Henkisestä väkivallasta irtaantuminen mahdotonta

Ei se ole mahdotonta. Lopeta itsellesi valehtelu. Sua nolottaa enemmän se että tutut saisivat tietää joten sä mieluummin nilkutat eteenpäin kuin luot itsellesi vapaan elämän. Häpeä sut kahlitsee ja sulla on avain itselläs. Sulla ei selkeestikään ole vielä kuppi täynnä.

Arvaa paljonko sua sitten ketuttaa kun olet saanut tarpeeksesi ja lähtenyt. Tuhlasit vuosia ihan vääristä syistä.

Sä vaan nyt selittelet itselles ja muille tota asiaa parhainpäi ja blaablaa. Kukaan muu ei voi sua pelastaa.

Joko sä irtaudut tai menet jatkossa muualle selittelemään.Sun valinta. Sulla on mahis hakeutua turvakotiin ja soittaa kriisikeskukseen saadaksesi apua. Et ole ainoa tuossa tilanteessa etkä viimeinen joka selittelee kunnes selitykset kuluvat loppuun. Se on tehtävissä, sä päätät.

Been there and left

Etkö epäile koskaan jälkeenpäin , että entäs jos sinä keksitkin itse kaiken? Ja se henkinen väkivalta ei ollutkaan totta?

Minulla se on yksi suuri pelko/este.

Up

Eipä sinun tarvitsekaan antaa mitään selityksiä kenellekään, jos haluat erota. Ei edes sille puolisolle. Niinpä kenenkään ei tarvitse arvioida sitä, onko toimintasi nolla vai ei. Voit tietysti yrittää keskustella puolisosi kanssa ja kertoa, miltä sinusta tuntuu kun hän nolaa, mitätöi, kiusaa ja mitä nyt ikinä eri tilanteissa ja näin antaa hänelle mahdollisuuden muuttaa käytöstään. Tämä siltä varalta, että henkilö ei itse näe toiminnassaan mitään väärää. Ota elämä omiin käsiin.

Toimi!älä siirrä asiaa enää.

Kaikenlaisella sitä ihminen selittääkin sitä, ettei tee mitään parannuksia elämänsä eteen. Mut ku se toinen, se oli väkivaltainen, niin mä olen sen takia tyhmä ja siksi mä voin valita jatkaa pahassa olossa elämistäni. Kun jos se toinen ois ystävällinen, niin MÄ en ois tyhmä ja voisin vaikka jättää sen, jos haluaisin. Mutta nyt en voi, koska kun se on ilkeä, se takoittaa sitä, että mä olen tyhmä.

Aha.

Onneksi mulla mun elämääni ja näkemykseeni itsestäni ei vaikuta se, onko joku ilkeä ja paha vaiko ei, eikä tarvitse vastuuttaa ilkeitä ihmisiä siitä, että mä en tekis mitään.

Ap pelkää vain ympäristön nauravan hänelle, että sait mitä ansaitsit, että mitäs luulit saavasi elämäsi miehen, eikö liitto ollutkaan onnellinen?

Lopeta syyttelemästä muita ja käsittele tämä ongelma itsessäsi, niin huomaat, että olet täysin vapaa lähtemään ja saat varmasti myötätuntoa siitä, että sinua on kohdeltu väärin. Hakeudu vaikka ensin johonkin narsistisen kumppanin omaavien vertaistukiryhmään. Siellä ei taatusti kukaan irvi.

Itse kestin kauan kauan aikaa henkistä väkivaltaa, syyllistämistä, manipulointia ja mykkäkouluja milloin mistäkin. Lopulta kuppi oli niin täynnä, että kun mykkäkoulu taas alkoi, niin en ryöminyt lepyttelemään, olin vain. Muutaman kerran asiallisesti ehdotin, että jutellaan ja selvitetään asia, mutta sehän ei toiselle riittänyt, kun en tullut madellen pyytelemään anteeksi. Mykkäkoulu kesti ja kesti.

Hän halusi sitten eron, totesin että se on sääli, mutta jos hän näin kokee, niin suostun. Erottiin. Jälestäpäin minua tietenkin syytettiin erosta ja kaikesta muustakin. Kyllähän se epäreiluus kirpaisi ja menneet vuodet surettaa, ja hyviä hetkiä kaipaa, mutta...

...nyt on vapaus.

Syyksi riittää se että sulla on paha olla sen ihmisen kanssa. Kukaan muu ei voi tietää mitä teillä tapahtuu suljetun oven takana. Ihminen voi olla kaikille muille mukava, mutta purkaa sitten kaiken pahan olonsa sen yhden niskaan. Joskus kohteena voi olla myös lapsi. Itse olin lapsena äitini vihan kohde. Vieläkin on pstd, joka laukeaa tietyissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Etkö epäile koskaan jälkeenpäin , että entäs jos sinä keksitkin itse kaiken? Ja se henkinen väkivalta ei ollutkaan totta?

Minulla se on yksi suuri pelko/este.

Mitä sitten, vaikka keksisikin. Olennaista on, että ihminen voi huonosti tuossa suhteessa.

Pois siitä! Ihan sana mitä ne syyt on. Ri siinä pahassa omissa tarvitse olla.

Aapee on jäätynyt ja turtunut tuohon. Se on ihan normaalia.

Pois pääsyn vaikeuskin ja se tunne, on ihan normaalia käytöstä.

Hyvin moni kuitenkin lähtee ja pääsee irti. Se vaatii tahtoa. Ala aapee haluta itse itsellesi hyvää.

Ole itse itsellesi hyvä pomo.

Olet arvokas ja hyvä juuri noin kuin sinä olet.

Jos vain johonkin uskaltautuisit puhumaan, niin saisit tuen.

Ota elämä haasteena. Sinun haasteeksi on suoda itse itsellesi hyvää.

Se vie oman aikansa. Aikaa on tämä elämä.

Ole itsellesi hyvä.

Ei sinun tehtäväsi ole miellyttää tai pelastaa jonkun toisen pahoja.

Se toinen muuttuu kyllä itse, jos haluaa. Se ei ole mitenkään sinun vastuullasi.

Sinun vastuullasi on sinun oma hyvinvointisi.

Olet tottunut pahaan oloon. Ala hakea hyvää.

Syyllisten hakeminen on kenties turhaa. Hyvän olin hakeminen on sinulle hyväksi.

Mitä sinä haluat?

Kiitos kaikille vastauksista.

Tiedostan olevani suossa ja sieltä ei muuta kuin omin avuin pois pääse.

Ehkä korona ja jatkuva etätyö on pahentanut tilannetta. Sosiaalisen piirin supistumisen vuoksi ne terveet peilit elämästä on vähentynyt.

Tämän viikon kriisi ratkesi tänä aamuna ja niin, että minä kuvittelin kaiken ja riita ja erimielisyys oli minun syy. Minä olen vaativa, kriittinen ja en hyväksy puolisoni tapaa elää ja toimia. Hän joutuu elämään jatkuvan kritiikin kohteena kun puutun asioihin jotka kuuluvat hänen elämäänsä. Ymmärsin tilanteen väärin ja erimielisyys syntyi minun väärin käsityksestäni. Kaikki erimielisyydestä seurannut mielipaha ja muu, on ollut itseni aiheuttamaa. Jos olisin kuunnellut ja ymmärtänyt oikein, sitä ei olisi tapahtunut. Minä loin konfliktin ja tilanteen.

Ahdistaa, kun tuntuu etten näe miten asia on. Teoriassa se voi olla noin. Jos olisin reagoinut eri tavalla/ ymmärtänyt asian eri tavalla, konfliktia ei olisi syntynyt? Vai eikö?

Konflikti tuntuu syntyvän, jos minulla on mielipide. Olen sanonut tämän kumppanille. Se ei ole kuulema totta. Konflikti syntyy minun tavastani kritisoida häntä..

En näe sitä kohtaa tässä ketjussa jossa minun puheeni ja mielipiteeni, minun keskustelunavaukseni, muuttuu kritiikiksi ja siten satuttavaksi kumppania kohtaan.

Tämän viikon riita oli että sanoin oman mielipiteeni , suhteellisen ajattelematta tosin, koska asialla oli suoria vaikutuksia minun käytännön elämään. Ajattelematta siis sanoin ja muodostin mielipiteen ajattelematta enempää sen mukaan, mikä on yleinen suositus. Konflikti lähti siitä. En tarkoittanut kritisoida kumppania, omalta osaltani se oli keskustelun avaus. Asia kuuluu asioihin jotka eivät kuulu minulle kumppanin elämästä - ja konflikti oli valmis.

Säännöt on sovittu, että mitkä asiat kuuluu kumppanin elämään ja mitkä minun. Minun asiat on minun asiat. Ja kumppanin asiat on kumppanin asiat. On myös sovittu että jos hänen jokin asia liittyy minun elämään, siitä puhutaan. Siksi avasin keskustelun, koska liittyi. Kumppani on sitä mieltä ettei liittynyt ja minun pitäisi luottaa hänen arvioonsa siitä milloin asiat liittyy minuun. Ja että minun toimintani näyttää, etten luota häneen.

Eli jos itse koen että jokin asia liittyy minuun, sekin voi olla väärä kokemus/ tunne.

Ajattelin että jos nyt pystyisin keskittymään omaan elämään ja vahvistamaan omaa elämää ja omia mielenkiinnonkohteita yms, jos saisin sieltä sitä tervettä näkemystä elämään enemmän ja vahvistettua omaa itsetuntoa ja sitä että ei ole enää se sekava tunne, etten tiedä mikä on totta. Se tunne ei tule muualla kuin kumppanin kanssa, outo tunne siitä että tilanteessa on jotain todella outoa, voimaton tunne. Ja että minun käsitykseni todellisuudesta on väärä. Kumppanini ei kai pysty hyväksymään että eri ihmisillä voi olla eri käsityksiä.

Tästä eteenpäin nyt itseäni vahvistamalla ensin.

Ap

Onko teillä lapsia? Jos ei, niin eihän eroamisen pitäisi olla mitenkään mahdotonta. Hyysäät ilkeää, v i t tu maisen oloista kakaraa. Henkilö vaikuttaa ihan narsistilta. Sinä olet uhri. Joku narsistin entinen uhri sanoi, että sun pitää ymmärtää, että lähteminen EI OLE MAHDOTONTA. Hakeudu nyt ihan ekana sellaiseen narsistien uhrien vertaistukiryhmään, mutta älä tietenkään sano kumppanillesi siitä. Keksi että menet vaikka masentuneiden ryhmään tms.

Kumppanisi, jos on narsisti, ei tule paranemaan. Hän on tuollainen. Vaikka ei edes haluaisi, niin hän ei tuosta muutu. Siksi sinun on vain aivan pakko tehdä muutokset jos haluat, ettet joudu kärsimään siitä, miten toinen pahoinpitelee.

Tuo vuodatuksesi on juuri sitä skeidaa mitä piti kestää suhteessa luonnehäiriöisen kanssa. Asioiden selvittelyn jälkeen olet vain uupunut etkä helpottunut ja mikään ei selvinnyt ja seuraava kerta odottaa tuloaan.

Mitäs jos yksinkertaistetaan. Paljon. Onko teillä molemmilla hyvä olla yhdessä vapaasti omina itseinänne? Ei. Ette sovi yhteen. Miksi yrität olla ihmisen kanssa, jonka kanssa et sovi yhteen? Koska alussa kuvittelit niin? No, se on osoittautunut vääräksi.

Itse yritin viisi turhaa vuotta saada asioita hyväksi. Kun viimein totesin, että kaikkeni olen yrittänyt eikä mikään muutu, lähdin. Sen jälkeen ei ole elämässä enää tullut vastaan tuollaisia vaikeita epäselviä möykkyjä vaan elämä on ollut kirkasta ja selkeää.

Se sekava ja outo tunne katoaa samalla kun kumppanisi perävalot katoavat pimeyteen. Palaat omaksi itseksesi.

Eroaminen tuntuu vaikealta niin kauan, kunnes sen tekee. Tunnekoukku säilyy pitkään ja pahoinpitelijä yrittää takaisin, mutta silloin pitää muistaa se jatkuva paha olo. Lopulta koittaa hetki jolloin on vapaa.

Minua helpotti kun lopetin kantamasta vastuuta puolison tunteista ja käytöksestä. Jos häntä harmittaa, se ei ole minun syyni. Jos hän syyttää minua jostain, en ota itseeni. Se on hänen näkemyksensä ja kenties manipulointia. Aloin myös tunnistaa näitä manipulointiyrityksiä ja keskustelun aiheenvaihtoja ja alkoi suorastaan huvittaa niiden kaavamaisuus. Jos seksiä on hänen mielestään liian vähän, sekään ei ole minun syyni (ainakaan yksistään). Ei ole pakko jos ei huvita.

Liian pitkään kärsin kiltteyttäni syyllisyyden tunteista ja pakotin itseni tekemään sellaista mitä en halunnut vain pitääkseni toisen tyytyväisenä. Otin kaiken paskan vastaan ja yritin vielä enemmän.

Oivallus, että ei minun tarvitse, oli käänteentekevä hetki hyvinvoinnilleni. Olemme yhä liitossa, mutta henkisesti olen vapaa. Itse minun piti itseni vapauttaa vankilasta. Se vaatii vain asian tiedostamisen ja oivalluksen, ei mitään muuta. Joskus se vaatii eron ja muuton ja olin ja olen niihinkin valmis.

AP, tarvitsisit jonkun jonka kanssa puhua, mieluiten jonkun ammattiauttajan. Se auttaa ihan hirmusti jäsentämään tilannetta. Omassa päässä kun pyörittelee manipuloivan kumppanin vallan alla, niin siitä ei hyvää seuraa. Toivotan voimia, ja uskoa parempaan!

Vierailija kirjoitti:

Minua helpotti kun lopetin kantamasta vastuuta puolison tunteista ja käytöksestä. Jos häntä harmittaa, se ei ole minun syyni. Jos hän syyttää minua jostain, en ota itseeni. Se on hänen näkemyksensä ja kenties manipulointia. Aloin myös tunnistaa näitä manipulointiyrityksiä ja keskustelun aiheenvaihtoja ja alkoi suorastaan huvittaa niiden kaavamaisuus. Jos seksiä on hänen mielestään liian vähän, sekään ei ole minun syyni (ainakaan yksistään). Ei ole pakko jos ei huvita.

Liian pitkään kärsin kiltteyttäni syyllisyyden tunteista ja pakotin itseni tekemään sellaista mitä en halunnut vain pitääkseni toisen tyytyväisenä. Otin kaiken paskan vastaan ja yritin vielä enemmän.

Oivallus, että ei minun tarvitse, oli käänteentekevä hetki hyvinvoinnilleni. Olemme yhä liitossa, mutta henkisesti olen vapaa. Itse minun piti itseni vapauttaa vankilasta. Se vaatii vain asian tiedostamisen ja oivalluksen, ei mitään muuta. Joskus se vaatii eron ja muuton ja olin ja olen niihinkin valmis.

Hyvä kommentti! Joskus on mahdollista jatkaa suhdetta toimien itse noin, mutta toki kannattaa pohtia että onko se sen arvoista. Itse olen tuossa jamassa, ja välillä mietin miten jatkaa.

Ap sun olisi silti syytä oppia puhumaan ja sanomaan asioita. Ihan siis riippumatta siitä oletko nyt huonossa suhteessa. Ilman kommunikaatiota ei ole mahdollista rakentaa mitään kestävää. Vapaa elämä on sitä, että pystyy kertomaan asiansa muille ihmisille (no ei ehkä niitä pervoimpia). Kukaan ei tule sitä rohkeutta sinulle antamaan, eli itse joutuu opettelemaan sitä puhumista. Millään uhriutumisella tuosta tilanteesta ei nousta. Opettelet kommunikoimaan ja kävelet ulos ovesta.

Naisille saattaa jonkinlainen b-luokan prinssikin löytyä jostain. Sinun tapauksessa vaihhto ilmeisesti kannattaa.

Ilmeisesti ap jo kommunikoi, olihan tuossa pitkät pätkät. Ongelma on se, kun toisen kanssa ei ole yhteyttä ja sitä yrittää ja yrittää ja yrittää.

Itselläni ei ollut selkeää kuvaa mitä haluan parisuhteelta ja siksi kesti niin kauan havahtua, että elän parisuhdehelvetissä, jota EN halua. Kun sen tajusin, oli helppo lähteä. En halunnut jatkaa elämää, joka ei ole itseni näköistä.