Lue keskustelun säännöt.
Kauheaa ajatella että äitini on noin 10 vuoden päästä 70-vuotias
06.02.2021 |
Nythän, 60 vuotias on vielä melko nuori... mutta 70-vuotias? En osaa kuvitella että menettäisin vanhempani koska he ovat parhaita ystäviäni, varsinkin äitini.
Kommentit (50)
Tämän ketjun myötä laskin että äitini olisi nyt 67. Huh, hän on ollut kuitenkin kuollut jo yli vuosikymmenen.
Itse olen viisikymppinen. Katsotaan selviänkö pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).
Kaikista naurettavimpia on just tämmöiset mummelit ja papparaiset jotka kuvittelee olevansa nuorekkaita. Tiedoksi: ette ole, te näytätte just ikäisiltänne tai vanhemmiltakin, vaikka kuinka sulloutuisitte farkkuihin tai muihin mukanuorekkaisiin vaatteisiin. Teille nauretaan takanapäin, omat lapsennekin nauravat tai sitten häpeävät salaa. Ettekä nuorene yhtään, vaikka juoksisitte maratonia, hankkisitte moottoripyörän tai vaihtaisitte puolison nuorempaan.
Teini rellestaa. Kylla se elama viela sinuakin opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).
Kaikista naurettavimpia on just tämmöiset mummelit ja papparaiset jotka kuvittelee olevansa nuorekkaita. Tiedoksi: ette ole, te näytätte just ikäisiltänne tai vanhemmiltakin, vaikka kuinka sulloutuisitte farkkuihin tai muihin mukanuorekkaisiin vaatteisiin. Teille nauretaan takanapäin, omat lapsennekin nauravat tai sitten häpeävät salaa. Ettekä nuorene yhtään, vaikka juoksisitte maratonia, hankkisitte moottoripyörän tai vaihtaisitte puolison nuorempaan.
Teini rellestaa. Kylla se elama viela sinuakin opettaa.
Me ei piitata mitä muut ajattelevat 😄
Kymmenen vuoden kuluttua olen 70-vuotias.
Äitini kuoli 70-vuotiaana.
Minä kuolen sitten kun kuolen. Miksi miettiä etukäteen?
Ja kaikille tiedoksi: olen 60-vuotias ja näytän 60-vuotiaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).
Kaikista naurettavimpia on just tämmöiset mummelit ja papparaiset jotka kuvittelee olevansa nuorekkaita. Tiedoksi: ette ole, te näytätte just ikäisiltänne tai vanhemmiltakin, vaikka kuinka sulloutuisitte farkkuihin tai muihin mukanuorekkaisiin vaatteisiin. Teille nauretaan takanapäin, omat lapsennekin nauravat tai sitten häpeävät salaa. Ettekä nuorene yhtään, vaikka juoksisitte maratonia, hankkisitte moottoripyörän tai vaihtaisitte puolison nuorempaan.
Elä elämääsi, niin mekin. Farkut on keksitty jo helvetin kauan sitten kakara, eikä mikään estä 60v niitä pitämästä. Taitavat olla 50luvulta. Pukeudu sä niinkuin sun ikäluokkasi pukeutuu ja muista ettet yritä olla yhtään nuorekas kun 60v. lähestyy, sillä veikkaan että sinäkin vanhenet. Ja toivottavasti myös viisastut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa ajatella etta minulla on 50 vuotias lapsi ja olen viela onneksi taysissa sielun ja ruumiin voimissa.
Naille kaksikymppisille 60 vuotias on jo haudan partaalla, siina iassa mina opiskelin vaikean kadentaidon ja olen jopa saanut palkintoja toistani.
Nyt kahdeksankymppisena olen alkanut miettia espanjan opiskelua kun tuo Community College on niin lahella.
Oot kyllä upee!
Ensinnäkin se kuinka hyvässä kunnossa ilmeisesti olet ja skarppi kun mikä.
Milloin opit käyttämään tietokonetta? Onko älypuhelin jne? :)
Ihan vain sillä, että jopa omille vanhemmilleni (57-vuotiaat) älypuhelimen käyttö on joskus hankalaa, ei osata päivitellä tai korjailla mitään, koko ajan sohlaavat puhelimen kanssa ja kiroavat. Ihan hyvin kyllä perus sovelluksien käyttö luonnistuu, isä osaa käyttää tablettia mutta tietokoneeseen ei ole varmaan koskenut elämänsä aikana kuin muutaman kerran.
Puhumattakaan sitten isovanhemmistani....
Edelleen on se Nokian puhelin, joka löytyi varmaan kaikilta yli 20-vuotta sitten.
- Sama kommentoija, kuin viesti 12.
Oon pian 57. Oma äitini kuoli 63-vuotiaana :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikö nykyään ikä on vain numero?🤗
Mutta jos vaikka on 80v,niin on vanha vaikka voissa paistaisi😀
Itse olen 63-vuotias ja juoksin ensimmäisen maratonini kolme vuotta sitten. Paras ystäväni kuoli 33-vuotiaana 27 vuotta sitten. Elämä on muutakin kuin numeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa ajatella etta minulla on 50 vuotias lapsi ja olen viela onneksi taysissa sielun ja ruumiin voimissa.
Naille kaksikymppisille 60 vuotias on jo haudan partaalla, siina iassa mina opiskelin vaikean kadentaidon ja olen jopa saanut palkintoja toistani.
Nyt kahdeksankymppisena olen alkanut miettia espanjan opiskelua kun tuo Community College on niin lahella.
Oot kyllä upee!
Ensinnäkin se kuinka hyvässä kunnossa ilmeisesti olet ja skarppi kun mikä.
Milloin opit käyttämään tietokonetta? Onko älypuhelin jne? :)
Ihan vain sillä, että jopa omille vanhemmilleni (57-vuotiaat) älypuhelimen käyttö on joskus hankalaa, ei osata päivitellä tai korjailla mitään, koko ajan sohlaavat puhelimen kanssa ja kiroavat. Ihan hyvin kyllä perus sovelluksien käyttö luonnistuu, isä osaa käyttää tablettia mutta tietokoneeseen ei ole varmaan koskenut elämänsä aikana kuin muutaman kerran.
Puhumattakaan sitten isovanhemmistani....
Edelleen on se Nokian puhelin, joka löytyi varmaan kaikilta yli 20-vuotta sitten.- Sama kommentoija, kuin viesti 12.
Minä olen 57. Asennan mm. töissä kaikki ohjelma itse, osaan koodata jonkin verran jne. Äitisi on varmaan ollut tehtaassa tai jossain fyysisessä työssä. Kyllä mun ikäiset on jo tottuneet tietotekniikaan. Kun aloitin opiskelut, koneet olivat CPM-koneita, jotka käynnistettiin suoraan lerpuilta ja ctrl-alt-del yhdistelmällä tuhottiin kiintolevyn sisältö, jos käytössä oli PC.
Iloitse siitä mitä nyt on, älä sure tulevaa tai mennyttä.
Kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Olin itse 10 kun isäni kuoli 34 vuotiaana, ystäväni lapsi kuoli 5 vuotiaana, mieheni kuoli 43 vuotiaana. Korkea ikä on tietysti luonnollisempi lähtöikä, mutta joku nuorempi voi lähteä ensin.
Älä siis laita ihmisiä lähtöjärjestykseen vaan iloitse, että ovat vielä lähelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä pidä farkkuja siksi, että näyttäisin nuorekkaalta, vaan siksi, että ne ovat mukavat, lämpimät ja käytännölliset. Suoria housuja inhoan, jakkupukuja vielä enemmän ja hameista tai mekoista en ole koskaan välittänyt, ne ei sovi tällaiselle paksupohkeiselle. Maksimekkoihin olen liian lyhyt, ne on pitkän ihmisen vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 ja tunnen itseni nuoreksi aikuiseksi :).
Kaikista naurettavimpia on just tämmöiset mummelit ja papparaiset jotka kuvittelee olevansa nuorekkaita. Tiedoksi: ette ole, te näytätte just ikäisiltänne tai vanhemmiltakin, vaikka kuinka sulloutuisitte farkkuihin tai muihin mukanuorekkaisiin vaatteisiin. Teille nauretaan takanapäin, omat lapsennekin nauravat tai sitten häpeävät salaa. Ettekä nuorene yhtään, vaikka juoksisitte maratonia, hankkisitte moottoripyörän tai vaihtaisitte puolison nuorempaan.
Hänhän ei puhunut mitään pukeutumisessaan, vaan todennäköisesti on terve, hyväkuntoinen ja elämäniloinen. Suosittelen sinullekin tavoitteeksi, niin et ole noin kitkerä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 72 ja edelleen työelämässä. Ei 70v ole mikään hautatuomio.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 24-vuotias ja ahdistaa, kun äitini täyttää neljän vuoden kuluttua jo 70.
Miksi ahdistaa? Parhaimmillaan vielä noin 30 vuotta elinikää jäljellä.
Siinä että joudun kokemaan sen hetken, kun äitini täältä lopullisesti poistuu, on yksi positiivinen asia. Hän ei koskaan joutunut kokemaan minun kuolemaani. Silloin kaikki meni siis juuri niinkuin hän itse varmastikin toivoi (jos muutkin lapsensa yhä hengissä).
Eräänä iltana läheinen soitti minulle. Hän jutteli siinä sairaasta lemmikistään, kertoi kuinka oli aina sanonut että kun edesmennyt lemmikki täyttää niin ja niin paljon, niin pidetään suuret juhlat, ja totesi kuinka ei tullut niitä juhlia...
Sitten hän totesi että kun hän itse täyttää 50, niin pidetään kyllä isot juhlat. Hän oli 46v.
Seuraavana aamuna kuulin että hän oli saanut jonkin kohtauksen ja vajonnut koomaan, ja kuoli jonkin ajan kuluttua.
Minulle jäi melkoinen trauma siitä ettei koskaan voi sanoa sitten joskus...
Ne olivat ehkä lähes viimeiset sanansa, sen tarkemmin en tiedä mutta muutamia tunteja oli väliä.
Isäni oli kanssa hyvävointinen 60-vuotiaana, syöpädiagnoosi tuli puskista 68-vuotiaana ja hän kuoli elokuussa ennen kuin ehti täyttää 69. Eli ns. ”tervekin” voi olla tietämättään parantumattomasti sairas. Turha murehtia etukäteen sillä kaikki kuollaan varmasti.
70-v on mielenkiintoinen ikävaihe terveelle. Suosittelen.
Mä oon 24-vuotias ja ahdistaa, kun äitini täyttää neljän vuoden kuluttua jo 70.