekemään kotona enemmän. Sinun tapauksessasi lahjat ja miehen suurempi taloudellinen panostus ovat varmasti ihan ansaittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.

Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!

Ei ehkä kannata takertua yksittäiseen sanaan. Ei toki suoraan käskenyt, mutta sanoi, että naimisiinmeno olisi mennyt uudelleenharkintaan, jos mies ei maksa sormusta. Itsestä se olisi miehenä tuntunut pahalta, jos avioliitto on siitä kiinni. Toiset saavat toki tehdä niin kuin heille on paras.

No kyllä siinä on suuri ero KÄSKEÄ jotakuta ostamaan itselleen tavaroita, tai sitten että ostamatta jättäminen vaan saa henkilön miettimään tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jonka mielestä miehen tulee maksaa naisen sormus: onko näin myös tilanteessa, jossa mies on työtön ja nainen töissä tai nainen tienaa miestä enemmän? Jos vastaatte kyllä, perustelkaa miksi.

Eihän sitä sormusta ole pakko ostaa lainkaan, jos siihen ei ole varaa. Jos nainen sellaisen kuitenkin haluaa, niin etsii miehen joka hänelle semmoisen antaa. Yksinkertaista.

Kysyin perusteluja, miksi miehen pitää ostaa sormus em. tilanteissa. Kerrotko sen?

Se on traditio. Mies osti naiselle sormuksen, mahdollisimman kalliin. Sen tarkoitus oli turvata naisen elanto, jos mies ei enää kyennyt huolehtimaan vaimostaan. Nykyisinhän tämä ei länsimaissa juuri päde. Mutta kyllä minä miettisin jos miehellä ei ole edes sormusta varaa ostaa. Ei tarvi olla mikään tonnien timanttiluomus kuitenkaan.

Todellakin tiedän, miksi se traditio oli, ja juuri siksi ihmettelen, miksi vielä nykyäänkin miehen on ostettava sormus, joka turvaa naisen elannon, kun naisella on yhtäläinen mahdollisuus tienata. Miksei nainen sitten turvaa miehen elantoa ostamalla miehelle sormusta, jos mies on työtön tai tienaa vähemmän ja köyhempää täytyy suojella?

K

Mikäs sen estää? Ostaa se, jolla on varaa. Mutta jotkut perinteet vaan on kivoja. Olen vanhanaikainen, tiedän.

Onhan sellaiset perinteet kivoja, joista itse hyötyy, kuten että mies maksaa sormuksen. Onko sellaiset perinteet kivoja, että nainen siivoaa, hoitaa lapset ja tekee kaikki ruoat? Ai ei? Niin arvelinkin.

Muutaman sadan tai edes tuhannen euron sormuksella ei hirveän montaa siivoustuntia osteta. Jos on 600 e sormus niin se on sellainen 20 tuntia siivouspalveluita.. Esim 30 vuoden liitolle jaettunahan se onkin 1,5 tuntia vuodessa.

En kommentissani varsinaisesti tarkoittanut linkittää siivousta ja sormuksen hintaa yhteen. Pointti oli, että halutaan poimia rusinat pullasta, säilyttää vain ne perinteet, jotka hyödyttävät itseä (miehen ostama sormus), mutta luopua niistä kurjemmista (se, että nainen siivoaa, tekee ruoat ja hoitaa lapset).

Ei ehkä ollut tarkoitus, mutta sitähän sinä käytännössä kuitenenkin yrität sanoa, että toisen huomioiminen kokonaisuutta ajatellen pienellä elinikäisellä lahjalla on saman kokoinen rusina kuin elinikäinen kodista ja perheestä töissä käymisen lisäksi huolehtiminen. Että jos jälkimmäinen ei ole ok niin ensimmäistä ei sovi odottaa.

Enhän yritä sanoa. Eihän nuo ole toisiinsa verrattavia asioita, enkä niitä toisiinsa verrannut. Sinä itse vertasit.

Turha sitten vihjata jotain rusinat pullasta juttuja.

Täälläkin ollaan sillä linjalla, että kihla- ja vihkisormus ovat lahjoja, eikä omaa lahjaa kuulu maksaa. Olisin kokenut tosi kurjaksi, jos mies olisi sellaista vaatinut. Ostettiin siis molemmat toistemme sormukset, rakkauden merkiksi.

Naisystäväsi voi kuitenkin hyvin olla ihan toista mieltä. Se selviää ihan yksinkertaisesti kysymällä, mitä vaikkapa kihlautuminen ja kihlasormus hänelle tarkoittavat. Eiköhän hän osaa siinä kohtaa hyödyntää tilaisuuden ja kertoa vaivihkaa tai ihan suoraan, mitä mieltä asiasta on.

Muuten ottaisin hyvin suorasukaisen linjan, mutta monelle kihlauksen on ehdottomasti oltava jotenkin yllättävä ja salaperäinen tapahtuma, vaikka siitä oltaisiinkin oikeastaan jo sovittu yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.

Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!

Ei ehkä kannata takertua yksittäiseen sanaan. Ei toki suoraan käskenyt, mutta sanoi, että naimisiinmeno olisi mennyt uudelleenharkintaan, jos mies ei maksa sormusta. Itsestä se olisi miehenä tuntunut pahalta, jos avioliitto on siitä kiinni. Toiset saavat toki tehdä niin kuin heille on paras.

No kyllä siinä on suuri ero KÄSKEÄ jotakuta ostamaan itselleen tavaroita, tai sitten että ostamatta jättäminen vaan saa henkilön miettimään tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa.

Okei pahoittelut, käytin ehkä väärää sanamuotoa. Korjaan: hän ei käskenyt, vaan sanoi, että olisi miettinyt avioliittoa uudelleen, jos mies ei olisi mennyt naimisiin. Onko nyt parempi?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Toivon mukaan olet jo päässyt takaisin työelämään tai muuten saanut jotain säästöön, ettei käy ohraisesti kun on aika vaihtaa kodinkone uudempaan vuosimalliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joku vielä ostaa sormuksia... 🙄 Mihin niitä sormuksia tarvitsee naimisiinmenossa??

En ole koskaan hankkinut mitään koruja minkään paperin allekirjoittamisesta, edes vuokrasopimuksen.

Miksi täällä muutamia häiritsee se että jotkut haluavat pitää sormuksia ollessaan kihloissa/naimisissa? Miksi kaikkien pitäisi toimia kuten sinä? :D

15

Kun siitä näyttää muodostuvan ongelma (tasa-arvo sellainen)?

Lisään vielä että kaivostyö on maailman vaarallisin ammatti. Menettävät henkensä pienen palkan takia jotta kermapersemaat voivat ostaa turhia hiluja.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jonka mielestä miehen tulee maksaa naisen sormus: onko näin myös tilanteessa, jossa mies on työtön ja nainen töissä tai nainen tienaa miestä enemmän? Jos vastaatte kyllä, perustelkaa miksi.

Eihän sitä sormusta ole pakko ostaa lainkaan, jos siihen ei ole varaa. Jos nainen sellaisen kuitenkin haluaa, niin etsii miehen joka hänelle semmoisen antaa. Yksinkertaista.

Kysyin perusteluja, miksi miehen pitää ostaa sormus em. tilanteissa. Kerrotko sen?

Se on traditio. Mies osti naiselle sormuksen, mahdollisimman kalliin. Sen tarkoitus oli turvata naisen elanto, jos mies ei enää kyennyt huolehtimaan vaimostaan. Nykyisinhän tämä ei länsimaissa juuri päde. Mutta kyllä minä miettisin jos miehellä ei ole edes sormusta varaa ostaa. Ei tarvi olla mikään tonnien timanttiluomus kuitenkaan.

Todellakin tiedän, miksi se traditio oli, ja juuri siksi ihmettelen, miksi vielä nykyäänkin miehen on ostettava sormus, joka turvaa naisen elannon, kun naisella on yhtäläinen mahdollisuus tienata. Miksei nainen sitten turvaa miehen elantoa ostamalla miehelle sormusta, jos mies on työtön tai tienaa vähemmän ja köyhempää täytyy suojella?

K

Mikäs sen estää? Ostaa se, jolla on varaa. Mutta jotkut perinteet vaan on kivoja. Olen vanhanaikainen, tiedän.

Onhan sellaiset perinteet kivoja, joista itse hyötyy, kuten että mies maksaa sormuksen. Onko sellaiset perinteet kivoja, että nainen siivoaa, hoitaa lapset ja tekee kaikki ruoat? Ai ei? Niin arvelinkin.

Muutaman sadan tai edes tuhannen euron sormuksella ei hirveän montaa siivoustuntia osteta. Jos on 600 e sormus niin se on sellainen 20 tuntia siivouspalveluita.. Esim 30 vuoden liitolle jaettunahan se onkin 1,5 tuntia vuodessa.

En kommentissani varsinaisesti tarkoittanut linkittää siivousta ja sormuksen hintaa yhteen. Pointti oli, että halutaan poimia rusinat pullasta, säilyttää vain ne perinteet, jotka hyödyttävät itseä (miehen ostama sormus), mutta luopua niistä kurjemmista (se, että nainen siivoaa, tekee ruoat ja hoitaa lapset).

Ei ehkä ollut tarkoitus, mutta sitähän sinä käytännössä kuitenenkin yrität sanoa, että toisen huomioiminen kokonaisuutta ajatellen pienellä elinikäisellä lahjalla on saman kokoinen rusina kuin elinikäinen kodista ja perheestä töissä käymisen lisäksi huolehtiminen. Että jos jälkimmäinen ei ole ok niin ensimmäistä ei sovi odottaa.

Enhän yritä sanoa. Eihän nuo ole toisiinsa verrattavia asioita, enkä niitä toisiinsa verrannut. Sinä itse vertasit.

Turha sitten vihjata jotain rusinat pullasta juttuja.

Täh? Mieti, että on rusinapulla. Se tarkoittaa kaikkia niitä perinteitä, joita ennen oli. Joku ei sitten halua sitä koko pullaa (säilyttää kaikkia vanhoja perinteitä), vaan haluaa poimia siitä pelkät rusinat (valikoi ne kivat perinteet säilytettäväksi). Et tainnut ymmärtää kyseistä metaforaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Toivon mukaan olet jo päässyt takaisin työelämään tai muuten saanut jotain säästöön, ettei käy ohraisesti kun on aika vaihtaa kodinkone uudempaan vuosimalliin.

En ole tuo kelle vastasit, mutta kuulostat minun korviini aika katkeralta. Miksi toisia naisia suututtaa se, jos mies rahoittaa jonkun tuntemattoman elämää? Heti pitää alkaa heittelemään kommentteja, että "sitten kun eroat" tai "kun miehesi vaihtaa uudempaan." Lisäksi muiden naisten kutsuminen kodinkoneiksi on minusta hyvin misogynistä.

Omaan elämäänsä tyytyväinen nainen ei hauku muita naisia, tai toivo heille pahaa vain sen perusteella, että heillä on erilainen elämäntyyli, joka ei satuta ketään.

t. Nainen, joka maksoi miehensä sormuksen ja kannattaa muutenkin tasa-arvo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollihan tämä on, mutta olen samaa mieltä olen minä, nuin tuo yksi kirjoittaja: jos raha- asioista ei ole sovittu, ei kannata mennä naimisiin, tai muuttaa yhteen asumaan. Lisäksi, kannattaa pitää naiset sitten mielessä, että pidätte huolen, että tasa- arvo toimii myös kotitöissä, jos mies vaatii tasa- arvon nimissä, éttä nainen maksaa oman sormuksensa.

Teen enemmän kotitöitä kuin vaimoni ja maksoin myös sormukset. Eikä haittaa yhtään, koska minulla on enemmän aikaa kuin hänellä, joten luonnollisesti käytän sitä aikaa enemmän näihin askareisiin. Turha näitä jakaa tarkasti puoliksi.

Halusin vaan sanoa, että olet ihana puoliso!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.

Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!

Ei ehkä kannata takertua yksittäiseen sanaan. Ei toki suoraan käskenyt, mutta sanoi, että naimisiinmeno olisi mennyt uudelleenharkintaan, jos mies ei maksa sormusta. Itsestä se olisi miehenä tuntunut pahalta, jos avioliitto on siitä kiinni. Toiset saavat toki tehdä niin kuin heille on paras.

No kyllä siinä on suuri ero KÄSKEÄ jotakuta ostamaan itselleen tavaroita, tai sitten että ostamatta jättäminen vaan saa henkilön miettimään tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa.

Okei pahoittelut, käytin ehkä väärää sanamuotoa. Korjaan: hän ei käskenyt, vaan sanoi, että olisi miettinyt avioliittoa uudelleen, jos mies ei olisi mennyt naimisiin. Onko nyt parempi?

Korjaan: jos mies ei olisi maksanut sormusta. Ja pyydän anteeksi, jos olen ilmaissut asiani kärkkäästi ja pahoittanut jonkun mielen. Se ei ollut tarkoitus.