Kauheaa ajatella että äitini on noin 10 vuoden päästä 70-vuotias

Kymmenen vuoden kuluttua äitini on 90-vuotias, jos on elossa. Kyllä joka päivä huolestuttaa, vaikka eihän se siitä miksikään muutu. Sellaista elämä on.

60-vuotias EI OLE melko nuori. Kyllä se ikäinen on jo vanha.

^

mutta vielä niin pirteä

t. ap

Nyky 60-vuotiaat on kyllä tosi nuorekkaaita. Meillä töissä myös nuorekkaita 70-vuotiata. Heistä ei ikinä uskoisi ikää.

Kymmenen vuoden päästä äitini on yhä alle 55-vuotias (ja itsekin olen jo aikuinen ja äiti) eli melko nuori, mutta hänen terveydentilansa on jo nyt nelikymppisenä aika huono. Pelkään myös sitä päivää jolloin joudun sanomaan lopulliset hyvästit.

Otan osaa. Itse olen vuoden päästä 70, ellen...

Olen itse vuosikymmenen päästä 60, eikä tässä ole mitään kauhistelun aihetta. Vanheneminen ja kuolema on aivan normaalia.

Minun äitini on kymmenen vuoden päästä jo 93 eli kiikunkaakun onko enää elossa.  Luopumisen tuska tulee jossain vaiheessa, jos on hyvä äitisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa ajatella että äitini on noin 10 vuoden päästä 70-vuotias

Vielä kauheampaa on ajatella että on itse 70 vuotias.

Tai jopa kuollut.

Ikävä totuus on, että vanhemman voi menettää koska vain. Noin minäkin ajattelin vuosien ja vuosikymmenten päähän kunnes isäni kuoli ihan yllättäen 60-vuotiaana. Älä siis mieti tuollaisia asioita etukäteen. Teillä voi olla edessänne kymmeniä vuosia yhdessä tai sitten yhteinen aika loppuukin ennenaikojaan. Kummassakaan tapauksessa etukäteen sureminen ei auta yhtään. Iloitse yhteisistä hetkistä nyt ja elä tässä hetkessä, älä murehdi tulevaa.

Älä ainakaan äidilles tollasia voivottele. Mua ärsyttää, kun aikuiset tyttäret patistaa mua hiusten värjäykseen, etten näytä mummolta. Hitto vieköön en värjää päätäni, koska mä olen mummo ja vanhin lapsenlapsikin on jo teini.

Ajattelin otsikon luettuani, että olisi kyllä kans karua ajatella samaa.

Sitten tajusinkin, että ei helvata! Onhan minunkin vanhemmat kymmenen vuoden päästä 67-vuotiaita. :(

Molemmat tupakoivia alkoholisteja valitettavasti, joten ahdistaa jo nyt kun menetyksiä alkaa tulemaan.

En ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä kuolemalle ja tuntuu, että kun yksi lähtee niin alkaa lähtemään varmaan useampi.

Isovanhemmat, vanhemmat... :( no, sitä se kai sitten on, tämä elämä, luopumista.

Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).

Kauheaa ajatella etta minulla on 50 vuotias lapsi ja olen viela onneksi taysissa sielun ja ruumiin voimissa.

Naille kaksikymppisille 60 vuotias on jo haudan partaalla, siina iassa mina opiskelin vaikean kadentaidon ja olen jopa saanut palkintoja toistani.

Nyt kahdeksankymppisena olen alkanut miettia espanjan opiskelua kun tuo Community College on niin lahella.

Vierailija kirjoitti:

Nyky 60-vuotiaat on kyllä tosi nuorekkaaita. Meillä töissä myös nuorekkaita 70-vuotiata. Heistä ei ikinä uskoisi ikää.

Niin miehet. Naiset näyttää 70-vuotiailta jo nelikymppisenä. Yök.

Kymmenen vuoden kuluttua äitini on 95 vuotias. Olen menettänyt isäni ja sisarukseni heidän ollessa vasta keski-ikäisiä. Myös hyviä lapsuusajan kavereita on kuollut liian varhain. Olen viisikymppinen mies ja ollut useita kertoja kantamassa läheisteni arkkua. 

Eipä siihen menettämiseen totu, mutta kyllähän ne antaa perspektiiviä elämään. Elämä nyt vaan on sellaista. Se on normaalia, tavallista elämää. Mutta siinäkin on aika paljon tekemistä, että jaksaa sen tavallisen elämän kolhut kantaa. 

Lapset on tärkeintä, se on ainoa elämänohjeeni.

Tämän aloituksen nähtyäni on sanottava, että kyllä ihmiset osaa kehittää älyttömiä ongelmia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).

Kaikista naurettavimpia on just tämmöiset mummelit ja papparaiset jotka kuvittelee olevansa nuorekkaita. Tiedoksi: ette ole, te näytätte just ikäisiltänne tai vanhemmiltakin, vaikka kuinka sulloutuisitte farkkuihin tai muihin mukanuorekkaisiin vaatteisiin. Teille nauretaan takanapäin, omat lapsennekin nauravat tai sitten häpeävät salaa. Ettekä nuorene yhtään, vaikka juoksisitte maratonia, hankkisitte moottoripyörän tai vaihtaisitte puolison nuorempaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan äidilles tollasia voivottele. Mua ärsyttää, kun aikuiset tyttäret patistaa mua hiusten värjäykseen, etten näytä mummolta. Hitto vieköön en värjää päätäni, koska mä olen mummo ja vanhin lapsenlapsikin on jo teini.

Hurraa mummo! Mina olen ajatellut ostaa sporttisen avoauton, ilmasto vaan on niin kamala etta ajopaivat jaisivat vahiin.

t. 80+

Riippuu niin ihmisestä...jotkut on jopa 80-vuotiaanakin vielä ihan kartalla. Kiinnostuneita ympärillään tapahtuvista asioista, ihmisistä ja maailmanmenosta ylipäätään. Jotkut on viisikymppisinä jo toinen jalka haudassa. Jos riittää terveyttä ja säästyy suuremmilta huolilta,  70-vuotias ei välttämättä ole ollenkaan poissa pelistä.