En osta turhaa helmikuussa
Onnistuukohan? Eilen taas ostin kirppikseltä pyyheliinoja, kun oli niin halpoja. Vaikken tarvitseekaan. Sen jälkeen ajattelin, josko onnistuisi ostolakko kaikelle, mitä en välttämättä tarvitse. Ruoka mukaanluettuna, nyt saa edullista ja terveellistäkin ruokaa aletuotteista.
Miksi siis laittaa rahaa turhaan. Saako naiset iloa ostamisesta yleensäkin? Jolloin joutavaa kamaa nurkissa. Kuka on kokeillut ostolakkoa, joka ei johdu siitä, ettei rahaa olisi? MItkä mietteet?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut ihan tavaksi. Suosittelen kokeilemaan.
Minulla on puhelimessa ostoslista tarvittavista tavaroista. Asian pitää olla listalla vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen voi ostaa. Poikkeuksena tietysti joku hätätilanne, tyyliin jääkaappi hajosi. Suurin osa asioista poistuu listalta ennen niiden hankintaa. Samoin sääntönä, että vastaava tai edes joku tavara pitää kotoa poistaa, ennen kuin uusi tulee tilalle. Vaikka rikkinäiset sukat roskiin, ennen kuin hakee uudetJos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä rahaa vain yhtenä päivänä viikossa, mukaan lukien ruoka, bensa ja laskut. Näitä löytyy vaikka mitä erilaisia versioita.
Kannattaa perua kaikki mainossähköpostit, laittaa ei mainoksia - lappu postiluukkuun ja katsoa mahdollisimman vähän mainos tv:tä.
Välillä itsekin sortuu ostelemaan vaikka ei ole listalla, eikä tarvetta. Mutta aiemmin tapahtui useamman kerran kuussa, nyt ehkä parin kolmen kuukauden välein.
Kiitos neuvoista, olenkin ajatellut, että kannattaisi käydä kaupassa vain kerran viikossa. Mutta siinä on se ongelma, että kun olen löytänyt nämä aletuotteet, niin ne pitäisi kyttää sukkelasti. Toisaalta taas olen tuhlannut kaikenlaiseen, pieneen ja halpaan paljon, jostasitten koknaisuutena muodostuukin iso summa. Jotainhan se ostaminen on antanut, joten pitäisi se puute tyydyttää muulla tavalla. Onko ehdotuksia?
"Olen ottanut ihan tavaksi. Suosittelen kokeilemaan.
Minulla on puhelimessa ostoslista tarvittavista tavaroista. Asian pitää olla listalla vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen voi ostaa. Poikkeuksena tietysti joku hätätilanne, tyyliin jääkaappi hajosi. Suurin osa asioista poistuu listalta ennen niiden hankintaa. Samoin sääntönä, että vastaava tai edes joku tavara pitää kotoa poistaa, ennen kuin uusi tulee tilalle. Vaikka rikkinäiset sukat roskiin, ennen kuin hakee uudet
Jos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä rahaa vain yhtenä päivänä viikossa, mukaan lukien ruoka, bensa ja laskut. Näitä löytyy vaikka mitä erilaisia versioita.
Kannattaa perua kaikki mainossähköpostit, laittaa ei mainoksia - lappu postiluukkuun ja katsoa mahdollisimman vähän mainos tv:tä.
Välillä itsekin sortuu ostelemaan vaikka ei ole listalla, eikä tarvetta. Mutta aiemmin tapahtui useamman kerran kuussa, nyt ehkä parin kolmen kuukauden välein."
Miksi pitäisi kituuttaa jos on kerran varaa ostaa?
Lukemattomat työttömät Suomessa, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan elävät juuri noin viikosta viikkoon. Pakon edessä.
Listaan lisättynä nöyryyttävä jonottaminen leipäjonossa, kun rahat eivät heillä riitä edes siihen että perhe saisi syödäkseen.
Miksi ostaa turhaa missään kuussa?
Olette te kyllä heikkoja, markkinoinnin uhreja. Miten vaikeaa se voi olla ostamatta rojua? Minä ostin vaatteita viimeksi vuonna 2012. Ruokakaupassa käyn kerran kahdessa viikossa. Mainokset toimivat takansytykkeinä.
" Olen ottanut ihan tavaksi.
Suosittelen kokeilemaan pitkäaikaistyöttömyyttä.
Jos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä syö vain yhtenä päivänä viikossa.
Näin lapsesi saavat syödäkseen enemmän joka päivä ."
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kituuttaa jos on kerran varaa ostaa?
Miksi pitäisi ostaa, jos ei tarvitse mitään? En ainakaan itse saa enää mitään kiksejä siitä, että ostelen turhaan vaatteita, sisustustarvikkeita, tai mitä tahansa ylimääräistä roinaa. Olen aikuinen ihminen ja ollut pitkään työelämässä. Minulla on ollut varaa ostaa kaikki, mitä tarvitsen ja enemmänkin. Kaapit pursuavat tavaraa. En halua enkä tarvitse yhtään enempää.
Minä olin jo tammikuun sillä linjalla, että ostin lähinnä ruokaa. Ja vähän kosmetiikkaa, mikä nyt on vähän siinä rajoilla oliko välttämätöntä vai ei. Voisin jatkaa ainakin helmikuun ajan samalla tavalla.
Yleensä en osta mitään turhaa. Aina tarpeellista . Tosin kahtena kk minulla on tapana luistaa säännöstäni ja silloin ostan kaikkea kivaa. Tässä kuussa ostin 200€ rannekello kun oli niin komea. Aarnin puinen Sirius kello. Asunnossa on neljä seinäkelloa. Joka huoneessa yksi ja eteisessäkin yksi. Rannekellot en välttämättä tarvitse mutta ulkona se on kätevä. Ei tarvii kaivaa kännykkää esille ja yleensä se on kotona. Loput 10 kk venytän penniä ja voitan kitsaudessaniroope ankankin
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Mä keskitin energian sitten tavaran järjestelyyn ja karsimiseen, sen jälkeen sisustukseen ja olemassa olevien tavaroiden tuunaamiseen. Olen maalannut huonekaluja, muokannut sisustusesineitä ja järjestänyt kotia uusiksi. Samalla olen myös vähän rempannut.
Toki jos tuo kuulostaa ikävältä voi energiansa keskittää liikuntaan, hyvinvointiin, taiteeseen, peleihin, lukemiseen, käsitöihin, millä nyt itse sattuu kiinnostamaan. Mutta minulle tuo, että shoppailin sitten omista tavaroista ja yritin mahdollisimman vähällä rahalla saada kivan kodin oli jotenkin sen ostelun luonnollinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
"Olen ottanut ihan tavaksi. Suosittelen kokeilemaan.
Minulla on puhelimessa ostoslista tarvittavista tavaroista. Asian pitää olla listalla vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen voi ostaa. Poikkeuksena tietysti joku hätätilanne, tyyliin jääkaappi hajosi. Suurin osa asioista poistuu listalta ennen niiden hankintaa. Samoin sääntönä, että vastaava tai edes joku tavara pitää kotoa poistaa, ennen kuin uusi tulee tilalle. Vaikka rikkinäiset sukat roskiin, ennen kuin hakee uudetJos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä rahaa vain yhtenä päivänä viikossa, mukaan lukien ruoka, bensa ja laskut. Näitä löytyy vaikka mitä erilaisia versioita.
Kannattaa perua kaikki mainossähköpostit, laittaa ei mainoksia - lappu postiluukkuun ja katsoa mahdollisimman vähän mainos tv:tä.
Välillä itsekin sortuu ostelemaan vaikka ei ole listalla, eikä tarvetta. Mutta aiemmin tapahtui useamman kerran kuussa, nyt ehkä parin kolmen kuukauden välein."
Miksi pitäisi kituuttaa jos on kerran varaa ostaa?
Lukemattomat työttömät Suomessa, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan elävät juuri noin viikosta viikkoon. Pakon edessä.
Listaan lisättynä nöyryyttävä jonottaminen leipäjonossa, kun rahat eivät heillä riitä edes siihen että perhe saisi syödäkseen.
Itselläni olisi varaa ostaa vaikka useamman tonnin laukku tällä hetkellä jos mieli tekisi. Tai mitä tahansa muuta turhaa. Mutta pidän säästökuureja siksi, että itselleni tulee turvallinen ja rauhallinen olo, kun puskuritilin saldo kasvaa ja tiedän, että vaikka menisi työt tai tulisi ero, niin rahallisesti pärjäisin ilman _pakollista_ kituuttamista. Sehän se juuri onkin mielekästä kun säästäminen ei ole pakollista, vaan ne rahat saa siirrettyä itselleen säästöön, mitkä muuten menisi sellaiseen mistä saa iloa vain hetkeksi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut ihan tavaksi. Suosittelen kokeilemaan.
Minulla on puhelimessa ostoslista tarvittavista tavaroista. Asian pitää olla listalla vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen voi ostaa. Poikkeuksena tietysti joku hätätilanne, tyyliin jääkaappi hajosi. Suurin osa asioista poistuu listalta ennen niiden hankintaa. Samoin sääntönä, että vastaava tai edes joku tavara pitää kotoa poistaa, ennen kuin uusi tulee tilalle. Vaikka rikkinäiset sukat roskiin, ennen kuin hakee uudetJos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä rahaa vain yhtenä päivänä viikossa, mukaan lukien ruoka, bensa ja laskut. Näitä löytyy vaikka mitä erilaisia versioita.
Kannattaa perua kaikki mainossähköpostit, laittaa ei mainoksia - lappu postiluukkuun ja katsoa mahdollisimman vähän mainos tv:tä.
Välillä itsekin sortuu ostelemaan vaikka ei ole listalla, eikä tarvetta. Mutta aiemmin tapahtui useamman kerran kuussa, nyt ehkä parin kolmen kuukauden välein.
Kiitos neuvoista, olenkin ajatellut, että kannattaisi käydä kaupassa vain kerran viikossa. Mutta siinä on se ongelma, että kun olen löytänyt nämä aletuotteet, niin ne pitäisi kyttää sukkelasti. Toisaalta taas olen tuhlannut kaikenlaiseen, pieneen ja halpaan paljon, jostasitten koknaisuutena muodostuukin iso summa. Jotainhan se ostaminen on antanut, joten pitäisi se puute tyydyttää muulla tavalla. Onko ehdotuksia?
En tiedä auttaako, koska oma oivallukseni koski lähinnä suht hintavia luksustuotteita, joita aiemmin himosin. Eli tajusin, että osa sen tuotteen haluamista on se mielikuva, joka mieleeni syttyy katsoessani tuotetta. Esim. ihana lakanasetti Stockalla (aikoinaan) yms. Oivalsin, että mä voin tavallaan kokea sen hetken ja tunteen siellä kaupassa. Eli ei muuta kuin vaikka silmät kiinni tai auki, miten vaan, kuvitellaan, miten petaan sängyn sillä ihanalla tuotteella, tai mitä ikinä tuote onkin ja mitä sillä tekisin – ja sitten pim, silmät auki tai muuten olossa aikani leijuttuani pois sieltä ja eteenpäin. En tarvitse sitä tuotetta kotiin asti, vaan nauttia voi siitä siellä kaupassakin!
Auttoi ainakin itsellä tosi paljon.
Varsinkin, kun mun todellisuuteni kotonani oli usein aivan toinen, kuin se ihana mielikuva kaupassa. Arkinen sotku ja muu, mikä vielä peitti hienouden allensa...
Vierailija kirjoitti:
Olette te kyllä heikkoja, markkinoinnin uhreja. Miten vaikeaa se voi olla ostamatta rojua? Minä ostin vaatteita viimeksi vuonna 2012. Ruokakaupassa käyn kerran kahdessa viikossa. Mainokset toimivat takansytykkeinä.
Millä tasolla vaatteet ovat rojua? Miten vaatteista saa urheilukellon, selitätkö? Tai sukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kituuttaa jos on kerran varaa ostaa?
Miksi pitäisi ostaa, jos ei tarvitse mitään? En ainakaan itse saa enää mitään kiksejä siitä, että ostelen turhaan vaatteita, sisustustarvikkeita, tai mitä tahansa ylimääräistä roinaa. Olen aikuinen ihminen ja ollut pitkään työelämässä. Minulla on ollut varaa ostaa kaikki, mitä tarvitsen ja enemmänkin. Kaapit pursuavat tavaraa. En halua enkä tarvitse yhtään enempää.
Minulla on myös kaikkea mitä ihminen tarvitsee moninkertaisesti enkä oikein saa mitään iloa suurimmasta osasta enää. Mainoksia tulee joskus selattua ihan tottumuksesta ja sitten herää huomaamaan että enhän minä mitään näistä tarvitse oikeasti. Ruokaa ostan kerran viikossa, joskus täydennystä toisen kerran hedelmiin ja kasviksiin. Tammikuu meni niin pienellä budjetilla ettei koskaan varmaan elämäni aikana kun omillaan olen asunut. Alesta en ostanut mitään. Edellisenä vuonna ostin kassikaupalla kaikkea joulukrääsää alesta ja tuolla ne on edelleen avaamattomissa paketeissa. Vaatteita on niin paljon ettei kaappeihin mahdu. Helmikuu varmasti menee samalla tavalla. Kaikki mainokset vain ärsyttää ja tvkin tulee laitettua äänettömälle heti kun mainoskatko alkaa. Jatkossa aion käyttää loppuun kaiken mitä omistan tai sitten myyn pois. Kirpputorejakaan en enää käytä, koska sieltä jos mistä tulee ostettua kaikkea turhaa kun halvalla saa.
Itse vihaan shoppailua ja etenkin vaatekauppoja yli kaiken, ostan vain sen mitä tarvitsen enkä muuta. Vaatteet yleensä löydän läheiseltä kirpparilta. Ruokakaupassa sama juttu, päätän ruuan, ostan tarvikkeet ja lähden hornan tuuttiin sieltä, harmi ettei meilläpäin ole kaupan kotiinkuljetusta.
N29
Kituuttamisella ja turhan ostamisella on kyllä vissii ero. Toki joskus voi haluta ostaa jotain ihan turhaan, vaikkapa uuden isomman tv:n tai uuden käsilaukun, vaikkei vanhassa ole mitään vikaa. Mutta tuon pitäisi olla sellainen erikoistapahtuma ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Muuten sitten ostaa housut, jos ei ole ehjiä housuja, kellon jos vanha hajoaa tai muuta vastaavaa tarpeeseen ostamista. Tarve lähtee ongelmasta johon tarvitsee ratkaisun, halu ratkaisusta johon tarvitsee ongelman. Nykyajan kulutusjuhlassa noita on vaan joskus vaikea erottaa ja siihen oiva apu on juurikin tämmöiset älä osta mitään, vaikka tarvitsisit -jaksot.
Kituuttaminen on sitten sitä, että vaikka ne housut on rikki ja paikattu moneen kertaan ja vetoketjun tilalla ilmastoteippiä, niin silti ei osta uusia. Kituutus voi johtua saituudesta tai ihan vaan rahan puutteesta vaikkapa sen työttömyyden johdosta.
Taas joku first world problem vajakkihömpötys. Onko hyväosaiset niin tyhmiä että ostavat kaiken vaikka eivät tarvitse ja sitä varten tarvitsevat jonkun typerän kuukauden jolloin joku fiksu kertoo näille että juu tulet toimeen ilman airfryerteekeitinperseenpuhdistuslaitetta?
Sitten nämä kuorossa huutavat kuinka köyhiltä pitää ottaa viimeisetkin tuet pois.
Olen ottanut ihan tavaksi. Suosittelen kokeilemaan.
Minulla on puhelimessa ostoslista tarvittavista tavaroista. Asian pitää olla listalla vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen voi ostaa. Poikkeuksena tietysti joku hätätilanne, tyyliin jääkaappi hajosi. Suurin osa asioista poistuu listalta ennen niiden hankintaa. Samoin sääntönä, että vastaava tai edes joku tavara pitää kotoa poistaa, ennen kuin uusi tulee tilalle. Vaikka rikkinäiset sukat roskiin, ennen kuin hakee uudet
Jos aloittaminen tuntuu vaikealta kannattaa ottaa jonkinlainen haaste esim. käytä rahaa vain yhtenä päivänä viikossa, mukaan lukien ruoka, bensa ja laskut. Näitä löytyy vaikka mitä erilaisia versioita.
Kannattaa perua kaikki mainossähköpostit, laittaa ei mainoksia - lappu postiluukkuun ja katsoa mahdollisimman vähän mainos tv:tä.
Välillä itsekin sortuu ostelemaan vaikka ei ole listalla, eikä tarvetta. Mutta aiemmin tapahtui useamman kerran kuussa, nyt ehkä parin kolmen kuukauden välein.