Lue keskustelun säännöt.
Muistatko sen jännittävän tunteen filmirulla-aikana kun sait kuvakuoren käteesi?
06.02.2021 |
Aina ei edes muistanut mitä kaikkea oli tullut kuvatuksi. Ja tietysti oli se vaara, ettei tärkeät otokset olleetkaan onnistuneet. Sormi oli sulhasen naaman päällä tai osa kuvista oli valottunut, kun kameran filmiluukku oli vahingossa avautunut.
Kommentit (16)
Muistan. Se oli jännää. Yllättävän usein kuvat kuitenkin onnistuivat. Arpapeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai se tunne, kun teini-iässä poikaystävän kaverit olivat salaa bileissä ottaneet kuvia hepeistään ja kakkapökäleistä ja tietenkin sen kuvaliikkeen työntekijä oli perhetuttu ja se yritti pidättää virnettä kun hait ne kuvat, etkä vielä sillä hetkellä yhtään ymmärtänyt miksi...
Juu.
Muistatteko, kun "loppuaikoina' kuvakuoret olivat marketin kassojen edessä telineessä nimellä ja ne noudettiiin siitå. (Oli Ifiä, Kodakkia..)
Isäni oli melko tunnettu pikkukaupungissa ja joskus oli kuvakuori avattukin.
Joo, muistan. Ja ne Tunnin kuvat Asematunnelissa, kun kaverin kanssa odotettiin malttamattomina.
Ajatella mitå kaikkea ne kehittäjät on nähny..
Luojan kiitos digikuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu.
Muistatteko, kun "loppuaikoina' kuvakuoret olivat marketin kassojen edessä telineessä nimellä ja ne noudettiiin siitå. (Oli Ifiä, Kodakkia..)
Isäni oli melko tunnettu pikkukaupungissa ja joskus oli kuvakuori avattukin.
Mä en käyttänyt sitä markettipalvelua pari kertaa kokeiltuani vaan vein ihan kivijalkakauppaan. Ainakin Anttilassa ja Cittarissa sai huonompilaatuiset kuvat (huonot värit) kuin liikkeessä.
Joo.
Olin parempi kuvaaja silloin. Kehityin siinä, kuinka osasin arvioida valotusta ja rajausta. Kuvaaminen oli keskittyneempää, ei räiskimistä.
Toki kuvia vaan meni myös pieleen tietty osa, eikä sitä osannut arvata. Mutta silti olin taitavampi kuvaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo Piti käydä valokuvausliikkeessä
Vierailija kirjoitti:
Joo.
Olin parempi kuvaaja silloin. Kehityin siinä, kuinka osasin arvioida valotusta ja rajausta. Kuvaaminen oli keskittyneempää, ei räiskimistä.
Toki kuvia vaan meni myös pieleen tietty osa, eikä sitä osannut arvata. Mutta silti olin taitavampi kuvaaja.
Olen myös ottanut jotain tosi hyviä kuvia ilman teknistä osaamista. Silloin on ollut vain hetkessä ja painanut nappia. Kun tietää valokuvauksesta jotain, pitää miettiä valotusta ja kuvan terävyyttä. Tämä syö luovuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä oli aina kiistelyä että mikä filmimerkki on paras: Fuji, Kodak, Agfa vai joku muu. Ja herkkyskin piti valita.
Kodak Gold 200 tais olla suosikkini.
Halvemmissa kameroissa sen filmin pään asettelu väkäsiin oli joskus tuskaa kun ei lähtenyt pyörimään vaan irtosi aina vaan.
Yhdeltä luokkaretkeltä luulin ottaneeni rullallisen kuvia mutta ei tullutkaan yhtään kun filmi oli jumiutunut paikoilleen. Olin kyllä ihmetellyt outoa ääntä mutta en tajunnut ettei se filmi pyöri. Harmittaa vieläkin 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran sain täysin tuntemattoman ihmisen lomakuvat omien kuvieni joukossa. Vein toki takaisin.
Huh. Ajatelkaa että tuohon aikaan ei ollut yksityisyyttä, kun kuvat kehitti joku vieras ihminen ja näki kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ajatelkaa että tuohon aikaan ei ollut yksityisyyttä, kun kuvat kehitti joku vieras ihminen ja näki kaiken!
Jep, ja pienellä paikkakunnalla tuo henkilö oli melkoinen runsaudensarvi juorujen suhteen.
Vanhalla kameralla piti manuaalisesti rullata ja jos oli unohtanut tuli kaksi kuvaa päällekäin. Hauska sattumus kun ensin oli kuvattu hautajaisissa ja sitten jossain juhlissa niin näytti kuin pappi makaisi pöydän alla! 🤣
Muistan. Yllätyksiä täynnä ja yleensä ei positiivisesti.